Miten kertoa ystävälle, että hän on väkivaltainen lapselleen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "irina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

"irina"

Vieras
Ystäväni, kuten muutkin tuttuni, on sitoutunut kasvattamaan lapsen ilman fyysistä väkivaltaa.

Hänen linjansa on kuitenkin huolestuttavasti alkanut lipsua. Oikeastaan pahinta on, että ystäväni ei tätä myönnä itselleen ja näin käsittele asiaa. Miten voisin suht hienovaraisesti hänelle kertoa totuuden?

Laitan tähän muutamia esimerkkejä, mitä olen nähnyt/kuullut:

- Olimme samaa aikaa menossa puistoon. Hänen lapsi saa oikeastaan aina raivokohtauksen siirtymävaiheessa (itkee, potkii, lyö puree). Tällä kertaa ystäväni otti häntä tukasta kiinni ja piti hetken otteessa. Ei ehkä tehnyt "tukistusliikettä", mutta tukistus tuo oli.
- Ystäväni oli lähdössä meiltä kylästä. Lapsi oli puettu ja ystäväni kumartui laittamaan kengät. Poika potkaisi häntä päähän. Taas sama tukistusote.
-Olin kylässä ystävällämme. Hänellä oli vauva sylissä ja toinen lapsi tuli tätät katsomaan ja puri vauvaa jalkaan..taas sama tukistusote.

Ystäväni sanoo, että heillä jäähy käytössä. Myöntää, että on muutaman kerran hermostuksissa ottanut tukasta kiinni, mutta ei myönnä fyysistä väkivaltaa.
 
En näe tuota niin HIRVEÄN pahana, mutta olisin varmaan ainakin tuossa puistotilanteessa sanonut, että onko nyt ihan tarpeellista ruveta tekeen yhtään minkäänlaisia otteita raivareiden vuoksi, anna huutaa vaikka maassa.

Ja vaikka tuo ei vielä erityisen paha ole, niin onhan aina helpompi siirtyä taas astetta kovempiin otteisiin.
Yrittäisin puhua ystävälle hienovaraisesti ja nimenomaan jotenkin niin, että hänen poikansa on aivan normaali ikäisensä ja meillä muillakin vanhemmilla menee hermot, eikä sitä (pojan raivoilua) kannate ottaa niin tosissaan, ellei ketään satuta.
Jotenkin yrittää vähän aivopestä ystävää, ettei olisi hermot niin kireällä.
 
En näe tuota niin HIRVEÄN pahana, mutta olisin varmaan ainakin tuossa puistotilanteessa sanonut, että onko nyt ihan tarpeellista ruveta tekeen yhtään minkäänlaisia otteita raivareiden vuoksi, anna huutaa vaikka maassa.

Ja vaikka tuo ei vielä erityisen paha ole, niin onhan aina helpompi siirtyä taas astetta kovempiin otteisiin.
Yrittäisin puhua ystävälle hienovaraisesti ja nimenomaan jotenkin niin, että hänen poikansa on aivan normaali ikäisensä ja meillä muillakin vanhemmilla menee hermot, eikä sitä (pojan raivoilua) kannate ottaa niin tosissaan, ellei ketään satuta.
Jotenkin yrittää vähän aivopestä ystävää, ettei olisi hermot niin kireällä.

Mistä sä tiedät että se lapsi on normaali? Jos jokaikisessä siirtymätilanteessa(tai lähes kaikissa) pistää vaastaan/saa raivarit, niin eihän se normaalia ole! Kuulostaa meidän pojalta jolla on ad/hd ja edelleen siirtymätilanteet hankalia(mutta enään ei yleensä riehu/raivoa) esim. 7ikävuoteen saakka 90% ulkoolta sisälle lähdöt tapahtui kantamalla huutavaa,rimpuilevaa,purevaa,lyövää lasta.

Normaalia on se että jossain vaiheessa,joinakin päivinä on hankalaa/kiukkuu.

mitä tulee tuohon äitiin hän on väsynyt,liiankin. voitko sinä olla avuksi hänelle?
 
[QUOTE="hilda";27479489]Mistä sä tiedät että se lapsi on normaali? Jos jokaikisessä siirtymätilanteessa(tai lähes kaikissa) pistää vaastaan/saa raivarit, niin eihän se normaalia ole! Kuulostaa meidän pojalta jolla on ad/hd ja edelleen siirtymätilanteet hankalia(mutta enään ei yleensä riehu/raivoa) esim. 7ikävuoteen saakka 90% ulkoolta sisälle lähdöt tapahtui kantamalla huutavaa,rimpuilevaa,purevaa,lyövää lasta.

