Miten käsitellä asia, kun itse haluan abortin ja mies lapsen?

[voihan taas]

Lyhyesti siis tilanne on tuo. Tein nyt ehkä virheen laittaessani tällaisen aloituksen tälle palstalle, mutta kuitenkin. Mies haluaisi (tai siis olisi hyvin valmis, sanotaan näin) saamaan lapsen, itse en missään nimessä.

Kyse on siitä, että en nyt yksinkertaisesti halua ja jaksa lapsiperheen elämää. Se ei ole sitä, mitä mä haluan tehdä nyt elämälläni. Mä olen juuri saanut opintoni ja elämäni rullamaan. Aiemmin olin todella väsynyt ja saamaton ihminen, opinnot eivät edistyneet, elämä ei hymyillyt, oli kaikenlaista ja nyt olen päässyt sieltä ylös.

Muutin juuri uudelle paikkakunnalle tekemään maisteriopintojani ja ensi vuonna olisi tarkoitus lähteä vaihtoon, joten näemme miehen kanssa vain viikonloppuisin ja kotipaikkakunnallakin meillä on eri osoitteet. Mä en antaisi ikinä itselleni anteeksi sitä, jos romuttaisin jälleen tämän uuden alun ja mahdollisuuden edistyä elämässä ja tavoitteissani.

Nuo siis ovat taustat, ehkä auttavat ymmärtämään asennettani paremmin. En kaipaa nyt moraalisaarnoja, aborttipropagandaa tai ylistystä oman lapsen ihanuudesta. Sen sijaan mua kiinnostaa, onko muilla ollut vastaavia tilanteita? Miten asia käsitellään, kun ei ole olemassa kompromissia?

 

[HK]

Hmm! Entäpä mahdollinen syyllisyyden tunne, jonka kanssa joutuisit elämään? Lapsi on kuitenkin aina lapsi.

 

[Neith]

jos et halua niin ei silloin lasta kannata tähän maailmaan tehdä, sulla näyttäis olevan suunnitelmia lähivuosille joten miksi muuttaa niitä jos ei halua

 

[hoya bella]

Teet abortin ja asia on sillä selvä.

 

[..]

Onko viikkoja jo mitenkä paljon? Jos on epävarma, ensin olisi hyvä käydä ultrassa tarkastuttamassa viikot (ja onko sikiötä ylipäätään, näkyykö syke yms.) Sitten vasta miettiä, tarpeen tullen (ainakin minua auttaa) ottaa ihan kynä ja paperia esiin ja kirjata siihen omat ajatukset kahteen sarakkeeseen. Toiseen aborttiin liittyen, toiseen lapseen. Niin hyviä kuin huonoja ajatuksia molemmista, mitä mieleen tulee. Jos miehesi saisit myös kirjaamaan samat asiat ylös.

Eipä varmaan sen parempaa vastausta ole kuin keskustella miehen kanssa asiasta, mahdollisesti jonkun avioliittoneuvojan tms pakeilla (puoluteeton maaperä). Tärkeintä on, ettei ala syyttelemään toista ja toisaalta, ettei tunne, että tekee toiselle mieliksi. Kysymyksiä, joita voit kysyä itseltäsi/mieheltäsi: Olisiko abortti parisuhteen loppu? Pystyisitkö jatkamaan raskautta vihaamatta miestäsi, pystyisikö miehesi olemaan vihaamatta sinua, jos teet abortin. Olisiko lapsen saanti tosiaan loppu kaikelle? Olisiko elämä parempi ilman lasta kuin lapsen kanssa (tätä tietty on vaikea miettiä, jos ja kun lapsia ei vielä ole). Oletko varma, ettet tule katumaan aborttia joskus? Pystytkö jatkamaan eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut?

Loppujen lopuksi se on sinun ruumiisi, sinun elämäsi, sinun kehosi. Sinulla on siihen määräysoikeus, mitä teet. Aborttipaperiin tulee (avioliitossakin ollessa) vain yksi allekirjoitus, äidin allekirjoitus.

t. Itse abortin aikoinaan tehnyt

 

[hdhh]

Sama tilanne ollut täällä... Tai siis mä en halunnut lasta, mies taas olisi tahtonut pitää lapsen kun tulin raskaaksi. Mutta mä olin kertonut sille jo kun tavattiin, että tuskin tahdon ikinä lapsia, ja kun sitten kävi niin että tulin raskaaksi, sanoin että mä teen abortin, sanoi se mitä sanoi. Että meillä ei pahemmin tuosta keskusteltu...

