Miten iloita raskaudesata, jos tuleekin pettymys...

[K]

Minulla on jo kaksi lasta. Kolmas kovasti toiveissa. Teinkin positiivisen testin n. viikko sitten, yhteensä 4 testiä olen jo tehnyt, kaikki plussaa. Ja raskausviikoja olisi just kohta 5. MUTTA sain varhaisen keskenmenon kolmisen kuukautta sitten, silloin rv6. Ja tämä asia on nyt mielessäni kokoajan. En uskalla lainkaan iloita uudesta raskaudesta ja pelkään tajuttomasti, että menee nytkin kesken....

Neuvoja..??

 

[gh]

minkäs teet jos niin käy??? kyllä se aika näyttää ja iloitse siihen saakka?!

 

[M Y R K K Y]

Mut oikeesti, ootko vähemmän pettynyt muka jos nyt iloitset?
Sattuuko vähemmän jos ei ole iloinnut?

Ja sitten kun oot kuullut sydänäänet, mietit että vasta kun niskapoimu ultra on ohi..sitten vasta iloitsen.
Ja taas rakenneultra.
Ja...
kun huomaat että raskaus on jo lopuillaan ja vieläkin pelkäät jos viimemetreillä tapahtuu jotain.

Takeita ei ole koskaan.
Mun mielipide on että iloitse täysillä, surtava on jos siihen on aihetta.
Mutta etukäteen ei voi surra tai se on ainakin järjetöntä.

Iloitse kun on aihetta ja mä sanon että onnea, olet raskaana!!
Ihanaa, pieni elämä kasvaa sisälläsi.
Nauti siitä.

 

[Kutistunut]

Mulla keskenmenosta nyt vuosi ja kk ja varmasti olisin seuraavasta raskaudesta onnellinen. Varmasti sitä keskenmenoa pelkäisi, mutta sen pelon ei saa antaa ottaa yliotetta. Kai siinä koittaisi vaan nauttia siitä, että on taas mahdollisuus saada uusi pikkuinen.

 

[ap]

Minulla on jo kaksi lasta. Kolmas kovasti toiveissa. Teinkin positiivisen testin n. viikko sitten, yhteensä 4 testiä olen jo tehnyt, kaikki plussaa. Ja raskausviikoja olisi just kohta 5. MUTTA sain varhaisen keskenmenon kolmisen kuukautta sitten, silloin rv6. Ja tämä asia on nyt mielessäni kokoajan. En uskalla lainkaan iloita uudesta raskaudesta ja pelkään tajuttomasti, että menee nytkin kesken....

Neuvoja..??

Tulikin näköjään tuhottomasti kirjoitusvirheitä, mutta ehkä ymmärsitte mun pointin

 

[v]

Ajattele, että luonto korjaa "virheelliset" pois. Eli jos jotain on vialla. Ymmärrän tunteesi, yritä tehdä jotain jolla saat ajatukset muualle. Itsellä nyt rv 19 ja vieläkin pelottaa. Edellinen meni kesken rv 16.

 

[Adelade]

Tuttu tunne.
Mie pystyin tästä raskaudesta nauttimaan vasta likellä puolta väliä (nyt menossa rv 25+1) kun edellinen raskaus meni kesken 11. viikolla. En koe että mistään olisin jääny paitsi vaikken alusta lähtien pystyny raskaudesta nauttimaankaan. Jotenkin suljin koko ajatuksen pois mielestä. Mut nyt uskallan jo sanoa sen ääneenkin: meille tulee vauva. =)

 

[Adelade]

Tuttu tunne.
Mie pystyin tästä raskaudesta nauttimaan vasta likellä puolta väliä (nyt menossa rv 25+1) kun edellinen raskaus meni kesken 11. viikolla. En koe että mistään olisin jääny paitsi vaikken alusta lähtien pystyny raskaudesta nauttimaankaan. Jotenkin suljin koko ajatuksen pois mielestä. Mut nyt uskallan jo sanoa sen ääneenkin: meille tulee vauva. =)

Muoks. lisään vielä että toki mitä vaan voi sattua vielä nytkin, mutta pelko on jo väistyny taka-alalle.

 

[.]

saahan sitä pelätä, muakin pelotti tän raskauden alussa (aiemmin km rv:lla 6, nyt menossa rv 30) toki voi iloita ja pelätä yhtäaikaa. viikko viikolta pelko jää taka-alalle. iloitse vaan vaikka pelottaiskin, eihän sille mitään voi jos kesken menee, sitä surraan sitten. :hug:

 

[ap]

Kiitos kannustavista vastauksistanne! Koitan piristyä ja alkaa iloitsemaan! Pelottaa vaan niiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon...