Miten kertoa ystävälle, että hän on väkivaltainen lapselleen?

["huoh"]

On joillakin äideillä hiukan herkässä tuo väkivallaksi leimaaminen. *WTF? Käyttäkää energianne todellisiin ongelmiin, vaikkapa ihan omiinne.

 

["Miisu"]

Lapset joita kohdellaan kovakouraisesti tai väkivaltaisesti, käyttävät todennäköisemmin myös itse väkivaltaa. Miten lapsi voi oppia, ettei sisarusta saa satuttaa, jos häntä itseään satutetaan?
Aikamoinen ristiriita kasvatuksessa, kierrehän siitä vaan syntyy tuolla menolla.

Ymmärrän, että jos äidillä joskus tulee ylilyöntejä, etenkin jos on haastava perhetilanne ja haastava lapsi, mutta itselleen hän kuoppaa kaivaa toimimalla tuolla tavalla. Toivon äidille lepoa ja hengähdystaukoja, sekä paaaaaljon hyviä, rauhallisia hetkiä lastensa kanssa. Ehkä hermonkiristys sitten helpottaa. En usko että äiti on itsekään ylpeä toiminnastaan, mutta ei vaan kykene tällä hetkellä toimimaan rakentavammin.

 

[pg]

[QUOTE="huoh";27480049]On joillakin äideillä hiukan herkässä tuo väkivallaksi leimaaminen. *WTF? Käyttäkää energianne todellisiin ongelmiin, vaikkapa ihan omiinne.[/QUOTE]

Käyttäytyykö sun mielestä ap:n kuvailema lapsi normaalisti? Äidin reaktiot sinänsä ovat inhimillisiä. Jokainen varmasti ymmärtää, että tollaiseen riehumiseen väsyy, mutta ei tuo nyt kovin rakentavalta kasvatusmenetelmältä vaikuta. Ja kukaan ei tiedä, mitä muuta ko. perheessä on meneillään. Mikä kumma siinä on, ettei saisi olla huolissaan, jos näkee, ettei jossain perheessä kaikki ole kohdallaan?! Ihme sakkia.

Mikä siinä muuten on, että heti ollaan leimaamassa lapsi "rasittavaksi"? Lapsihan voi todellakin reagoida huonoon kotitilanteeseen raivoamalla ja väkivallalla. Ja sehän ei ole lapsen vika.

 

["vieras"]

Siis jopa tällä palstalla olen joskus aiemmin nähnyt jonkun väkivaltakeskustelun yhteydessä saman metodin, eli että lasta ei "tukisteta" vaan otetaan hiuksista kiinni ja jos lapsi riehumalla "itse tukistaa itseään" niin siinähän oppii kannattaako riehua vai ei... Tosin ainakaan noissa jälkimmäisissä tilanteissa en tiedä onko kyse ollut tästä? Mutta ainakin sen keskustelun yhteydessä se todettiin ihan hyväksytyksi...

Ja mitä lapseen tulee, niin ainakin oma taaperoni oli mustasukkainen pienestä sisaruksestaan ja saattoi purra tätä. Pienempi sisarus oli muutenkin heti alusta asti todella vaativa, voimakastahtoinen, itkuinen, sairasteli paljon (korvatulehduksia ym.) ja vaati hirveästi huomiota, aina syliä ym. Tottakai isompi sisarus oli mustasukkainen, kun pienempi oli lähes koko ajan äidin sylissä ja itki silti, niin ei siinä paljoa isommalle sisarukselle jäänyt kahdenkeskistä sylittelyaikaa. Mutta kun ei sitä vauvaakaan voinut laittaa minnekään yksin itkemään. Silloin tosiaan isompi sisarus keksi hakea huomiota satuttamalla vauvaa. Ja kun sitä paljon jatkui ja kun vauvakin itki vaan koko ajan niin kyllä siinä alkoi herkkään raja hämärtyä mitä voi isommalle tehdä ja mitä ei. Meillä oli jäähy käytössä, mutta ei 2-vuotias siitä vielä oikein mitään oppinut, ja myönnän että hänet tuli välillä vietyä jäähylle varmaan liian kovin ottein.

Mutta tosiaan, olen siinä samaa mieltä että ap:n tuntema äiti on varmasti jaksamisensa äärirajoilla, eikä hänellä tosiaan ole enää energiaa yrittää keksiä kehittävämpiä tapoja rangaista lastaan. Älä syyllistä häntä, vaan tarjoa apua hyvässä hengessä, ota vaikka isompi lapsi hoitoon teille välillä. Mutta tarjoa apua jotenkin tosi hienovaraisesti, koska avun tarjoaminenkin voi tuntua äidistä tosi nöyryyttävältä (etenkin kun äitien keskuudessa, ainakin näiden keskustelupalstojen perusteella, ei oikein arvosteta niitä jotka "ei pärjää tai osaa kasvattaa lapsiaan").

