http://www.lapsiperhe.net/itu/materiaalia/suuritarpeinen.html
Tunnetko vauvan, joka itkee heti jos hänet laskee hetkeksikin sylistä, "asuu rinnalla ympäri vuorokauden" ja nukkuu korkeintaan varttitunnin pätkissä? Tämä ei välttämättä tarkoita, että jokin olisi vialla. Vauva on ehkä heitä, joita sanotaan "suuritarpeisiksi" (high need) lapsiksi. Vanhemmille tämä voi olla raskasta ja ahdistavaa, etenkin jos on luullut kaikkien vauvojen "nukkuvan paljon" ja enimmäkseen jokeltavan sitterissä mobilea tuijotellen.
Me emme tiedä, miksi jotkut vauvat ovat tällaisia. Ehkä he ovat herkempiä ympäristön ärsykkeille. Ehkä he vaikka hermoston kehitykseen liittyvistä syistä tuntevat kaiken epämukavuuden kymmenennessä potenssissa. Ehkä heillä sittenkin on jokin vika tai vaiva, kuten syntymässä nyrjähtäneitä niveliä, jäykkä niska, vatsavaivoja, päänsärkyä... ja ehkä vaiva on niin pieni, että lääkärit eivät sitä löydä eivätkä vanhemmat pysty päättelemään, mutta vauvalla on koko ajan vähän tukala olo.
Vauvat ovat kuitenkin viisaita. He eivät itke vain valittaakseen, vaan tilatakseen sitä, mitä tarvitsevat. Läheisyyttä, liikuttamista ja välitöntä tarpeiden tyydyttämistä.
Vauva tilaa mitä tarvitsee
Nykytieto näyttää vahvistavan, että vauvalla on todellinen fyysinen tarve suureen läheisyyteen hoitajansa kanssa vielä monen kuukauden ajan syntymän jälkeen. Esimerkiksi vauvalla näyttää olevan sisäänrakennettu kyky oppia hallitsemaan hengitystään ja unensa vaiheita nukkuessaan "opettelemalla" näitä vieressä nukkuvan aikuisen hengityksestä. Ja jo kauan on tiedetty, että vauvan kantaminen ja hänen heilumisensa aikuisen liikkeiden tahdissa auttaa suolistoa toimimaan tehokkaammin, ehkäisee ilmavaivoja ja auttaa hermoston ja lihasten kehittymistä. Kun jossain vaiheessa on luultu, että "huutaminen vahvistaa keuhkoja" nykyään yhä useammat lääkärit kehoittavat vastaamaan vauvan kaikkiin tarpeisiin mahdollisimman nopeasti, koska sitä vauva odottaa ja niin hän kehittyy parhaiten fyysisesti ja psyykkisesti. "Itku on myöhäinen merkki imetyksen tarpeesta" on jopa Amerikan lastenlääkärien yhdistyksen virallinen neuvo.
Voisi ajatella, että ihmislapsen luonnollinen tila on olla vielä muutama kuukausi syntymän jälkeenkin yhtä lähellä hoitajaansa kuin kohdussa oli. Nyt vain vatsanahan toisella puolella. Monet ns. luonnonkansojen lapset viettävät ensimmäiset kuukaudet jatkuvassa ihokontaktissa äitiin ja heidän tyypillinen imetysvälinsä on ehkä varttitunnin. Tarkoittaako tämä, että meidän pitää kaikkien nyt pyrkiä samaan? Tuskin sentään. Ihmiselle on "luonnollista" myös sopeutua varhain oloihin ja kulttuuriin, jossa elää. Jos suomalainen vauva syö vähän harvemmin kuin neljä kertaa tunnissa, se on sentään helpotus, koska äiti tässä ilmastossa luultavasti haluaa pitää joskus puseroakin. Jos vauva viihtyy vaunuissa, sitterissä, hyppykeinussa, miksei niitä voisi käyttää.
