Miten kertoa töissä?

[ex-höpötys]

Hei,

Toivoisin teiltä neuvoja tähän tilanteeseeni... raskaus on nimittäin nyt puolessa välissä, mutta en ole uskaltanut kertoa töissä tästä kenellekään. Lähimmät työkaverini sekä esimieheni ovat kyllä naisia, mutta ns. lapsivastaisia. Parisen viikkoa sitten kuulin esim. huudahduksen "ei kai se saakeli oo vaan paksuna!" kun eräs työntekijämme oli kertonut käväisevänsä labrassa.

Olen ollut tässä työssäni nyt vajaan vuoden. Minulla on tämän vuoden loppuun saakka voimassa oleva määräaikainen työsopimus ja tiedän että ilman tätä raskautumistani työt olisivat jatkuneet ainakin koko seuraavan vuoden. Nyt tilalleni joudutaan ottamaan "sijainen" ja tiedän menettäväni tämän työpaikkani. Tämä lapsi on tietenkin tärkeämpi asia kuin nämä työhön liittyvät harmini, mutta murehdin ja pelkään todella paljon tämän asian kertomista. Mitä pidemmälle annan raskauden edetä salassa, sitä enemmän minulla on syytäkin pelätä työkavereiden ja esimiehen reaktiota. Antakaas vähän apuja kertomiseen, että pääsisin tästä jännityksestäni! Miten kerron asian niin, että en joutuisi "hyökkäyksen" kohteeksi ja joudu pelkäämääni tilanteeseen, eli puolustelemaan itkun kanssa oman elämäni valintoja...

 

[pää pystyyn!]

Käsittämätöntä tollanen suhtautuminen!

Rohkeasti vaan kerrot kun siltä tuntuu ja kerro pää pystyssä ja silmät onneasi tuikkien! Lapsen saaminen on ihana asia! Kerro että sinulla on ihanaa kerrottavaa ja vetäse niille jauhot suuhun kerrasta!

 

[mommy to be]

Samaa mieltä edellisen kanssa, pää pystyyn, kyse on sinun elämästäsi! Kerro niin kuin asia on, mutta älä alistu mahdollisille alentaville kommenteille.

Tunnistan ilmiön, mutta en ymmärrä sitä. Jotenkin tuntuu, että voimakkainta lapsivastaisuus on "lisääntymisikäisillä" naisilla, joilla lapsi ei kuitenkaan ole ajankohtainen omassa elämässä. Muutama vuosi eteenpäin ja kas, sitä ollaankin itse raskaana.

 

[RRossu]

Moro,

Suosittelisin, että kerrot vaan rohkeasti. Ensinnäkin, et voi olla varma kuitenkaan, miten ihmiset suhtautuu uutisiisi. Mitäs jos siellä onkin vain yksi nuivis tai että suhtautuminen on noin nuivaa johonkuhun tyyppiin erityisesti? Toisekseen, totuus tulee ilmi jossain vaiheessa ja laitat työnantajasi aika ilkeeseen välikäteen, jos kerrot ihan viime hetkillä, koska sitten sijaisen löytäminen voi olla paljon vaikeempaa. Suhtautuminen voi vielä entistä nuivempaa. Tosin riippuuhan tämä toki työnkuvastakin... Kolmannekseen, se helpottaa sun oloas huomattavasti, kun kerrot, kun ei tarvi enää murehtia. Ja vielä neljännekseen, vaikka noin nuiva asenne on hanurista, on silti toisaalta ymmärrettävää, miksi muun työntekijät suhtautuvat näin. Sinun pois jääminen teettää heillä enemmän töitä. He ajattelevat siis vaan omaa tilannettaan, eikä sitä, kuinka ihanaa sinun vauvan saaminen on. Eli ei ne sitä välttämättä kiukua vaan lisätyötä.

Olen itse käynyt ihan saman tilanteen läpi. Oma pomoni on n. 40-v. poikamies ja ei todellakaan lapsiorientoitunut. Jännitin kertomista tosi paljon itsekin, varsinkin kun jään nyt äippälomalle vajaan vuoden sisällä siitä, kun palasin edelliseltä vapaaltani. Lisäksi tiedän vielä että sijaisen löytyminen on aika hankalaa. Onneks muut työkaverit on itse perheellisiä ja yleisesti ottaen uutiseni on otettu hyvin vastaan.