 

["vieras"]

Kamala sanoa, mutta mielestäni ap:n kaveri toimii ihan ok. Tai en lähtisi kovin herkästi tuomitsemaan... Meilläkin keskimmäinen lapsi jossain vaiheessa hyökkäsi kimppuun, puri, löi, potki... ei siinä auttanut kuin selkeä "koirakoulu". Lapsi oli vielä niin pieni, että jäähystä ei ollut mitään hyötyä, raivoissaan saattoi tehdä mitä vaan eikä siinä puhe ja selittäminen auttanut mitään. Lapselle osoitettiin selvästi fyysisesti rajoittamalla mikä oli oikein ja mikä väärin, pääasia että muita ei päässyt satuttamaan. Ei nyt tukistamaan alettu, mutta olisin tarvittaessa siihenkin turvautunut.

Miettikääpä omaa lapsuuttanne... Mitä olisi tapahtunut, jos olisitte potkaisseet vanhempianne päähän, sylkenyt päin tai purrut?? Minä olisin saanut sellaisen tukkapöllyn, että olisi varmasti ollut viimeinen kokeilu. Ja suuressa osassa tuntemiani perheitä olisi tehty tismalleen samoin.

 

["Sanna"]

Ei tuo mitään väkivaltaa ole. Tiukkaa kurinpitoa pitää ollakin, jos lapsi ei muuten usko.

 

["minni"]

Äiti ei ole väkivaltainen. Jos vauvaa satutetaan niin kiinni pitää ottaa vaikka mistä, kunhan se loppuu. Lapsi ei vaikuta normaalilta. Ystävänä kehottaisin naista hakeutumaan lääkäriin lapsen kanssa.

 

["Sheddon"]

Yksittäisinä tilanteina ok, ei hyväksyttävää mutta ymmärrettävää. Mietityttää vaan se että äiti on ilmeisesti omaksunut tukasta ottamisen rangaistuksena, tuskin ap:n mainitsemat ovat ainoita kertoja. Sinänsä välitön palaute/välitön reaktio on hyvä asia, mutta äiti tekee kyllä ison virheen vastaamalla lapsen vv-käytökseen väkivallalla (onneksi "vain" tukistamalla). Riskinä on myös se että joku kerta se pinna palaa niin että pelkkä tukasta kiinniottaminen kiihtyneenä ei riitä. Ettekö ihan oikeasti näe yhteyttä siinä miten lapsi omaksuu vanhempansa tavan toimia?

Ja ei, lasta ei tule kasvattaa "koirakoulussa". Haastavia lapsia on nykyään vähän itse kullakin, olen alkanut miettimään että onko syy syötetyissä E-koodeissa vai siinä ettei lasta jakseta kasvattaa kun on helpompi diagnosoida.

 

[hmmmm]

Jäin miettimään että eikö äiti sano lapselle mitään ottaa vain tukkaan kiinni ? Meillä haastava lapsi myös ja vaatii että kiellot toistetaan x 100 ja välilä tosi isollakin äänellä että menee perille...

 

[ap.]

Tulin tästä ketjusta vakuuttuneeksi, että jotain täytyy tehdä.

Jotta tilanteesta ei tule kasvokkain tapahtuvaa konfrontaatiota, vaan sanat ovat harkittuja, olen päätynyt kirjeeseen. Kirjoitan ystävälleni kirjeen näkemästäni ja miten uskon lapsen tuon fyysisen väkivallan tulkitsevan. Mukaan printtaan YK:n julistuksen jokaisen lapsen oikeudesta väkivallattomaan lapsuuteen. Lisäksi mietin, että voisin liittää tosielämän kirjan/elämänkerran, jossa kerrotaan väkivaltaisesta lapsuudestaan ja miten se on vaikuttanut. Olisiko teillä suositella jotain kirjaa? Onko esim. joku julkisuuden henkilö kokenut lapsena väkivaltaa ja kirjoittanut siitä?

 

["Mammu"]

Mitä täällä oikein väitellään että onko tukistamista vai fyysistä rajoittamista. Tukistamistahan se on jos tukasta ottaa kiinni, mutta noissa tilanteissa mitä kerroit, se on ollut ihan oikein tehty.

 

[juup0ps]

Se on se ja sama mitä mieltä mammat tällä pastalla ovat. Tukistaminen ja kaikki muu kuritusväkilvata on laissa kielletty ja siitä voi kuka vain käyttäjä joutua käräjille. Vanhemmat ovat saaneet tukistamisesta tuomioita, onhan niitä lehdissä lukenut, ilmeisesti osa mammoista ei osaa seurata edes päivän sanomalehtiä?

 

[nekkukettu]

En suoralta kädeltä muista kysymiäsi elämänkertoja, mutta onhan noita julkisia avautumisia. Katson kotona kirjahyllystä, josko tulisi jokin vinkki mieleen.

 

[-]

Ap, haluatko säilyttää ystäväsi? Ilmeisesti et kun olet varmasti melko loukkaavaakin postia laittamassa "ystävällesi". Mitään kirjoja tai yk:n lasten oikeuksia sinun ei kannata laittaa kirjeeseen. Ja mikäli aiot todella kirjeen kirjoittaa harkitse joka ikinen sana moneen kertaan. Veikkaisin silti että ystäväsi ei halua kanssasi olla enää tekemisissä jos tuollaista rupeat tekemään. En puolustele väkivaltaa, en vaan näe ap:n kirjeessä mitään järkeä.