Mutta jos oma vauva sattuu olemaan se suuritarpeinen, joka ilmaisee tarpeensa voimakkaasti, voi olla helpottavaa tietää, että suuretkin läheisyyden tarpeet ovat aivan luonnollisia. Ja toisaalta, jos jokin tosiaan on vialla, jos lapsella on sairautta, kipuja, koliikkia, hermostollista yliherkkyyttä, jos hän on keskonen tai kasvaa huonosti oikeastaan mihin tahansa varsinaisiin ongelmiin voi olla apua siitä, että pyrkii tavallista huolellisemmin vauvalle luonnonmukaisin oloihin ja läheisyyteen
Tässä joitakin näkemyksiä keinoista, joilla läheisyys ja lapsen luonnollisten tarpeiden tunnistaminen voivat auttaa itkevää vauvaa.
1) Lapsentahtinen imetys.
On jo yleisesti tiedossa, että vauvan jokaiseen itkuun kannattaa ensimmäiseksi tarjota rintaa. Imettää ei voi liian usein. Imetystä ei toisaalta voi väkisin lisätäkään, mutta aina voi olla entistä valmiimpi tarjoamaan ja pitää lapsen entistä lähempänä rintaa. Maito on voimakas luonnon kipulääke ja imeminen tuottaa lapselle suurta mielihyvän tunnetta. Ns. suuritarpeisilla vauvoilla näyttää olevan suurempi lohtuimemisen tarve. Moneen imetyksenkin ongelmaan auttaa imetysvälien lyhentäminen mutta välien keinotekoiseen pidentämiseen on tuskin muita syitä kuin äidin jaksamis- ym. perheen ajankäyttöön liittyvät seikat (jotka kyllä nekin voivat olla hyviä syitä, mutta pienen vauvan kanssa pitäisi mielummin auttaa äitiä keventämällä hänen muuta taakkaansa, eikä yrittää saada vauvaa vaatimaan vähemmän). Jopa liian runsaan herumisen aiheuttamat vatsavaivat voivat helpottaa kun imetystä tiuhentaa -silloin vain kannattaa imettää aina useamman kerran, jopa parin-kolmen tunnin ajan samasta rinnasta ja vaihtaa vasta sitten toiseen.
Jos tuntuu, että lapsi haluaa olla rinnalla jatkuvasti, eikä äiti "pääse" mihinkään eikä saa mitään muuta tehtyä, kannattaa panostaa kantoliinassa imettämisen opettelemiseen. Joiltakin se sujuu helposti, toisilta vaatii opettelemista, mutta on kaikille mahdollista.
Joskus se, että vauva suorastaan asuu rinnalla, voi varsinkin imetyksen alkuvaiheissa olla merkki kehnosta imuotteesta vauva ei ime tehokkaasti ja saa ehkä tarpeeksi maitoa mutta tarvitsee siihen paljon aikaa. Jos mahdollista, asia kannattaisi tarkistaa käytännön kokemusta omaavan imetystuki-ihmisen, kätilön tms. kanssa.
2) Kantaminen
Monet vauvat, jotka muuten ovat tyytyväisiä vain rinnalla, viihtyvät kuitenkin jos heitä kannetaan sylissä. Kaikkein vaativimmat tai tuskaisimmat vauvat tosin vaativat, että heitä kantavan aikuisen täytyy olla jatkuvassa liikkeessä. Jokainen vauvaa joskus hoitanut tietää, että kymmenenkin minuuttia viisikiloisen vauvan kantamista tuntuu käsivarsissa. Kantoliina on aivan ehdottoman kätevä apu, jos vauvaa täytyy kantaa vähänkin enemmän ja on siitä apua leppoisan tyytyväistenkin vauvojen vanhemmille. Liinoja on olemassa erilaisia malleja, ja sellaisen voi tehdä itsekin. Jos perheessä on akuutti suuritarpeisen vauvan tapaus, ei kannata jäädä pitkälti miettimään mikä liina olisi juuri meille paras, vaan hankkia mikä tahansa. Ns. rintareppua ei voi käyttää kovin pitkää aikaa kerrallaan, mutta sekin voi olla avuksi joskus. Jotkut kokevat liinojen käytön opettelun vaikeaksi (toki monet oppivat sen ilman ongelmia hetkessä), mutta jos motivaatiota riittää, oppii varmasti ainakin yhden tavan kantaa omaa vauvaansa omalla tavallaan. Käyttöohjeiden tarkka selaaminen kannattaa aluksi unohtaa: vauva vain sisään edes jotenkin, ja heti liikkeelle. Etsi muita kantoliinan käyttäjiä saadaksesi käyttötukea tarvittaessa. Usein heitä löytyy imetystukiryhmistä.