 

[Juu]

Entä jos mies jäis vauvan kanssa kotio, sinä saisit tehdä uraasi niin paljon kun tahdot? Ootteko tämmösestä vaihtoehdosta keskustellleet?

Varaudu siihen että jos teet abortin vastoin miehen tahtoa, miehes saattaa sulle katkeroitua. Hän voi kokea että veit hältä lapsen.

 

[mie]

Itse olen kokenut abortin ja myöhemmin saanut kaksi ihanaa, tervettä ja toivottua lasta.
Ainoa neuvo jonka voin antaa, on että teet oman sydämesi mukaan. Siihen ei saa nyt vaikuttaa miehesi tai muidenkaan mielipide. (Sori vaan miehet ja kaikki täydellisen tasa-arvon kannattajat). Elämäsi on kuitenkin SINUN elämääsi. Kehosi on sinun ja vastuu päätöksestästi on loppupeleissä SINUN.

 

[Minäminä]

Senkus marssit lekurille ja sanot;että haluan matkustella ja en osaa ehkäistä. Ja sano miehelles, että etsii naisen jonka kanssa saa noinkin isot päätökset tehdä yhdessä

 

[no mulla]

oli aikoinaan päinvastoin, mutta onneks en suostunu tappaan lastani!! Nyt mulla ei ois sitä ainuttakaan ja monta vuotta ja rankoilla hoidoilla oon yrittäny toista lasta, tähän asti täysin TURHAAN. Et voi koskaan tietää onko tämä se ainoa mahdollisuutesi saada lasta! Ota vastaan silloin kun elämä vielä tarjoaa! Miehelle saat varmasti jättää hyvästit jos teet noin vakavan asian oman pääs mukaan. Kyse on hänenkin lapsesta ja ainutkertaisesta ihmiselämästä.

 

[v]

Jos olisin vastaavassa tilanteessa, uskoisin päätyväni aborttiin. Pääsyinä siihen olisivat omat suunnitelmat, joihin lapsi ei sovi, sekä se ettei ole yhteistä kotia eikä kokemusta yhdessä asumisesta.

 

[sähköpaimenkoira]

Pidät lapsen, mutta jätät sitten miehelle, kun on syntynyt? Muutat sitten minne muutat ja teet mitä teet...

 

[e]

Entä jos mies jäis vauvan kanssa kotio, sinä saisit tehdä uraasi niin paljon kun tahdot? Ootteko tämmösestä vaihtoehdosta keskustellleet?

Varaudu siihen että jos teet abortin vastoin miehen tahtoa, miehes saattaa sulle katkeroitua. Hän voi kokea että veit hältä lapsen.

Ap ja hänen miehensä eivät edes asu yhdessä. Tästä tilanteeesta on siis aika pitkä matka siihen, että mies jäisi koti-isäksi... Ja ap siihen lapseen kuitenkin olisi alkuajat sidottu esim. imettämisen vuoksi. Ja jos tästä asiastakin on noin perustavanlaatuinen erimielisyys, tuleeko ap:n ja miehen suhde kestämään? Entä jos mies huomaakin, ettei se isyys niin ihanaa olekaan? Sitten lapsi jää helposti ap:n vastuulle.

 

[ap]

Onko viikkoja jo mitenkä paljon? Jos on epävarma, ensin olisi hyvä käydä ultrassa tarkastuttamassa viikot (ja onko sikiötä ylipäätään, näkyykö syke yms.) Sitten vasta miettiä, tarpeen tullen (ainakin minua auttaa) ottaa ihan kynä ja paperia esiin ja kirjata siihen omat ajatukset kahteen sarakkeeseen. Toiseen aborttiin liittyen, toiseen lapseen. Niin hyviä kuin huonoja ajatuksia molemmista, mitä mieleen tulee. Jos miehesi saisit myös kirjaamaan samat asiat ylös.

