Miten käy, vuoden päästä pitäis mennä ekalle luokalle mutta lapsi ei puhu vieläkään hyvin!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tulipas tästä pitkä keskustelu! Kiitos kaikille mielipiteistä.
Tietenkin me puhutaan lapselle eikä olla tuppisuina kännykät/tabletit kädessä. Se tabletti oli hetken eskarin jälkeen, jakso lempiohjelmaa että lapsi voi rentoutua. On eskarissakin aika rankkaa kun pitää keskittyä, kuunnella, totella ja sitten itsellä on vielä tuo ettei osaa puhua kuten muut. Varmaan aika turhauttavaa, uskon että lapsi huomaa olevansa erilainen. Toiset lapset kertovat missä ovat olleet ja mitä tehneet ja omani vain tuijottaa ja kuuntelee. Ei voi kertoa miten hienosti osaa jo uida ja sukeltaa. Sitä ei tiedä kukaan.

Kysyttiin iltasaduista. Kyllä, meillä luetaan iltasatuja. En nyt oikeasti muista mitkä kirjat mutta tällä hetkellä Mikko Mallikas on tosi in ja viime viikon on ollut joku ilta jokin Mikko Mallikkaan kirja.

Joku kysyi miten lapsi pyytää lempiherkkuaan. Se on jäätelö. Lapsi menee keittiöön, avaa ja sulkee pakastimen ovea ja sanoo hhh hhhh (eli haluan) ja jos sanon että saa ottaa, lapsi avaa pakastimen kunnolla ja ottaa yhden jäätelön. Jos sanon ei, niin lapsi sulkee pakastimen ja sanoo e e e (eli ei) ja saattaa kiukutella ja itkeä. Jos en huomaa, että lapsi meni keittiöön rämppäämään sitä pakastinta, lapsi tulee luokseni ja sanoo äää hhhh eli äiti, minä haluan ja osoittelee keittiöön ja vetää minua kädestä.

Pitää kokeilla esittää että en ymmärrä. Ehkä lapsi näkee sitten enemmän vaivaa.
Ap
 
Tunnen henkilön, jolla puheen tulo kesti kauan, aina sinne koulunalkuun asti, ja sai tukea. Hänen toisella vanhemmallaan oli sama tilanne lapsena.

Hae ja ota vaan vastaan kaikki apu, mitä saat. Kyllä se siitä! Tsemppiä :)
 
Meidän lapsi aloitti koulunsa erityisluokalla, missä oli vain puheongelmaisia. Pienluokka, missä oli erityisopettaja ja pari avustajaa. Tuohon aikaan ei onneksi ollut puhettakaan vielä inkluusiosta.

Eikö teillä ole mitään tarkempia diagnooseja tehty, monialaisia tutkimuksia, lasten neurologi yms? Onko teillä mitään vaihtoehtoisia kommunikaatiokeinoja käytössä (viittomat, kuvat, ilmeet, eleet)? Lapsen kehitykselle on tärkeää, että hän saa itsensä ymmärretyksi, yksi pahimpia juttuja on jättää ymmärtämättä. Tukiviittomia on turha pelätä, ne tippuvat kyllä pois siinä vaiheessa, kun saa itsensä ymmärretyksi puheella.

Meillä päädiagnoosin antoi kyllä jo ensimmäinen puheterapeutti, jolle päästiin 3 vuotiaana. Vuosien puheterapian ja päivittäisten harjoitusten jälkeen lapsi puhuu nykyään lähes normaalisti, yksi tietty kirjainyhdistelmä tuottaa vieläkin hankaluuksia, onneksi sitä ei pahemmin ole käytössä, vaan on harvinainen.
 

Similar threads

Yhteistyössä