miten jaksaa

[lasinsirpale]

Miten jaksaa elämässä eteenpäin kun juuri on mennyt poikki 9 vuoden parisuhde?
Avomiehelläni on ollut todella vaikea kevät masennusta ym. halua itsenäistyä, ja kevään alussa kaikki oli vielä hyvin, hän sanoi että tämä suhde on ainoa asia joka hänen elämässään on hyvin. No nyt kuitenkin hän sanoo ettei ole ollut pitkään aikaan onnellinen suhteessa ja haluaa erota. Asiaa on pähkäilty hänen osaltaan jo 2 kk, niin että minä olen asunut muualla. Kolme vuotta sitten meillä oli samantapainen kriisi mutta hän kuitenkin mietti tunteitaan ja tiesi haluavansa jatkaa minun kanssa loppuelämänsä.
No nyt mieltä kaivaa epäilys siitä että hänellä on toinen nainen. Olen kysynt monta kertaa asiaa suoraan mutta hän kieltää. Kuitenkin hänen käytös on ollut hyvin epäilyttävää koko kevään, ja nyt kun olen asunut muualla tiedän ettei hän ole ollut öitä kotona mutta edelleen saan epäuskottavia vastauksia niistä kysyttäessä enkä voi vastauksiin toiseen luottaa. Minusta olisi silti oikein tunnustaa jos joku toinen on kuvioissa jos kerran suhde on päättynyt jo eropäätökseen... Miten saan puserrettua totuuden irti miehestä, jos hän sanoo (ja myös luulen tuntevani häntä niin paljon) että hänellä on niin vahvat periaatteet ja pettäminen on täysin hänen periaatteitaan vastaan....

 

[miia]

No, ensinnäkin haluaisitko yhä jatkaa suhdetta ja oletko valmis tekemään asioita sen eteen että näin kävisi vai oletko sinäkin sitä mieltä että suhde on tullut tiensä päähän ja haluat lähteä eri teille?

 

[*]

Juups. Kyllä se loukkaa kun toinen pitkän parisuhteen jälkeen ttaa heti uuden. Koeta silti asennoitua niin, ettet voi sille mitään, joten sekään onko hänellä jo uusi vai ei, ei pitäisi vaivata sinua.. Helppo sanoa, tunteethan siinä ovat kyseessä. Jos mies kuitenkin soutaa ja huopaa suhteenne suhteen, anna mennä. Opi itsenäiseksi ja ala nauttimaan elämästäsi ilman häntä. Meni hänellä sitten miten tahansa ja kenen kanssa tahansa. Käy kampaajalla, hierojalla, lenkillä. Tapaa ystäviäsi ja pidä bileet. Ala nauttimaan siitä että olet vapaa. Se ei ehkä heti onnistu, mutta yrityksellä ja ajan kanssa. Äläkä ota sitä soutajaa/huopaajaa enää takaisin, ettei tee sitä sinulle taas parin vuoden päästä uudelleen.

 

[miia]

lasinsirpale, miten menee?

 

[se]

Mulla oli sama ongelma mieheni kanssa. Hän kanssa mietti koko alkuvuoden rakastaako vai ei. Nyt kuitenkin ollaan oltu erossa jo pari kk:tta ja hänellä on uus nainen. Ei myöskään tunnusta että mitään vakavaa olisi. On kuulemma vielä tunteita minua kohtaan.Haluaa kuulemma nauttia elämästä yksin tällä hetkellä. Ihmettelen vaan että kuitenkin uus tyttöystävä on pyörinyt kuviossa melkein sen 2kk:tta.

Oli tämä mullekin todella rankkaa, mutta nyt olen jo päässy ainakin pahimman yli. Vaikka ei tunnu kivalta että sillä on jo uus. Tiedä sit kiusaako mua sillä naisella vai mikä sillä on. Tunnen hänet kyllä hyvin jo voisin kuvitella kuisaavan tällä naisella mua. 2kk:tta on kuitenkin aika pitkä kiusa.

