Miten kertoa varhaisteinille erosta

[Saga-vieras]

Miten voin kertoa kohta 13-vuotta täyttävälle pojalle, että eroamme? Perheemme on aina ollut sopuisa emmekä ole riidelleet juuri koskaan eikä ainakaan lapsen nähden. Uutinen tulee hänelle siis täysin puskista.

Parisuhde on ollut monia kertoja kriisissä mutta olemma aina löytäneet voimia ja tahtoa jatkaa. Yhdessä olemme olleet 17 vuotta. Nyt kuitenkin on jo kauan tuntunut siltä ettei ole mitään mieltä jatkaa muutakuin vanhempina, ei enää puolisoina. Välillämme on liikaa ongelmia, joita en edes enää halua yrittää ratkaista. Pariterapiaa ei siis kannata ehdottaa, tunteita ei enää ole.

Minulle on tarjottu tilavaa asuntoa kävelymatkan päästä nykyistä kotiamme ja lapsen koulua. Lapsella siis olisi kaksi kotia alle kahden kilometrin säteellä sekä vanhemmat jotka todellakin välittävät hänestä yli kaiken.

Kannattaako lapsen takia pitää kulissit yllä kun pystymme kuitenkin elämään saman katon alla? Tähän asti olen aina ajatellut pitää kodin kasassa juuri lapsen takia ja tyytynyt siihen mitä parisuhde on ollut. Kuinka kauan sitä pitää tehdä vai pitääkö? Lapsi on kuitenkin se tärkein ja tulee kärsimään enemmän erosta kuin yhdessäolostamme koska ainakaan tähän asti saman katon alla asuminen ei ole tuottanut ongelmia.

 

[Lex]

Olet selvästi työstänyt tätä asiaa jo pitkän aikaa.
Lähde vain, jos olet itse valmis siihen ja haluat jatkaa elämääsi ajatellen välillä myös itseäsi.
Minä lähtisin.

 

[as if]

Sanot vaan miten asiat on. Lapset on fiksuja ja hyvinkin on voinut huomata ettei kaikki ole ok vaikkette sinänsä riitelekään.
Voi jopa olla että lapsi on toivonut että eroaisitte.
Kulisseja on aivan turha pitää lapsen vuoksi yllä. Mun omat vanhemmat teki sitä, erosivat kun olin 19v ja molemmat ovat vaan katkeria ja marttyyreita kun lapsen huoksi jaksoivat... Ja todellisuudessa mä lähes koko lapsuuteni toivoin että olisivat tajunneet erota.

 

[MarieHos]

Hankala asia.

Parhaiten kuitenkin homma varmaan olisi tehdä, puhua suoraan.
Ei se auta kiemurella ja kaarrella asiassa, joka kuitenkin tulee tapahtumaan. Ja lapselle kannattaa sanoa suoraan, että tilanne on nyt tämä, me emme isän kanssa halua enää jatkaa yhteiseloa, mutta sinä olet aina meidän yhteinen lapsi. Ja molemmat rakastaa sinua yhtälailla erilleen asuessamme kuin yhdessä asuessamme.

Shokki ja järkytys voi olla (ja on!) suuri ja voi aiheuttaa lapsessa erilaisia ennen näkemättömiä reaktioita. Siitä ei kuitenkaan kannata suuttua hänelle.
Aikaa ottaa myös tottua uuteen ajatukseen ja elämäntapaan.

Ja tärkeintä, älkää ikinä haukkuko tai puhuko huonoon sävyyn toisesta vanhemmasta lapselle/lapsen kuullen.
Äitini teki paljon sitä minulle heidän erottuaan ja jossain vaiheessa aloin itsekkin "vihaamaan" isääni. Oikeasti en häntä vihannut, mutta se oli jonkinlaista aivopesua.
Ja tällä äiti vielä oikein pisti lisää pökköä pesään isälleni "katso nyt mitä sait aikaiseksi, edes oma tyttäresi ei halua kuulla sinusta mitään!". Vaikka totuus oli, että äiti teki asioista rumempia kun ne olivat.

 

[LisaMarie]

Lapi on taatusti huomannut jo, ettei asiat ole niinkuin yritetään esittää. Lapsilla on uskomaton kyky huomata asioita ja suojella vanhempia olemalla hiljaa ja kysymättä kiusallisia kysymyksiä.
Meillä ystäväperheessä on tekeillä ero ja poika kertoi sen meille ENNEN kun perheen oma lapsi tiesi asiasta. Hän oli huomannut sen yhden pienen arkisen eleen muuttumisesta perheessä! Siis että tuttavankin lapsi näkee tuommoisen, niin ihan varmasti se lapsi, joka tilanteen keskellä elää, näkee sen.
Toisessakin läheisessä perheessä on ero tulossa, siellä lapsi tietää, isä ei viellä ja lapsi nimenomaan sanoo olevansa iloinen, että tietää asiasta, jonka on ilmeisenä nähnyt jo jonkin aikaa.

 

["vieras"]

No tee nyt sentään omat päätöksesi ekaks, kun näytät edelleen vatkaavan, että jos sittenkin jatkaisi näin. Jos päätätte erota, niin ei kai siinä voi muuta kuin kertoa mahdollisimman konkreettisesti asia ja erityisesti mitä se tarkoittaa lapsesi kannalta. Missä hän asuu, miten menee kouluun, miten tapaa toista vanhempaa jne.. Kaikki nää kannattaa miettiä, jotta osaa konkretisoida asian lapselle, jottei se tuntuisi pelottavalta.

 

[Alkuperäinen Saga]

Lisää kommentteja/neuvoja, kiitos!