Normaalia on se että jossain vaiheessa,joinakin päivinä on hankalaa/kiukkuu.

mitä tulee tuohon äitiin hän on väsynyt,liiankin. voitko sinä olla avuksi hänelle?[/QUOTE]

En tiedäkään, mutta oletin, kun ei aloituksessa mainittu mitään poikkeavaakaan.

Normaali tai ei, samaa mieltä silti.
Ja jos onkin jotain poikkeavaa, niin vielä hedelmättömämpää käydä käsiksi tai lähteä mukaan jokaisiin pojan raivareihin.
 
Ja samalla käytöksellään viestittää lapselle sanattomasti, että väkivalta on ihan ok. Etenkin kun sitä tekee heikommalleen.

Sinuna varmaan kysyisin miten hän jaksaa ja voinko auttaa jotenkin. Saattaisin ehkä sanoa, että olen huomannut hänen tukistavan, ja olen miettinyt hänen jaksamistaan.
 
Siis mitä?! tukasta tukistaminen normaalia? Minusta kuulostaa kamalalle, en koskaan tukistaisi lastani tukasta tai mistään muualtakaan.

Ja sehän ei silti tarkoita ettenkö asiaan puuttuisi. Minusta kuulostaa siltä että lapsella VOI olla vaikeuksia esim. siirtymätilanteissa, eikä ole ns. normaalilapsi. Tai sitten voi olla ihan normaalia uhittelua. Hankala tietää kun ei tunne heitä ja ole nähnyt tilanteita jne. Tukistaminen kuitenkin vie ojasta allikkoon eikä se ole oikein lasta kohtaan.
 
Tukistaako, vai pitääkö tukasta kiinni siksi, että lapsi lopettaisi riehumisen?

Hiukset ei ehkä oo paras mahdollinen paikka tarttua kiinni, mutta muuten oon sitä mieltä että lapsen rajoittaminen ei ole väkivaltaa. Jos lapsi riehuu, häntä saa ja kuuluukin tarvittaessa fyysisesti rajoittaa.

Kuulostaa kyllä kovin haastavalta lapselta, sellaiselta joka vie voimat. Toivon äidille jaksamista hänen kanssaan.
 
Voi elämän käsi!!! jaa et väkivaltainen lastansa kohtaan, jos tukistaa tilanteen vaatiessa. Kyllä mielestäni asianomainen äiti tekee juuri oikein tuonlaisissa tilanteissa, jos esim. tukistaa lastansa. Jos alat lepsuileen ja jutteleen lapselle" ei vauvaa saa purra se sattuu" ja se on siinä, niin eihän muksu sitä enää sen jälkeen muista. Kyllä niitä lepsuilun tuloksia on joka mesta täynnä. Jos ei kotona opeta pienestä pitäen mikä on oikein ja mikä väärin (joskus se voi myös vaatia sitä fyysistä rajoitusta), niin kuka ne enää siinä vaiheessa saa niille muksuille kalloon taottua, kun ne kouluun lähtee. Jospa vain huolehtisit omasta katraastasi ja heidän kasvatuksesta!
 
Tukistaako, vai pitääkö tukasta kiinni siksi, että lapsi lopettaisi riehumisen?

Hiukset ei ehkä oo paras mahdollinen paikka tarttua kiinni, mutta muuten oon sitä mieltä että lapsen rajoittaminen ei ole väkivaltaa. Jos lapsi riehuu, häntä saa ja kuuluukin tarvittaessa fyysisesti rajoittaa.

Kuulostaa kyllä kovin haastavalta lapselta, sellaiselta joka vie voimat. Toivon äidille jaksamista hänen kanssaan.

Mun käsittääkseni fyysisellä rajoittamisella tarkoitetaan sitä, että lapsi pidetään esim. sylissä niin ettei saa vahingoitettua muita tai itseään. Tuo spekulointi, mikä on tukistamista tai hiuksista pitämistä, on nähdäkseni turhaa saivartelua. Jos hiuksista nappasee, kun lapsi riehuu, niin tukistamistahan se on.

Ei lapsen tartte olla edes mikään erityislapsi, riittää että kotona on huono ilmapiiri, äiti jaksamisen äärirajoilla jne. Ja tuollaset "rajoittamiset" vie noidankehää vaan eteenpäin.

