minulla oli aikoinaan ongelmana lapsettomuus, siis oli niin kauan ongelma kunnes vain päätin alkaa nauttimaan muiden lapsista ja raskauksista. Meillä lapsettomuus kesti 7 pitkää vuotta ja siihen aikaan mahtui vaikka mitä tunteita ja alussa se olikin katkeraa kuulla muiden raskautumisista. Onneksi sain asian pääkopassani mietittyä, hulluksi olisin tullut ellen olisi oppinut elämään sen tosiasian kanssa, et meille ei lapsia ehkä tule koskaan.
Joskus joku ei heti meinannut heti uskaltaa kertoa minulle raskaudestaan, kun joku toinen oli vihajnnut meidän taustasta. Mutta heti kun kertoivat oli onnellinen, enkä koskaan osannut olla katkera toisen onnesta, eihän se ollut minulta mitenkään pois. Päinvastoin sain osallistua odotukseen mukaan ja kivaa oli päästä hiplaileen kaikkea vauvasälää ystävien kanssa. Eli minä kertoisin kasvotusten, toki mahdollista on, että ystäväsi ei vielä pysty suhtautumaan oikein mitenkään raskauteesi, mutta ajan kanssa hänkin viimein tajuaa (toivottavasti) ja ehkä osaa olla onnellinen teidän puolesta. Mutta reilua kuitenkin on kertoa henkilökohtaisesti. Itse olisin ehkä hiukan loukkaantunut, jos joku viestillä olis kertonut. Aika vaikea toisaalta tietää missä vaiheessa ystäväsi on ajatustensa kanssa, et mihin on vielä valmis..
Nauti sinä täysillä raskaudestasi, et voi olla elämättä omaa elämääsi ystäväsi ongelman vuoksi, mutta ehkä suurimmat retostelut voit jättää hänelle kertomatta siksi kunnes tiedät miten hän suhtautuu ko asiaan. Tarpeeton veitsen kääntö haavassa on kuitenkin julmaa.
Mutta sinulle onnea kovin toivotan, on lapsen saanti kuitenkin niin suuri ja ihmeellinen asia, et nauti mahasi kasvusta!