Eipä varmaan sen parempaa vastausta ole kuin keskustella miehen kanssa asiasta, mahdollisesti jonkun avioliittoneuvojan tms pakeilla (puoluteeton maaperä). Tärkeintä on, ettei ala syyttelemään toista ja toisaalta, ettei tunne, että tekee toiselle mieliksi. Kysymyksiä, joita voit kysyä itseltäsi/mieheltäsi: Olisiko abortti parisuhteen loppu? Pystyisitkö jatkamaan raskautta vihaamatta miestäsi, pystyisikö miehesi olemaan vihaamatta sinua, jos teet abortin. Olisiko lapsen saanti tosiaan loppu kaikelle? Olisiko elämä parempi ilman lasta kuin lapsen kanssa (tätä tietty on vaikea miettiä, jos ja kun lapsia ei vielä ole). Oletko varma, ettet tule katumaan aborttia joskus? Pystytkö jatkamaan eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut?

Loppujen lopuksi se on sinun ruumiisi, sinun elämäsi, sinun kehosi. Sinulla on siihen määräysoikeus, mitä teet. Aborttipaperiin tulee (avioliitossakin ollessa) vain yksi allekirjoitus, äidin allekirjoitus.

t. Itse abortin aikoinaan tehnyt

Tuossahan tulikin jo hyviä pohtimisen aiheita. Mä pelkään juurikin sitä, että katkeroidun, jos jätän nyt nämä uudet mahdollisuudet käyttämättä elämässäni ja ryhdyn äidiksi mieheni mieliksi. Saattaisin tosiaan melko suurella todennäköisyydellä myös alkaa vihata miestäni, ehkä lastakin jos antaisin raskauden jatkua vasten oikeaa tahtoani.

En tiedä, onko lapsen saanti loppu kaikelle, tuskin, mutta mä opin muutaman viime vuoden aikan tiedostamaan hyvin oman jaksamiseni ja rajani, sekä sen, mitä haluan nyt lähivuosina elämässäni saada aikaiseksi. Mulla on ollut saamattomuuteni takia hirveitä kriisejä ja nyt rauhallisissa ja hyvissä olosuhteissa olen taas päässyt opintoihin ja muihin juttuihin kiinni. Ja elämä lapsen kanssa ei ole missään nimessä sama asia kuin elämä itsekseen. Lapsen vaikutusta on turha vähätellä käännyttämismielessä.

En tiedä, tulenko katumaan aborttia tai miten pystyn elämään asian kanssa, mutta ne eivät voi olla tässä hetkessä ja tilanteessa syitä saada lapsi. Luulen, että pystyn elämään asian kanssa, koska päätös on mitä todennäköisimmin oikea.

Minua myös hieman ärsyttää mieheni asenne lapsen saantiin. Hänen mielestään se on vain hieno asia, josta selvitään, ovathan muutkin selvinneet. Juu, ehkä, mutta jotenkin tuntuu, että hän ei ymmärrä, mitä se tekisi mulle ja elämälleni ja hänen elämälleen. Minä olisin kuitenkin se, joka kantaa ja synnyttää ja hoitaa pääsääntöisestivauva-aikana (miehen oletus ehkä). Hän ehkä ei ole ajatellut asioita tarpeeksi.

Kysyin sitten häneltä, että olisiko hän valmis jäämään vauvan kanssa kotiin jos minä jatkaisin muita juttuja pian syntymän jälkeen. Olisiko hän valmis olemaan yksin kotona lapsen kanssa siihen asti, kun sen voi laittaa hoitoon. Olenhan myös viikot muualla. Olisiko hän valmis vaihtamaan opiskelupaikkakunnalleni, ottamaan päävastuun lapsesta. Mietteliäs ja yllättynyt hiljaisuus kertoikin sitten ihan tarpeeksi.

Vaikka hänestä tulisikin hyvä ja vastuullinen isä, ei hän kuitenkaan tajua sitä, miten lapsi vaikuttaisi minun elämääni aika paljon enemmän, ja minä kun satun vielä olemaan meistä se "heikompi" näissä jaksamisasioissa. Huomasin, että hän kuitenkin tietyllä tavalla olettaa perinteisesti, että minä olen se, joka pitää lapsen kanssa paketin kasassa. Ei hyvä.