Kantoliinan kanssa moni koliikki- tai suuritarpeisen vauvan vanhempi on yhtäkkiä tuntenut saaneensa elämänsä takaisin. Kaupassakäynti on mahdollista sellaisenkin vauvan kanssa, joka itkee heti jos hänet asettaa vaunuihin. On mahdollista tehdä kotitöitä, kyläillä ja seurustella toisten aikuisten kanssa vaikka sitten seisoen ja jatkuvasti hytkytellen.
3) Heilutus, taputus, hieronta
Jos vauvaa ei jaksa koko ajan kantaa, voi yrittää josko hän viihtyisi esimerkiksi istuvan aikuisen reisien päällä poikittain, vatsallaan, aikuisen taputellessa jatkuvasti (voimakkaasti!) pepusta tai silitellessä selästä. Vauvat viihtyvät usein parhaiten nimenomaan vatsallaan. Reisien päällä vauvaa voi myös hytkytellä. Vauva, jolla on kipuja tai epämukava olo ei yleensä halua olla hetkeäkään paikallaan ja viisas vanhempi ottaakin tavakseen jatkuvasti vispata, vaivata ja pyöritellä vauvaansa. Eräs suuritarpeisen vauvan äiti kertoi joskus öisin maanneensa sängyssä selällään, jalat koukussa vatsansa päällä, vauva vatsallaan säärien päällä ikään kuin ratsastaen, äiti jalkojaan hytkytellen. Ei äiti siinä aivan nukkumaan pystynyt, mutta saipa kallistaa päänsä tyynyyn kuitenkin. Vähän isompaa vauvaa, joka hallitsee jo päänsä liikkeitä, voi pyöritellä reisien päällä kuin pullataikinaa.
Heilumista voi yrittää simuloida myös kattoon tai parven reunaan ripustettavalla kehdolla tai hytkyttämälllä vauvaa voimakkaasti lastenvaunuissa. Jotkut vauvat eivät kuitenkaan tyydy pelkkään liikkeeseen ilman inhimillistä kosketusta.
Vauvahieronta on yksi tapa opetella antamaan vauvalle ekstra-annos sitä, mitä hän tarvitsee: ihmisen kosketusta ja liikuttelemista. Vauvahieronnan ohjeita voi löytää kirjastosta, niitä voi kysellä neuvolasta tai synnytyssairaalasta, tai etsiä paikkakunnaltaan vauvahierontaa taitavia fysio- tai vyöhyketerapeutteja, osteopaatteja tms. Tai sitten voi opetella omin ottein järjestelmällisesti sivelemään vauvaansa, tai ottaa tavakseen muuten vain jatkuvasti silitellä, taputella ja rapsutella vauvaansa, niin kuin jossain päin maailmaa tehdäänkin.
Joskus herkkä vauva voi olla kerta kaikkiaan niin ärsyyntyneessä tilassa, että hänelle paras palvelus onkin antaa hänen itkeä ja rauhoittua hämärässä huoneessa vuoteella kenenkään koskematta. Tämä on kuitenkin aivan poikkeustilanne, ja liittyy ehkä liian runsaaseen aistiärsytykseen. Tätä voi äärimmäisenä keinona kokeilla, jos vauva huutaa suorastaan hysteerisenä sylissä ja tuntuu vain ärtyvän lisää kaikesta heiluttamisesta ja koskettelusta.