Yritä sinäkin unohtaa miehesi. Äläkä kysele häneltä toiseta naisesta, kyllä hän kertoo sittten kun on valmis siihen.

 

[lasinsirpale]

Kävin eilen sopimassa mieheni kanssa käytännön asioista mutt a oli siinä tunteet niin pinnalla että tuli kyllä huudettua omaa pettymystään ja ahdistusta toiselle, toisaalta helpotti toisaalta ei. Väitti edelleen ettei ole pettänyt mutta tunnusti valehdelleensa tietyistä asioista muutaman kerran, pettymyksen määrä on SUURI! Olen kuulemma edelleen hyvin tärkeä ihminen hänelle eikä hän haluaisi menettää minua, mutta en tiedä miten ja millon pystyisin olemaan hänelle vain kaveri. En tiedä miten pystyn hänen ratkaisuaan milloinkaan hyväksymään kun itse olisin ollut vielä valmis yrittämään ja antamaan hänelle itsenäisyyttä ja tilaa. Vaikea noin vain unohtaa toista joka on ollut tärkeintä elämässä 9 vuotta ja koko tulevaisuus on suunniteltu ja rakennettu sen mukaan.

 

[elli]

odota vaan niin vuoden sisällä on takaisin tulossa (yleensä näin käy) ja sitten on sinun vuorosi antaa takaisin. ei varmasti tässä vaiheessa paljon auta mutta tsemppiä sulle!

 

[Siru]

Elli, onko näin että pitkästä suhteesta etäisyyttä ottamaan
lähtenyt mies rupeaa jossain vaiheessa kaipaamaan takaisin
entiseen elämäänsä ?

Tässä nyt jätettynä ihmettelen ja pyörittelen tällaisia asioita mielessäni. Mieheni on jättänyt minut ja kotimme, mutta minä en ole jättänyt häntä. Uutta naista tuskin on vielä kuvioissa, enemmänkin on kyse jonkinlaisesta vakavasta
ikäkriisistä ja työuupumuksesta.

Onko Elleillä kokemusta tämänkaltaisista kuviosta miten ne kulkevat ?

 

[lasinsirpale]

Jotenkin ihmetyttä toi miesten käytös, että jos omassa elämässä menee huonosti raha-asiat, työ, opiskeluongelmat tai masennus ym. miksi sen pitää vaikuttaa lopulta myös suhteeseen, ja siihen että kaikki vika yhtäkkiä löytyykin suhteesta ja kaikki asiat muka helpottuu/korjaantuu kun lähtee suhteesta. Jos asiat menee huonosti omassa elämässä miksi sitten pitää vielä suhdekkin lopettaa. Tuntuu siltä, että useammallakin miehellä on tällähetkellä juuri tuo ikäkriisi (mun miehellä juuri 30 v. lähestyy) mutta miksei noita kriisejä voida käydä läpi ilman että suhteen täytyy päättyä? tottakai tällähetkellä vielä toivoisin että hän järkiintyy ja tajuaakin joku päivä mitä on menettänyt , mutta omaa elämää on myös jatkettava joten silloin takaisin yhteen meneminen voi olla jo liian myöhäistä...

 

[Inhorealisti]

Jos lukisit näitä keskusteluja edes jotakuinkin sukupuolineutraalisti, huomaisit, etteivät ikäkriisit ole erityisesti miesten ongelma.

Kuinka monta kertaa naisetkin ovat kertoneet, kun on koti, mies, lapset, ystäviä, työ ja rahaa, mutta kaiken saatuaan mikään ei tunnukkaan miltään. Kerrotaan, että miehessäkään ei ole suurempaa vikaa, mutta mietitään eroa ratkaisuksi sisäiseen ahdistukseen. Aivan, totaalinen elämänmuutos auttaa paikallaanpolkevaan elämään, mutta useammin se muutoksen kaipaaja on nainen.

Lopuksi minua hieman huvittaa kirjoitukset: ""Eikös miehet aina ala kaivata vanhaa takaisin?"" Jotkut alkavat, aivan kuin jotkut naisetkin.