Tsemppiä, totuus maan perii

 

[Vinja]

Tuo suhtautumisongelma on kyllä hankala asia. Minut olisi mielellään pidetty töissä edellisessä paikassa ainakin äitiysloman alkuun asti jos vain olisin paikka kunnalle jäänyt ja miespuolinen pomoni suhtautui yllättävänkin positiivisesti ja kannustavasti ja kyseli välillä jopa vointia. Samoin miehentyöpaikalla oli pidetty ainoastaan positiivisena asiana lisääntymistä vaikka mies otti melkein ensimmäisenä työpäivänä puheeksi etteivät lähetä häntä kauas komennukselle lasketunajan läheisyydessä ja oli puhunut isyyslomastakin. Molemmissa pelkäsimme nuivaa suhtautumista ja suurinpiiretin haukkuja, varsinkin kun jouduin heti raskauden alkuvaiheessa vaihtamaan tehtäviä. Kerro vain rohkeasti tilanteestasi töissä, toivottavasti se oli vain yhden nuivan ihmisen huono päivä ja sen mukainen lausahdus.

 

[Snoopy (vieras)]

Itse painin ihan samassa tilanteessa muutama viikko sitten. Itsellä raskausviikkoja nyt kasassa 24. Jännitin ja stressasin kertomista aivan mielettömästi, ja ahdistus sekä jännitys vaan kasvoivat mitä pidemmälle asiaa "panttasin".

Kerroin asiasta ensimmäiseksi esimiehelle, ja esiMIES suhtautui uutiseen vilpittömän kannustavasti. Kyseli vointia ja antoi neuvoja tulevaan (itsekin isä). Odotin paljon nuivempaa suhtautumista. Toki työpaikalta löytyy rutkasti ihmisiä, ketkä vinoilevat ja piikittelevät asiasta rivien välistä. Niistä en vaan jaksa välittää. Masuasukki on nyt tärkein asia, mikä elämässäni merkitsee.

Tsemppiä sulle ap, TIEDÄN miltä sinusta nyt tuntuu. Rohkeasti vaan esimiehelle kertomaan. Jos ilmapiiri ihan täysin muuttuu, niin ajattele, ettei sulla ole enää kauaa töitä jäljellä ennen äitiyslomaa. Nauti vaan raskaudestasi ja jätä negatiiviset kommentit omaan arvoonsa. Ne kun kertovat ainoastaan kommentoijien henkisen kypsyyden vajavaisuudesta sekä katkeruudesta...

 

[Samassa tilanteessa]

Itselläni on lähes sama tilanne, paitsi viikkoja 22 ja 55-vuotias lapseton miespomo, joka on muuten aivan mahtava, mutta jolla on kielteinen suhtautuminen pieniin lapsiin ja "lapsellisiin".

Jos et vielä ole kertonut sinulle upeita uutisiasi, niin suosittelen että mietit valmiiksi mitä ja miten asian sanot. Kirjoita paperille kaikki projektit jotka aiot hoitaa loppuun ennen äitiyslomaa ja kerro ettet jätä ketään pulaan ja että olet miettinyt miten saat kaiken hoidettua ilman ylimääräistä harmia muille. Kerro että olet viihtynyt töissä hyvin ja toivoisit voivasi jatkaa, mutta ymmärrät että heidän on etsittävä tilallesi joku muu (siltoja ei kannata polttaa tulevaisuutta varten). Pääasia on että pomosi ymmärtää että sen ajan kun olet vielä töissä, työt tulevat hoitumaan ilman ongelmia. Se on ainoa, mistä hän todennäköisesti välittää. Uskoisin että tällä tavalla vältät mahdolliset huudot. Onnea loppuraskauteen.

 

[Jeps vanhempi..]

Siinä on muistaakseni "lakisääteinen juttu" milloin viimeistään pitää kertoa, olisiko ollut 5kk tienoilla. Ehkäpä sen takia, että työnantajalle jää riitävästi aikaa varautua, esim. töiden järjestämiseen/sijaisen palkkaamiseen jne.

Todella hyviä neuvoja olet saanut, etenkin nimimerkiltä "sama juttu". Koska tuo on työnantajan kannalta se olennaisin asia, eli miten keskseneräiset työt järjestyy ja mahdolliset sijaisuudet jne järjestetään.

 

[Mun mielestä...]

...se on vaan 2kk ennen la:ta, kun pitää kertoa työnantajalle raskaudesta.

 

[Jeps vanhempi..]

En itse muista tarkaan tuota milloin viimeistään pitää kertoa, mutta jotenkin oli jäänyt tuo 5kk mieleen. Voi hyvin olla, että se on noinkin myöhään.

Mutta yleensä ei sitä enää tarvitse tuossa vaiheessa erikseen kertoa, kyllä se tuossa vaiheessa aika hyvin on muutenkin ilmiselvää

 

[siiriz]

2 kk ennen äitiyslomalle jäämistä, jotta ehditään hoitaa sijaisjärjestelyt. Näin ainakin valtiolla ja kunnalla, yksityisellä voi olla eri ohjeistus.