Te, jotka puolustelette tukistamista tossa tilanteess: vaikuttaako siltä, että lapsi on jotain oppinut tuosta "fyysisestä rajoittamisesta"?
 
Kyllä minäkin nappaisin kiinni tukasta/kädestä/leuoista tai ihan mistä tahansa jos vauvaa purisi. Jos potkaisee, nappaan kädestä ja älähdän tiukasti. En nyt nähnyt mitään kovin kamalaa tuossa, mutta ehkä olenkin kauhea äiti.:whistle:

Mulle tuli tosta mieleen, ettei ole ihan normaalia, jos lapsi käyttää noin paljon väkivaltaa. Siihen tuskin tukistaminen auttaa. Lapsi taitaa olla mustasukkainen sisaruksestaan, eli tarvitsisi aikaa ja huomiota äidiltään. Muutenkin käytöksen syy pitäisi jotenkin selvittää eikä vain napata tukasta. Selvästi se lisää lapsen aggressiota ja väkivaltaisuutta. Toki puremiset ym. pitää estää, muttei käyttää mitään ylimääräisiä kovia otteita.
 
Tukistaako, vai pitääkö tukasta kiinni siksi, että lapsi lopettaisi riehumisen?

Hiukset ei ehkä oo paras mahdollinen paikka tarttua kiinni, mutta muuten oon sitä mieltä että lapsen rajoittaminen ei ole väkivaltaa. Jos lapsi riehuu, häntä saa ja kuuluukin tarvittaessa fyysisesti rajoittaa.

Kuulostaa kyllä kovin haastavalta lapselta, sellaiselta joka vie voimat. Toivon äidille jaksamista hänen kanssaan.

Uskoisin, että lopettaakseen riehumisen. Tiedän, että hän on väsynyt ja tuntee toivottomuutta. Ollaan aiheesta aika paljon juteltu. En tiedä, onko lapsi normaali. Ei ainakaan mitään diagnoosia ole, mutta on kyllä todella väkivaltainen. Esim. tuo potku äidin päähän oli kengät jalassa. Mietin vaan, että silti pitäisi jutella ja ottaa syliin. Ei tuo tukkatarttuminen mitään auta. Lisäksi mielestäni tuo on väkivaltaa.
 
Aika usein ne jotka turvautuvat fyysiseen rajoittamiseen tilanteessa jossa sitä ei välttämättä tarvittaisi tai suorittavat se tavallaan helpoimman kautta liian rajusti (jos ollenkaan ymmärrätte mitä ajan takaa), ovat siellä jaksamisensa rajoilla. On helpompi napata riehujaa ponnarista kuin miettiä kenties tuottoisampia tapoja käsitellä asiaa jos on itse väsynyt ja turhautunut riehumiseen.

Jos sinä ystävänä olet kiinnittänyt huomiota asiaan, olet varmaankin muutenkin hänen kanssaan enemmän tekemisissä. Oletko huomannut muita muutoksia hänessä? Avun pyytäminen varsinkin sellaisilta ystäviltä joiden tietää ajattelevan erilailla voi olla todella vaikeaa, mutta tarjouksesta ei ehkä haluakaan kieltäytyä jos toinen tekee aloitteen.

Satavarmaa on että kukaan ei hyödy syyllistämisestä. Sillä ongelmat menevät piiloon, eivät suinkaan katoa. Keskustele ystäväsi kanssa. Asioista voi sanoa loukkaamatta jos miettii miten sanansa valitsee. Älä tarjoa apua ellet ole sitä valmis aidosti antamaan. Jos ystäväsi on todella väsynyt ja lopussa, selän kääntäminen on pahinta mitä voi tehdä varsinkin jos ensin on syyllistänyt siitä ettei todellakaan enää vain jaksa.

Ja suorana vastauksena lopussa otsikon kysymykseesi; miksi sinun pitäisi kertoa ystävällesi että tämä on väkivaltainen lastaan kohtaan? Luuletko todella ettei hän itse tiedä sitä? Todennäköisesti hän ei "keksi" muuta, tarjoa sinä vaihtoehtoja, tai nosta esiin esim. pojan väkivaltaisuus, onko siitä keskusteltu neuvolassa tmv. ja avaa sitä kautta keskustelua asiasta.
 
