Miten ihminen voi olla näin yksinäinen????? ja mitä sille vois tehdä, vinkkejä kiitos.

[nyt nikittä]

Erosin hiljakkoin ja muutin maalta kaupunkiin pakon edessä. Vanhat tutut (naapurit) jäivät siis kauas ja omat "kunnon ystävät" jäivät jo edelliseen kotikaupunkiin toistakymmentä vuotta sitten kun tänne leveysasteille muutettiin. Olen ollut kotiäitinä koko sen ajan jonka olen täälläpäin suomea asunut ja perhekerho-tuttavat ovat jääneet aika etäisiksi kun asuimme ihan korvessa. No, onhan sekavaa tekstiä mutta sekava on mielikin.

No, nyt on siis tilanne se, että äijä jätti minut, lapset ja mahan ja nyt kököttelen yksinäni täällä kerrostalobunkkerissa. En oikein tiedä mistä sitä lähtisi etsimään edes juttuseuraa, lapset ovat jo koululaisia joten kerhoiluakaan ei ole tiedossa ennen tämän uuden tulokkaan syntymää. Kansalaisopiston kurssit ovat kesken ja täynnä eikä tässä oikein nyt töihinkään varmaan pääse tämän mahan kanssa, tuskin kukaan minua palkkaa nyt. Netti on kyllä täynnä deittipalstoja mutta kun en kaipaa todellakaan nyt elämääni miestä vaan kavereita joiden kanssa jutella vaikka ihan vaan siitä kuinka kevät etenee tai sitten ihan jostain muusta, aivan sama.

Puhelinlaskut ovat kyllä tähtitieteelliset kun tulee soiteltua joka hiton päivä jollekin lapsuudenystävälle (heihin kyllä on siis välit säilyneet mutta näkeminen on vähän hankalaa kun välimatkaa on reilut 200km) tai tutulle ihan vaan siksi että saa jutella jonkun kanssa. Lähikaupan kassa pitää minua varmaankin sekopäänä kun tulee välillä juteltua sillekin jotain muuten kuin kiitos, olehyvä, kiitos...

Miten hitossa ihminen voi jäädä näin yksin???

 

["äitee"]

Laita vaikka tänne viestiä että etsit juttuseuraa sieltäpäin missä asut.. ja vaihda puhelinliittymä semmoiseen että on puhepaketti, siinä saa aika paljon puhua
Tsemppiä sulle kevääseen ja odotukseen!

 

["heh"]

Kysäise neuvolasta onko siellä mitään odottavien äitien keskustelukerhoja tms. Tai synnytysvalmennuksissa kyselet kahvitteluseuraa.

 

[satunnainen vastaaja]

Moi! Elämäntilanteeni on ihan erilainen kuin sulla, olen ikisinkku 40-v. Elämää täyttävät työ ja liikuntaharrastus. Mullakin lapsuudenystävät ja opiskeluaikojen harvat hyvät ystävät satojen km:n päässä. Nykyisellä paikkakunnalla 11 v., tuttuja on muttei sellaisia ystäviä, joiden kanssa vois säännöllisesti tavata ja jakaa asioita.

Itse löysin avuksi kirjeenvaihdon, sekä kotimaisen että ulkomaisen. Erään kotimaisen kirjekamun kanssa on aikomus tavata, hän asuu suht lähellä. Tiedä häntä, vaikka siitä urkenisi ihan "reaalielämän" uusi ystävyyssuhde.

Kotimaisia kirjekamuja löytää esim. Raijan ristikkosivujen kirjeenvaihtopalstalta. Ulkomaisista paras saitti InterPals.

Aina ei ole tärkeintä, onko ihminen fyysisesti vieressä. Itse olen löytänyt kirjekavereita, jotka ovat tosi läheisiä ja joiden kanssa pystyy jakamaan arjen asioita syvällisesti

t: Sirpa