Miten ihmeessä te jo isompien lasten (teini-ikä ---> ) selviitten niiden tuottamasta tuskasta ja huolesta??

["vieras"]

Mä en halua vielä edes miettiä mitä meno on kun omat 3,5v ja 1v ovat siinä iässä.
Vuosi vuodelta menee vaan hurjemmaks ja hurjemmaks tuo touhu. Siis aivan käsittämötöntä. Päihteet liikkuu mukana jo joillakin alaluokilta lähtien. Sitten tulee huumeet ja muut.

Tää tuli vain mieleen kun mun sisko liikkuu huonossa seurassa ja on muuttamassa yhteen kaverin kanssa joka istunut joku aika sitten linnassa huumeista. Täyttää kahden viikon sisään 18 ja äidin päätäntä valta loppuu siihen. Ei hyväksy, mutta pakko niellä että välit säilyy ja voi edes jollain lailla olla elämässä mukana ja tukena jos jotain tulee/sattuu.

Se äidin huoli se on ihan valtava ja olo täysin avuton. Sen pää lyö ihan tyhjää ja on ihan sanaton kaikesta selvinneestä.

Sisko on niin sinisilmäinen et ei usko mitään pahaa enää tapahtuvan. Hän ei siis ole mukana näissä kuvioissa, ainakin sanoo niin. Ja uskonkin ettei kuitenkaan aineisiin oo sotkeutunut. Mutta tiedä sitten. Kyllä toki ihminen voi muuttua, mutta silti. Huoli on valtava. Ja kun on vielä sen ikäinen niin ei kuuntele, suuttuu vaan ja ajattelee et kaikki vaan vihaa sitä tms. tuomitsee tän pojan jne. mut mitäpä muuta siinä läheiset eka ajattelee..
on mukava kaveri kyllä, mutta arveluttaa tuo muuttuminen..


Eihän tästä tekstistä taitanut selvää saada mut tuntu hyvälle kirjoittaa vähän tuntoja..

 

[Murkkuja 3]

on se, että se tulee päivä kerrallaan. Sulla on aikaa opettaa lapsias, olla ohjaajana ja oppaana elämän polulla. Voi olla niinkin, että olet todella onnellinen omista murkuistasi, kun se aika tulee. Irtaantuminen kodista tarkoittaa usein riitaa ja töppäyksiä tulee tehtyä.
Opeta lapsia puhumaan ja osoittamaan tunteita, sekä myös harkitsemaan eri valintoja. Teet minkä pystyt, toivot parasta ja pelkäät pahinta. Niin se menee.
Virheetkin on sallittava, on niitä tehty maailman sivu. Ihminen oppii koko elämänsä ja jos nuorena erehtyy esim. linnakundin kaveriksi, ei se välttämättä tarkoita kaiken loppua. Puhu siskollesi asiallisesti ja pyydä häntä olemaan kiirehtimättä mihinkään. Hiljaa hyvä tulee.
Taisi aika sekava olla tämä vastauskin, mutta päällimäiset tässä, mitä mun mieleen tuli.

 

[aloittaja]

on se, että se tulee päivä kerrallaan. Sulla on aikaa opettaa lapsias, olla ohjaajana ja oppaana elämän polulla. Voi olla niinkin, että olet todella onnellinen omista murkuistasi, kun se aika tulee. Irtaantuminen kodista tarkoittaa usein riitaa ja töppäyksiä tulee tehtyä.
Opeta lapsia puhumaan ja osoittamaan tunteita, sekä myös harkitsemaan eri valintoja. Teet minkä pystyt, toivot parasta ja pelkäät pahinta. Niin se menee.
Virheetkin on sallittava, on niitä tehty maailman sivu. Ihminen oppii koko elämänsä ja jos nuorena erehtyy esim. linnakundin kaveriksi, ei se välttämättä tarkoita kaiken loppua. Puhu siskollesi asiallisesti ja pyydä häntä olemaan kiirehtimättä mihinkään. Hiljaa hyvä tulee.
Taisi aika sekava olla tämä vastauskin, mutta päällimäiset tässä, mitä mun mieleen tuli.