  • Tykkää
Reactions: tiiru ja fortunate
Mulle tuli tosta mieleen, ettei ole ihan normaalia, jos lapsi käyttää noin paljon väkivaltaa. Siihen tuskin tukistaminen auttaa. Lapsi taitaa olla mustasukkainen sisaruksestaan, eli tarvitsisi aikaa ja huomiota äidiltään. Muutenkin käytöksen syy pitäisi jotenkin selvittää eikä vain napata tukasta. Selvästi se lisää lapsen aggressiota ja väkivaltaisuutta. Toki puremiset ym. pitää estää, muttei käyttää mitään ylimääräisiä kovia otteita.

Ei ole mielestäni ylimääräistä. Otan vaikka nenästä kiinni jos saan puruotteen vauvasta irti ja muuten taas itse ottaisin ensisijaisesti tiukasti kädestä kiinni(jos meinaisi purra/olisi jo irrottanut otteen), ylimääräinen olisi kunnon tukkapölly, eli joku tukasta ravistelu tms. Mutta tuo on ihan totta, kuulostaa oudolta että lapsi saa noin paljon väkivaltaisia raivareita.
 
Minä pidän osaa noista refleksinä enemmänkin. Yhtälailla kuin tarttuisin lastani vaikka hiuksista jos hän olisi kaatumassa (en tietenkään tarkoituksella halua satuttaa) niin nappaisin lastani ensimmäisestä asiasta mikä käteen sattuisi jos hän vauvaa purisi.

Todella rasittavalta lapselta kuulostaa.
 
Ei ole mielestäni ylimääräistä. Otan vaikka nenästä kiinni jos saan puruotteen vauvasta irti ja muuten taas itse ottaisin ensisijaisesti tiukasti kädestä kiinni(jos meinaisi purra/olisi jo irrottanut otteen), ylimääräinen olisi kunnon tukkapölly, eli joku tukasta ravistelu tms. Mutta tuo on ihan totta, kuulostaa oudolta että lapsi saa noin paljon väkivaltaisia raivareita.

Tuskin kaikissa tilanteissa tarvitsee käyttää kovia otteita. Kuten noissa tavallisissa raivareissa. Väkivalta pitää estää, muttei mielestäni muuta. Mun käy lasta tekstin perusteella sääliksi. :/ Taitaa olla kovin mustasukkainen ja yhteiset hetket äidin kanssa menee taisteluksi.
 
Tuskin kaikissa tilanteissa tarvitsee käyttää kovia otteita. Kuten noissa tavallisissa raivareissa. Väkivalta pitää estää, muttei mielestäni muuta. Mun käy lasta tekstin perusteella sääliksi. :/ Taitaa olla kovin mustasukkainen ja yhteiset hetket äidin kanssa menee taisteluksi.
Ei tarvitsekaan eikä mun mielestä fyysinen kuritus rangaistusmielessä todellakaan ole ok, ymmärsin että noi oli vain kertomuksia tapauksista joita ap oli havainnut? Eikä niin että lapsi on jatkuvasti tukistusotteessa ja että sitä käytettäisi rangaisuksena, vaan juuri tilanteissa joissa lapsi pitää saada lopettamaan, kuten varsinkin vauvaa purressa. Saa korjata jos olen ymmärtänyt väärin.
 
Ei tarvitsekaan eikä mun mielestä fyysinen kuritus rangaistusmielessä todellakaan ole ok, ymmärsin että noi oli vain kertomuksia tapauksista joita ap oli havainnut? Eikä niin että lapsi on jatkuvasti tukistusotteessa ja että sitä käytettäisi rangaisuksena, vaan juuri tilanteissa joissa lapsi pitää saada lopettamaan, kuten varsinkin vauvaa purressa. Saa korjata jos olen ymmärtänyt väärin.

Jos käsi ottaa toistuvasti ja vaistonvaraisesti kiinni lapsen tukasta kaverin seurassa, niin minulla ainakin herää kysymys, mistä se käsi ottaa kiinni silloin kun kukaan ulkopuolinen ei ole näkemässä.
 
Kovin vakavana tilanteena en tuota aloitusviestin perusteella pitäisi, mutta hienotunteisempaa tapaa ilmaista asia ei taida löytyä. Jos kokisin tarpeelliseksi puuttua tilanteeseen sanoisin varmasti itse toimivani toisin, kertoisin ystävälle kuinka minä toimisin vastaavassa tilanteessa, ehkä myös sanoisin että minusta toiminta näytti tukistamiselta ja se mielestäni on väkivaltaa ja se ei ole tehokas tapa lasten kasvatuksessa, sitä paitsi väkivallan käyttö on laitontakin.
 

Yhteistyössä