Miten käsitellään uhmiksen kanssa mustasukkaisuutta???

[Snoopy]

Lapset 2-v ikäerolla ja pienempi nyt 3kk. Ekat kuukauden menivät paremmin kuin osasin ikinä kuvitellakaan, isompi paijaili ja "hoiteli" vauvaa. Hali ja silitti.

Arvasin että jossain vaiheessa se mustasukkaisuus nostaisi päätään ja näin kävi. Isompi satuttaisi pikkusisartaan jos vaan pystyisi, yrittää nipistellä, huitoa ja karjua korvan juurella. Kaikkea pientä jäynää jatkuvasti.

Puuhaan kaiken liikenevän aikani esikoisen kanssa, mutta muulloin kun on hoidettava pikaisesti kotitöitä, puhuttava puhelimessa, syötettävä vauvaa jne.. Silloin iskee! Oikein välillä pelästyn ensimmäistä reaktiotani joka on usein huutaminen palkeet punaisena tai nappaan lujaa kädestä kiinni ettei satuta pienempää. Siinä ei puhumiset auta kun jotain on sattumaisillaan.. Ja tämän jälkeen alkaa yleensä itkupotkuraivari joka taas päättyy jäähylle joka taas päättyy siihen että päivä on taas pilalla...

Uhmaikä on kukkeimmillaan ja kausittaista tämä kiukkuilu yleensä on ollut. Nyt mukana kuitenkin selvästi mustasukkaisuutta, miten näitä tunteita voisi tuon 2v:n kanssa käydä turvallisesti läpi?

Vinkkejä, kokemuksia teidän arjesta? =)

 

[nöppäri]

Auttaisiko jos ottaisi esikoisen mukaan vauvanhoitoon =)

 

[vv]

Esikoiselle huomiota, paaljon huomiota, extra-huomiota.

 

[vv]

Esikoiselle huomiota, paaljon huomiota, extra-huomiota.

Ja tietysti voit yrittää selittää että vauva vaatii paljon hoitoa ja ätii ei aina ehdi. Ja että olet tärkeä ja rakas. Paljon sylittelyä. Sitä extra-huomiota siis.