4) Perhepeti
"Perhepeti" tarkoittaa sitä, että vauva nukkuu yhdessä vanhempiensa tai ainakin imettävän äidin kanssa. Monissa kulttuureissa ei tulisi mieleenkään laittaa muutaman kuukauden ikäistä vauvaa yksin vuoteeseensa ja Suomessakin on onneksi tapana, että pieni vauva nukkuu ainakin samassa huoneessa vanhempiensa kanssa jos ei aivan samassa sängyssä.
Jotkut vauvat tuntuvat vaativan melkeinpä jatkuvaa ihokontaktia hoitajaansa nukkuakseen ollenkaan. Jos näin on, on tuskin järkevää taistella vastaan ja tuhota omakin leponsa yrittämällä väksin opettaa vauvaa omaan vuoteeseen. Vauvaiän vieressä nukuttaminen ei mitenkään aiheuta myöhempää riippuvuutta vieressä nukkumisesta. Kun vauva on vieressä, onnistuu imettäminenkin yleensä helposti moni äiti oppii imettämään vauvansa itsekään juuri havahtumatta, kun tämä vähänkin ilmaisee tarvetta tuhisemalla. Yllättävän helpoksi on monille osoittautunut imettää vauvaa molemmista rinnoista samalla kyljellä maaten "ylemmästä" imettäessä pitää vain kääntyä itse hieman enemmän mahalleen. Näin vauvaa ei tarvitse yöllä siirrellä äidin puolelta toiselle.
On myös tutkittu, että kun äiti ja lapsi nukkuvat vierekkäin, heidän unensa rytmi vaikka kuinka riekaleinen "tahdistuu" niin, että vauva ei herätä äitiä juuri silloin kun äidin uni on syvimmässä vaiheessa. Erityisen hyvin tämä toimii, jos he menevät nukkumaan samaan aikaan.
Vaikka puhutaan perhepedistä, joskus voi olla viisainta, että isä nukkuu jonkin aikaa muualla. Näin voi kaikkein vaikeimpien öiden aikaan ainakin toinen vanhempi levätä vähän paremmin, ja helpottaa puolestaan päiväsaikaan toisen taakkaa.
Perhepedin turvallisuus askarruttaa joitakin. Tietyin edellytyksin vauvan nukuttaminen vanhemman vuoteessa on kuitenkin luotettavasti todistettu yhtä turvalliseksi kuin vauvan oma vuode vanhempien huoneessa. Paljon riskialttiimpaa on, jos vauva nukkuu eri huoneessa. Vauvan kanssa nukkuva aikuinen ei saa olla voimakkaan lääkityksen, alkoholin tai huumeiden alainen, eikä esimerkiksi korkean kuumeen takia tokkurassa. Patja ei saa olla liian pehmeä eikä peitto raskas, eikä vuoteessa saa olla patjojen tai patjan ja seinän väliä, johon vauva joi kierähtää ja upota. Terve, selvä aikuinen ei nukkuessaan voi kierähtää vahingossa vauvan päälle ja tukehduttaa tätä.
Yksi versio perhepedistä on ns. "sivuvaunu" eli vauvan oma sänky heti vanhempien vuoteen vieressä. Kätevä on esimerkiksi pinnasänky, josta yksi laita on poistettu tai ns. tenavasänky. Jos vauva ei kaipaa aivan suoraa kosketusta äitiin, tämä voi olla kaikkien unen laadun kannalta todella hyvä ratkaisu.
Kun itku vain jatkuu
Kaikkein parhaasta hoidosta ja suurimmasta läheisyydestä huolimatta jotkut vauvat itkevät joskus, toiset paljonkin. Syytä siihen ei aina löydetä. Noin kahdeksan kuukauden iässä suuritarpeisen vauvan kanssa alkaa tyypillisesti olla selvästi helpompaa mutta vaativasta vauvasta voi myös kasvaa vaativa taapero. Pitkästä imetyksestä on apua.
