Miten jotkut vanhemmat on niin sokeita? (lasten käyttäytymisestä ja omasta käyttäytymisestä)

[vieras]

Hämmästelen tässä tuttavaa jonka lapsi oireilee siten että päiväkodissakin asia huomattu ja psykologi käynyt arvioimassa lasta pk:ssa ja keskustellut vanhempien kanssa. Lapsi on ylivilkas ja muiden lasten seurassa agressiivinen, kiusaa, tönii ja lyö ja yrittää kyykyttää muita henkisestikin melkein koko ajan. Äidin mielestä lapsi on vain vilkas normaali lapsi. Psykologi ja pk on ehdottaneet muuttamista toisen päiväkodin pienryhmään mutta äiti ei suostu. Muutenkin asenne on se, että koko psykologin tutkimus on ollut turhaa. Silti hänellä itsellään menee lapsen kanssa koko ajan hermot ja perheessä huudetaan aivan jatkuvasti ja kielenkäyttö on K A M A L A A, fyysisestikin käydään käsiksi kun hermot tarpeeksi pettää. Ja sitten ihmetellään että miksi se lapsi ei tottele eikä kunnoita ketään. (ei tosiaan usko pk:n henkilökuntaa eikä muitakaan).

Sokeutta kuvaa se että tämä äiti selittää minulle että minun lapseni ja eräs heidän yhteinen kaverinsa hylkivät hänen lastaan eivätkä halua leikkiä tämän kanssa ja hänen lapsensa on tästä surullinen- no eivät kai halua leikkiä jos lapsi on jatkuva kiusankappale, lyö ja potkii ja tönii. Minun lapseni ja toinen lähtevät yksinkertaisesti näistä tilanteista pois ja jättävät tämän riehujan yksin, mutta tätäkään äiti ei huomaa vaan vika on muissa lapsissa jotka kiusaavat hänen lastaan... huoh. Mitään en uskalla sanoa (edes diplomaattisesti) koska on sellainen tyyppi että kun suuttuu, niin oksat pois.

 

[Ihmiset häpee monia asioita]

Oisko taustalla häpeän tunne myöntää että jokin on vinossa?

 

[Ultramariini]

Totuus on ehkä liian satuttava, ja sen tahtoo kieltää kuvitellen kiellollaan saavan ongelman katoamaan. Ehkä takana on syyllisyyttä ja epäonnistumisen tunnetta vanhempana, häpeää, voimattomuutta ja sen sijaan, että pyrkisi yhdessä asiantuntijoitten kanssa auttamaan lasta osoittaa muita sillä syyttävällä sormellaan.. vaikka ehkä sisimässään osin osoittaakin sillä itseään.