 

[ex-höpötys]

Hei,

No tänään sain vihdoin kerrottua - paikalla olivat kaksi esimiestäni (mutta ei se, jota eniten jännitän) ja palaverin päätteeksi, kun heillä oli jo kiire pois, niin pamautin vaan, että "mä en sitten ens vuonna ole enää töissä, sillä..." Ylempi pomo ei sanonut mitään (tai sitten en kuullut sitä, sillä olin niin jännittynyt), mutta lähempi esimieheni onnitteli, sanoi arvanneensa asian (en tiedä mistä) ja lausahti vaan, että "miten me pärjätään ilman sinua?". Sitten pomojeni pitikin jo juosta seuraavaan tilaisuuteen, joten pääsin kuin koira veräjästä enempää selittelemästä, HUH!

No sehän on varmaa, ettei mun työt enää jatku, mutta en siitä nyt stressaa. Jännittää vielä, miten saan sille yhdelle esimiehelleni/kollegalleni kerrottua, sillä hän on tosi aggressiivinen tapaus, mutta tuntuu, että kyllä tässä jo voiton puolella ollaan

Työnantajalle pitää kertoa 2kk ennen äitiyslomalle jäämistä, joten siinä mielessä olen ihan hyvissä ajoin liikenteessä- Enhän ole kertonut raskausuutisia edes isovanhemmilleni tai parhaalle ystävällenikään, joten kyllähän tämä kertomisjärjestys nyt vähän pieleen meni...

Tiedän, että työnantajat ovat eniten huolissaan siitä, että saadaanko työtehtävät uudelleenorganisoitua siten, että yhden äitiyslomalle jäämisestä ei koidu liikaa harmeja. Mutta oikeasti se on ennenkaikkea esimiesten tehtävä organisoida ja hoitaa tilalle uusi työntekijä sen verran hyvissä ajoin, että hänet keretään perehdyttämään lähtevän työntekijän tehtäviin. Liian usein taitaa käydä niin, että viimeisillään oleva nainen tekee 50-60 tuntista viikkoa ja yrittää "etukäteen" tehdä mahdollisimman paljon työtehtäviä, jotka äitiysloman aikana pitäisi muuten tehdä!

Kiitos kaikille kommenteista ja tuesta ja rohkaisusta! Mullekin masuasukki on kaikkein tärkein, mutta kun tunnollinen ja liian kiltti olen, niin raskaudesta on kolmen päällimmäisen tunteen joukossa syyllisyys ja huono omatunto (koska jään äitiyslomalle jne.)

Jospa tästä joskus kasvaa ulos

 

[fldkadåo]

Off topic: etkö halua jakaa raskausajan kokemuksia parhaan ystäväsi kanssa? Kuitenkin olet käsittääkseni jo raskauden kriittisten ensivaihden ohi päässyt. Luulisi että elämä olisi mukavampaa, jos noin suurta uutista ei tarvisi yksin hautoa?

 

[Leena-Maija]

Moi,

mulla on hieman vastaava ongelma. Viikkoja tällä hetkellä 12, ja työsopimus voimassa tammikuun loppuun eli noin viikoille 24. Haluaisin vakinaistaa työsuhteeni, mutta tiedän, ettei työsuhdettani jatketa jos kerron raskaudesta ennen mahdollista vakinaistamista. Toisaalta en tiedä pystynkö pitämään asian salassa sinne asti. Enkä myöskään haluaisi antaa kuvaa että olen salannut asian saadakseni vakinaisen sopimuksen.

Itsekin ajattelen että eihän nää duuniasiat ole ollenkaan tärkeitä verrattuna mahassa kasvavaan lapseen, mutta jotenkin sitä haluaisi turvata myös äitiysloman jälkeisen toimeentulon. Hankalaa...

 

[en saa sanottua]

Mulla viikkoja 18 enkä uskalla kertoa töissä! .. en vaan saa sanottua. Tämäkin niin lapsivastainen organisaatio ja jotenkin tuo niin yksityispuolen asia että siitä on vaikea mainita täällä. En tiedä milloin pitäisi... : /

 

[Ulpu74]

Rohkeasti vaan kertomaan. Minua jännitti ihan hirveästi kertoa työnantajalle, sillä olin juuri saanut vakituisen sopimuksen. Ajattelin, että "mitähän ne ajattelee". Mutta sitten otin vain härkää sarvista ja kerroin. Työnantajani, mies, onnitteli ihan vilpittömän tuntuisesti ja kielsi oitis kiipeilemästä (näyteikkunassa) tai nostelemasta mitään painavaa =)
Heillä itsellään on 4 lasta ja hän sanoi, että lapsia kannattaa tehdä. Ja ei kuulemma kannata jättää lukumäärää kahteen! Kysyi vielä, että aionko pitää hoitavapaata ja suositteli sitä pitämään, kun "lapset on niin vähän aikaa pieniä".

Olin jännittänyt ihan suotta! Ja kylläpä tuli helpottunut olo kertomisen jälkeen =)

Eihän kaikki työnantajat noin suhtaudu, mutta oman mielenrauhan vuoksi kannattaa kertoa, jos asia vaivaa koko ajan mieltä.