Lohduksi suuritarpeisen vauvan vanhemmille voi kertoa, että näistä vauvoista kasvaa usein erityisen älykkäitä ja eloisia lapsia. Vaikea alku voi myös hitsata perheen sisäisiä suhteita, erityisesti lapsen ja vahempien välistä kiintymystä poikkeuksellisen vahvaksi. Tämän voi kokea myös, jos vauva vaatii aluksi sairauden tai esim. keskosuuden takia tavallista enemmän hoivaa.
Lopuksi joitain lisävinkkejä siitä, mikä saattaa olla syynä tai auttaa, jos vauva kaikesta läheisyydestä ja hoivasta huolimatta tuntuu itkevän paljon tai kärsivän epämukavasta olosta.
o D-vitamiini monet vauvat saavat voimakkaita vatsavaivoja d-vitamiinista. Kokeile merkin vaihtamista, annoksen pienentämistä tai jättämistä vähäksi aikaa pois. Tämä vaiva paranee usein muutamassa viikossa ja vitamiinin voi ottaa takaisin ohjelmaan.
o Koliikki koliikin syytä ja syntyä ei tiedetä, mutta koska siihen on saatu apua useistakin eri hoidoista, voi olla, että koliikin laukaisevia tekijöitä ovatkin erilaiset fyysiset vaivat, joihin jotkut vauvat tuntemattomasta syystä reagoivat koliikilla. Sanotaan, että koliikkia ei voi hoitaa, mutta kannattaa silti yrittää kaikkensa, yrittäminen helpottaa ainakin omaa oloa.
o Vyöhyketerapia tästä on moni kokenut saavansa apua, vaikkei aina ymmärretä miksi ja miten.
o Homeopatia samat sanat kuin edellisestä.
o Äidin ruokavalio vauva voi saada vatsavaivoja äidinmaidon kautta kaikesta, mistä aikuisetkin, kuten kaalista, herneistä, tuoreesta ruisleivästä, kahvista, voimakkaista mausteista, sipulista... Vauva voi myös saada allergisia oireita äidinmaidon kautta, silloin äidin täytyy jättää epäillyt aineet pois omasta ruoastaan. Yleisimmät vauvoille allergiaoireita aiheuttavat aineet ovat maito (kaikki maitotuotteet), muna ja ns. yleisallergisoivat aineet (kysy neuvolasta tms.).
o Ikä/kehitysvaihe jotkut vauvat ovat "suuritarpeisia" vain ajoittain. Äsken tyytyväinen vauva voi muuttua itkuiseksi ja levottomaksi ilman mitään syytä ja sitten "parantua" itsestään. Joskus vauvalle voi vain olla kova paikka hallita kaikkea mitä maailmasta oppii. Kehitys on nopeaa. Seuraa eräänlainen ylivirittymisen tila tai "aivomyrsky" joka tekee levottomaksi.
o Nälkä jos vauva on itkuinen ja kipeän oloinen pidemmän ajan, voi olla aiheellista seurata hänen kasvuaan ja yleistä vointiaan tarkemmin, etenkin jos on kyseessä aivan äsken syntynyt. Joskus imetys ei lähdekään käyntiin niin hyvin kuin voisi toivoa ja lisämaitoakin voidaan tarvita. Jos vauva taas on jo alkanut kasvaa hyvin pelkällä äidinmaidolla, ja imetys on jatkunut lapsentahtisena, maito ei yhtäkkiä vähene.
Tuntuu pahalta, tämä lapsenhoito vain vaatii niin paljon. Ja pääsen omiin harrastuksiin, voin nukkua välillä toisessa huoneessa (silti heräilen lapsen ääniin..) jne. mutta kaikki tämä on vienyt minusta uskomattomasti energiaa enkä ole enää ihan sellainen kuin toivoisin olevani. Tämä jatkuva huolehtiminen, univelat.. olen nuori ihminen, mutta koen välillä itseni ikälopuksi ja harmittaa tosiaan kun miehenkin kanssa menee huonosti arjen paineen takia.