 

[vieras]

Hyi kauhia, onneksi ite ollaan miehen kanssa samoilla arvolinjoilla niin eteen ei tule tuollaisia ongelmia. Ja mikä sinä olet päättämään toisen ihmisen hengestä. Vaikka ihminen sallii abortin, se on silti murha Jumalan silmien edessä. Tiedän ettet tälläistä vastausta kaivannut, joten sori tämä saarna, mutta joudut kuitenkin ITSE vastuuseen teoistasi, sanoi kuka muu mitä tahansa ja ajattelit ite mitä muuta tahansa. Itse sinuna synnyttäisin lapsen ja antaisin parempaan hoiviin miehellesi, tai kenelle tahansa, mutta missään tapauksessa en murhaisi pientä viatonta ihmislasta :""( Olethan itsekin saanut syntyä tähän maailmaan.

 

[Aukku]

Lapsi ei ole kehoasi, vaan oma yksilö.

 

[vieras]

Mun mielestä asiasta pitäisi ehdottomasti keskustella yhdessä! Miehen oikeudet (esim. vanhemmuuteen) jäävät kokonaan naisen omantunnon varaan (oikeudet siis moraalisessa mielessä - laillisia oikeuksia kun ei pahemmin ole). En ole mitenkään aborttivastainen, mutta mielestäni siihen tulisi päätyä vain tilanteessa, jossa kumpikaan vanhemmista ei lasta halua.

 

[Aapsukka]

" Luulen, että pystyn elämään asian kanssa, koska päätös on mitä todennäköisimmin oikea. "

Kuka niin sanoo että päätös olisi OIKEA?

 

[dd]

Missään tapauksessa sun ei kannata suostua hankkimaan tätä lasta jos et halua! Älä anna muiden päättä sun puolesta tai taivutella sua, kyse on kuitenkin sun elämästä. Miehen on niin helppo suhtautua asiaan kevyesti, se varmaan luottaa siihen että sä jäät pois töistä ja koulusta kun sun pitää imettääkin jne., noin voisi päätellä ainakin siitä että sen mielestä se ois kiva asia, pikkujuttu josta kyllä selvitään kun muutkin selviää... Ei hän voi tietää sun jaksamista! Kuuntele itteäsi, ja aika vahvastihan sanoitkin että katkeroituisit ja tuntisit menettäneesi paljon... Onko se sen arvoista? Ja kyllä sä tuut raskaaksi hyvällä todennäköisyydellä sitten myöhemminkin kun on se aika, jos haluat. Varmaan oot jo mielessäsi tehnytkin päätöksen, muiden asettamat odotukset ja toiveet ja oletukset plus vielä mahdollisesti se paheksunta minkä saatat saada vaan saa sut epäilemään.

 

[Niin]

Entä jos mies jäis vauvan kanssa kotio, sinä saisit tehdä uraasi niin paljon kun tahdot? Ootteko tämmösestä vaihtoehdosta keskustellleet?

Varaudu siihen että jos teet abortin vastoin miehen tahtoa, miehes saattaa sulle katkeroitua. Hän voi kokea että veit hältä lapsen.

Ap ja hänen miehensä eivät edes asu yhdessä. Tästä tilanteeesta on siis aika pitkä matka siihen, että mies jäisi koti-isäksi... Ja ap siihen lapseen kuitenkin olisi alkuajat sidottu esim. imettämisen vuoksi. Ja jos tästä asiastakin on noin perustavanlaatuinen erimielisyys, tuleeko ap:n ja miehen suhde kestämään? Entä jos mies huomaakin, ettei se isyys niin ihanaa olekaan? Sitten lapsi jää helposti ap:n vastuulle.

No tokihan siitä pitääkin juuri siksi KESKUSTELLA. Siksipä ehdotinkin että KESKUSTELEE miehen kanssa onko hän valmis ottamaan lapsesta täyden vastuun ja jäämään kotiin. OMAAN kotiinsa, ei ap:n. Ja lapsen kannalta on pienempi paha jäädä ilman täysimetystä kun jäädä ilman elämää, vai kuinka?