Onneksi on aikaa joo. Olenkin aina halunnut et mulla on sit lapsiin hyvät välit kun ne on siinä iässä ja et ne voisi mulle kertoo mitä vaan pelkäämättä mitä ajattelen, sanon tai teen.
Mikään ei olis niin hirveetä kun olla epätietonen onko omalla lapsella kaikki hyvin ja ettei uskalla puhua.

Siskolle on koitettu puhuu ihan kaikkien sisaruksien voimin mutta se on päätöksensä tehnyt ja muuttaa ensi viikolla :/
Ei auta kuin hyväksyä ja pitää välit jotta voi kääntyy sit meidän puoleen jos jotain tulee.
On myös sanottu ettei kiirettä jne. mutta noh, se on se ikä ja oma päätös jo.. ei saa päätä kääntymään.

 

["Mintus"]

Päivä kerrallaan. Kun nyt annat aikaasi ja rakkauttasi lapsillesi nyt ja joka päivä niin luot heille parasta mahdollista pohjaa tulevaisuuteen. Terveeen itsetunnon omaava lapsi on vähemmän kaveriporukan vietävissä. Minulla on kaksi aikuista ja yksi leikki-ikäinen lapsi. Noiden isojen ja nyt siis täysi-ikäisten lasten käytökseen ja nykyiseen opiskelijaelämään olen tosi tyytyväinen. Luottavaisena uskon selviäväni myös tämän pienimmän kasvatuksesta kunnialla aikuiseksi saakka.
Itse olen aina ollut enemmän huolissani onnettomuuksien mahdollisuudesta kuin huumeista ym. houkutuksista.
Rakkautta rajoja ja paljon luottamuksellisia keskusteluja niin kyllä se siitä.

 

["vieras"]

Päivä kerrallaan, yritän olla etukäteen surematta. Hyvä on antaa rajoja ja rakkautta, keskustella oikeasta ja väärästä, päihteistä ja muusta niiden oikeilla nimillä kun sen aika on. Hyvä itsetunto ja hyvät harrastukset antavat paljon suojaa. Yläkouluikäiselle voi ihan hyvin pitää esim. kotiintuloajat klo 21 jne... Mitä pidemmälle saa siirrettyä alkoholin ja tupakan kokeiluja, sitä parempi. Ala- ja yläkouluikäiset on hyvin hallittavissa, kun esim. antaa kavereiden tulla kotiin, huolehtii että on tietyt rajat, tietää missä lapsi liikkuu, on sopivasti unta, ruokaa...
Silti vaikka kaikkensa yrittäisi voi olla että lapsi sortuu huumeisiin tms. Mutta uskon, että suojaavilla tekijöillä (kaveripiiri, harrasteet, lämmin ja välittävä koti ym.) on merkityksensä.
Meillä kaksi murkkua ja pienempiä lapsia.

 

["vieras"]

Lisään vielä sen, että lapsille on tärkeintä antaa aikaa. Sitä ei voi rahalla korvata ja ns. helppo raha ( isä antaa satasen, kun ei ehdi viedä harkkoihin/seurata niitä) vie vanhemmalta pois huonoa omaatuntoa muttei mitenkään auta lasta.
[QUOTE="vieras";22277608]Päivä kerrallaan, yritän olla etukäteen surematta. Hyvä on antaa rajoja ja rakkautta, keskustella oikeasta ja väärästä, päihteistä ja muusta niiden oikeilla nimillä kun sen aika on. Hyvä itsetunto ja hyvät harrastukset antavat paljon suojaa. Yläkouluikäiselle voi ihan hyvin pitää esim. kotiintuloajat klo 21 jne... Mitä pidemmälle saa siirrettyä alkoholin ja tupakan kokeiluja, sitä parempi. Ala- ja yläkouluikäiset on hyvin hallittavissa, kun esim. antaa kavereiden tulla kotiin, huolehtii että on tietyt rajat, tietää missä lapsi liikkuu, on sopivasti unta, ruokaa...
Silti vaikka kaikkensa yrittäisi voi olla että lapsi sortuu huumeisiin tms. Mutta uskon, että suojaavilla tekijöillä (kaveripiiri, harrasteet, lämmin ja välittävä koti ym.) on merkityksensä.
Meillä kaksi murkkua ja pienempiä lapsia.[/QUOTE]