Miten ihmeessä te työssäkäyvät äidit jaksatte?

[-ö-]

Ei meinaa jaksaakaan. Meillä kyllä mieskin tekee osansa, mutta kyllä arki verottaa voimia. Harrastuksista ei tarvitse edes haaveilla, kaikki aika menee töihin, kotihommiin ja lapsen kanssa olemiseen. Mä kun en hirveästi halua hoitopäivän jälkeen olla lapsesta erossa, on vielä pieni (pian 2v). "Onneksi" teen vuorotyötä, niin nytkin viikonlopun työvuoron jälkeen on luksusta kun mies on laittanut ruuan valmiiksi ja muutenkin hoitanut kotia, ei odota toinen työpäivä kotona. Meillä on vielä töissä älytön härdelli päällä, ilman taukoja saa painaa päivän, hyvä kun syömään ehtii ja monesti menee ylitöiksi. Olen ihan puhkipoikki työpäivän jälkeen :/

Meillä on sellainen kirjoittamaton sääntö, että se kumpi on kotona päivän (vapaat yleensä eriaikaan), hoitaa kodin ja lapsen, töissä käynyt saa sitten työpäivän jälkeen vähän huokaista ja loppupäivän pyhittää lapsen kanssa olemiseen, sitä kun ei kumpikaan pidä työllistävänä vaan palkitsevana.

Otetaan myös välillä aikaa kahdestaan tai itsekseen, ilman niitä henkireikiä ei varmaan jaksaisikaan. Oli se vaan helppoa silloin kun oli kotona, pääsi paremmin harrastuksiin sillä lapsen kanssa vietti luonnollisesti enemmän aikaa. Kotityöt hoitui näppärästi siinä sivussa, kaaosta ei edes ehtinyt tulla missään vaiheessa toisin kuin nyt.

 

[Eedla]

Mitä merkitystä sillä on, onko lapsia yksi vai kolme?

Mun mielestä sillä on paljonkin merkitystä. Silloin kun o tilanne että vain 1 lapsi meidän kolmesta on kotona nii tuntuu että täällä on ihan kuollutta, mitään ei tapahdu, sotkuakaan ei kerry ollenkaan samaa tahtia kuin jos kaikki on kotona.

 

["ihme"]

Jos lapset on pieniä, kuten olettaisin sinulla vielä olevan, ei se esim. lenkille lähteminen niin helppoa ole jollei joku ota lasta hoidettavakseen. Pienessä lapsessa on enemmän ns. käsityötä kuin isommissa. Mutta odota vaan, kyllä se vapaus sullekin vielä koittaa

Öh, no mites esim. se lapsen isä? Oletin, että on kuvioissa.

 

["vadelma"]

OIkein hyvin jaksan ja vielä käydä harrastuksissakin useamman kerran viikossa. Tosin se kodin puunaus viimeisen päälle ei ole meidän perheessä mikään ykkösjuttu, siivotaan sen verran, kun parhaaksi katsotaan.

Mä en oikein ymmärrä näitä itsensä kotitöillä ja perhe-elämällä näännyttäjiä. Mulla ei tuollaisia ongelmia, mitä ap aloituksessaan mainitsi, ole ollut ikinä. Ja johtuen ihan siitä, että mun mies on normaali aikuinen mies, jonka kanssa jaetaan hommat ja puhutaan asioista, sovitaan juttuja. Täällä monen mies tuntuu olevan jonkinlainen uusavuton, 50-lukulaisen ajatusmaailman omaava luolamies, jonka kanssa puhuminenkin on mahdotonta. Otan osaa, onneksi itselläni on paremmin.

 

[työäiti]

Mies on koti-isänä hoitovapaalla. Hyvin siis jaksan.

 

[Timppa]

Kyllä tuo meidän rouva käy töissä, vie/hakee lapset hoidosta/koulusta, tekee ruoan, hoitaa kodin, kantaa puut, lämmittää uunit ja passaa vieläpä minut siihen kaiken päälle. Harrastuksia ei juuri ole, mitä nyt opiskelee siinä sivussa.