Lukiossa rinnakkaisluokalla yksi tyttö tuli raskaaksi, ei halunnut lasta mutta poika halusi, joten synnytyksen jälkeen poika jäi kotiin ja hoiti vauvaa, tyttö jatkoi lukion loppuun ja lähti muualle jatkamaan opiskeluja. Eli sekin on TÄYSIN mahdollista. Tosin siinä tapauksessa kävi kyllä huonosti, kahden vuoden kuluttua tytön mieli muuttui ja tuli vaatimaan lasta itselleen, ja totta kai niin pienen huoltajuus Suomessa aina määrätään äidille, niin tässäkin. Koska niin pieni "tarvitsee äitiä". Ja pah, erittäin hyvin pärjäs ilman siihenkin asti!

 

[FionaFauna]

Olet hyvin tarkasti pohtinut omaa tilannettasi, varmasti päädytte miehesi kanssa teille sopivaan ratkaisuun.

Tällä palstalla on häiritsevyyteen asti kiihkouskovuutta aborttiasioissa, yritä ohittaa nämä. Loppupeleissä alkiota ei ihmiseksi vielä tunnista ja vaikka elämän ihme on mahtava asia ja abortista voi seurata ikäviä asioita niin fyysisesti kuin henkisestikin, voi myös omien unelmien romuttuminen olla henkisesti murskaavaa! Et ole missään nimessä helpon tilanteen edessä, tsemppiä siis...

 

[Vierailija]

Kyllä ihmiset on tyhmiä kun eivät huolehdi niin varmaa tuplatriplaehkäisyä etteivät tule raskaaksi. Sitten ruikutetaan mitä teen tuolle pikkuiselle mikä mun mahassa on, heitänkö kaatopaikalle, kierrätykseen, roskiin vai poltanko roviolla?

 

[ap]

Mun mielestä asiasta pitäisi ehdottomasti keskustella yhdessä! Miehen oikeudet (esim. vanhemmuuteen) jäävät kokonaan naisen omantunnon varaan (oikeudet siis moraalisessa mielessä - laillisia oikeuksia kun ei pahemmin ole). En ole mitenkään aborttivastainen, mutta mielestäni siihen tulisi päätyä vain tilanteessa, jossa kumpikaan vanhemmista ei lasta halua.

Todellakin pitää keskustella yhdessä, olen myös sen kannalla. Mut kyse onkin nyt ratkaisuista. Tässä asiassa kun ei todellakaan ole kompromissia ja nainen on ihan biologisestikin aina se, joka antaa/uhraa tässä asiassa enemmän. Onko se "reilua" tai hyvä ratkaisu saada lapsi vastoin naisen tahtoa, nuo seikat huomioon ottaen?

Ja jos luit tuon toisen tekstini, niin huomaat, että mies ei ole ehkä itsekään ajatellut asioita niin pitkälle, vaan jollain tavalla olettaa, että minä olen ainakin vauva-ajan kuitenkin se päävastuullinen. Eihän se voisi tässä tilanteessa toimia.

 

[huhhuh]

Olet hyvin tarkasti pohtinut omaa tilannettasi, varmasti päädytte miehesi kanssa teille sopivaan ratkaisuun.

Tällä palstalla on häiritsevyyteen asti kiihkouskovuutta aborttiasioissa, yritä ohittaa nämä. Loppupeleissä alkiota ei ihmiseksi vielä tunnista ja vaikka elämän ihme on mahtava asia ja abortista voi seurata ikäviä asioita niin fyysisesti kuin henkisestikin, voi myös omien unelmien romuttuminen olla henkisesti murskaavaa! Et ole missään nimessä helpon tilanteen edessä, tsemppiä siis...

Missä sun mielestä menee raja, millon ihminen on ihminen?

 

[vieras]

Kyllä ihmiset on tyhmiä kun eivät huolehdi niin varmaa tuplatriplaehkäisyä etteivät tule raskaaksi. Sitten ruikutetaan mitä teen tuolle pikkuiselle mikä mun mahassa on, heitänkö kaatopaikalle, kierrätykseen, roskiin vai poltanko roviolla?

PEESAAN TÄYSIN SYDÄMIN!