I
Itku
Vieras
Kaikki parisuhteeni ja suhteen yritykset ovat olleet toinen toistaan pahempaa p*skaa.
Ensimmäinen mies, jonka kanssa olin pari vuotta teininä, oli järkyttävän mustasukkainen, kyttäsi minua ja keksi asioita päästään. En olisi saanut meikata, käytin liian paljastavia vaatteita ym, ym, ym. Kaikki oli väärin mitä tein ja kertoi siitä että katselen muka muita miehiä.
Tämän miehen jälkeen tuli kausi, että yritin ja yritin ja mistään ei tullut sen valmiimpaa. Tuntui etten kelvannut kenellekkään, kaikkien mielestä olin hyvä tyyppi ja hyvä kaveri mutta ei muuta.
Sitten löysin miehen joka meni vähän liiankin lujaa, suunnitteli yhteistä tulevaisuutta parin viikon jälkeen. Juuri kun aloin ihastua mieheen kunnolla, hän vain katosi. En koskaan saanut mitään selitystä mitä ihmettä oikein tapahtui.
Seuraavan kanssa oli pisin suhde koskaan, monta monta vuotta. Sekin suhde oli melkein alusta asti tuhoon tuomittu, mutta roikuin kiinni kun joku edes tahtoi kanssani olla. Huomio ja yhteinen aika kuoli suhteesta jo kauan sitten.
Sitten ihastuin toiseen mieheen, joka oli omien sanojensa mukaan halukas pitämään minusta huolta, halusi tarjota kaiken sen mitä en ollut koskaan saanut. Oli niin ihastunut, niin ihastunut. Vannoi pysyvänsä aina tukenani jne. Erosin sitten miehestäni kun tulin tulokseen että tämä on nyt tiensä päässä.
Kumma juttu että tämä "korviaan myöten ihastunut" muuttuikin aivan täysin. Kun olisin hänen tukeaan tarvinnut, hän vain selitteli ryyppyreissuistaan ja kuinka on pitämässä kavereidensa kanssa hauskaa. Ei ollutkaan aikaa minulle, ei tuntunut minun tuskani kiinnostavan, ihastumisesta ei puhuttu enää mitään.
En ikinä, ikinä, ikinä enää milloinkaan sekaannu yhteenkään kaksilahkeiseen, aamen p*rkele!
Ensimmäinen mies, jonka kanssa olin pari vuotta teininä, oli järkyttävän mustasukkainen, kyttäsi minua ja keksi asioita päästään. En olisi saanut meikata, käytin liian paljastavia vaatteita ym, ym, ym. Kaikki oli väärin mitä tein ja kertoi siitä että katselen muka muita miehiä.
Tämän miehen jälkeen tuli kausi, että yritin ja yritin ja mistään ei tullut sen valmiimpaa. Tuntui etten kelvannut kenellekkään, kaikkien mielestä olin hyvä tyyppi ja hyvä kaveri mutta ei muuta.
Sitten löysin miehen joka meni vähän liiankin lujaa, suunnitteli yhteistä tulevaisuutta parin viikon jälkeen. Juuri kun aloin ihastua mieheen kunnolla, hän vain katosi. En koskaan saanut mitään selitystä mitä ihmettä oikein tapahtui.
Seuraavan kanssa oli pisin suhde koskaan, monta monta vuotta. Sekin suhde oli melkein alusta asti tuhoon tuomittu, mutta roikuin kiinni kun joku edes tahtoi kanssani olla. Huomio ja yhteinen aika kuoli suhteesta jo kauan sitten.
Sitten ihastuin toiseen mieheen, joka oli omien sanojensa mukaan halukas pitämään minusta huolta, halusi tarjota kaiken sen mitä en ollut koskaan saanut. Oli niin ihastunut, niin ihastunut. Vannoi pysyvänsä aina tukenani jne. Erosin sitten miehestäni kun tulin tulokseen että tämä on nyt tiensä päässä.
Kumma juttu että tämä "korviaan myöten ihastunut" muuttuikin aivan täysin. Kun olisin hänen tukeaan tarvinnut, hän vain selitteli ryyppyreissuistaan ja kuinka on pitämässä kavereidensa kanssa hauskaa. Ei ollutkaan aikaa minulle, ei tuntunut minun tuskani kiinnostavan, ihastumisesta ei puhuttu enää mitään.
En ikinä, ikinä, ikinä enää milloinkaan sekaannu yhteenkään kaksilahkeiseen, aamen p*rkele!