 

["hep"]

AP seuraavna kerran kun lapsesi monottaa sua täysiä kengällä päähän niin mieti niitä ihmisoikeusjulistuksiasi rauhassa.

Totta että lapseen ei tule kajotafyysisesti. mutta tuo äitikin on vaan ihminen JOHON MYÖS POTKUT SATTUU. SUN JEESUSTELUN sijaan yrittäisin auttaa tätä äitiä jaksamaan, tavalla tai toisella. Jos ei muuta niin tarjoudu vahdiksi pienelle vaikka vaan muutamaksi tunniksi että äiti saa antaa täyden huomion tälle terroristille. Säännöllisesti. Tai jotain.

 

[yrmeä]

Tulin tästä ketjusta vakuuttuneeksi, että jotain täytyy tehdä.

Jotta tilanteesta ei tule kasvokkain tapahtuvaa konfrontaatiota, vaan sanat ovat harkittuja, olen päätynyt kirjeeseen. Kirjoitan ystävälleni kirjeen näkemästäni ja miten uskon lapsen tuon fyysisen väkivallan tulkitsevan. Mukaan printtaan YK:n julistuksen jokaisen lapsen oikeudesta väkivallattomaan lapsuuteen. Lisäksi mietin, että voisin liittää tosielämän kirjan/elämänkerran, jossa kerrotaan väkivaltaisesta lapsuudestaan ja miten se on vaikuttanut. Olisiko teillä suositella jotain kirjaa? Onko esim. joku julkisuuden henkilö kokenut lapsena väkivaltaa ja kirjoittanut siitä?

Niin ja äitikö ei tässä nyt koe väkivaltaa? Lapsi satuttaa ilmeisesti toistuvasti äitiään. Tämä on vähän sama ilmiö kuin miehen ja naien välisessä nujakasa. Mieshen lyönti on paha paha. Mutta jos nainen lyö miestä niin mitä väliä kun on heikompi.

Väkivallalla tuo kierre ei todellakaan katkea. Mutta ei millään YK:n julistuksella ja kirjoillakaan. Mietippä itsesi tuon äidin kohdalle joka saa jatkuvaa iskua ja lyöntiä. JA mieti miten toivoisit että sinua autetaan.

 

["vieras"]

Tulin tästä ketjusta vakuuttuneeksi, että jotain täytyy tehdä.

Jotta tilanteesta ei tule kasvokkain tapahtuvaa konfrontaatiota, vaan sanat ovat harkittuja, olen päätynyt kirjeeseen. Kirjoitan ystävälleni kirjeen näkemästäni ja miten uskon lapsen tuon fyysisen väkivallan tulkitsevan. Mukaan printtaan YK:n julistuksen jokaisen lapsen oikeudesta väkivallattomaan lapsuuteen. Lisäksi mietin, että voisin liittää tosielämän kirjan/elämänkerran, jossa kerrotaan väkivaltaisesta lapsuudestaan ja miten se on vaikuttanut. Olisiko teillä suositella jotain kirjaa? Onko esim. joku julkisuuden henkilö kokenut lapsena väkivaltaa ja kirjoittanut siitä?

Et oo tosissasi... Jospa yrittäisit ihan oikeasti jutella ja tarjota apuasi.
Mitä sen sun aloituksen alku tarkoitti, että ystäväsi on sitoutunut kasvattamaan lapsen ilman fyysistä väkivaltaa? Onko jossain facebook-ryhmässä vai?

 

["Siis"]

lapsi saa potkia äitiä päähän ja sitä rataa, mutta... ?
En ole väkivallan kannalla, vaikka teistä noin 99% tekee sen johtopäätöksen tästä, mutta minusta ON naurettavaa että pientä tukistamista tai vaikka tukistamista joka ehkä jopa tuntuu, pidetään VÄKIVALTANA. Hän ei kuitenkaan LYÖ tai HAKKAA lastaan? Itse en ole saanut mitään traumoja vaikka äiti on tukistanut mua kymmeniä kertoja ollessani lapsi. Ja laittanut arestiin istumaan naama seinään päin, siinä istuttiin vaikka TUNTI eikä mitään minuutteja (iän mukaan..) niin kun kasvattajat sanoo. Mä en voi sietää vanhempia jotka antaa lapsensa kävellä yli mennen tullen ja lässyttä, kun meidän janipetteri sitä ja tätä, kasvattakaa niitä saamarin lapsianne!!!!

 

["kasvattaja"]

[QUOTE="minni";27481307]Äiti ei ole väkivaltainen. Jos vauvaa satutetaan niin kiinni pitää ottaa vaikka mistä, kunhan se loppuu. Lapsi ei vaikuta normaalilta. Ystävänä kehottaisin naista hakeutumaan lääkäriin lapsen kanssa.[/QUOTE]

Samat sanat.

 

[kielletty]

No jos olisi omasta ystävästäni kyse niin kysyisin että onko hän mahdollisesti väsynyt ja tarvitseeko hän apua? Ehkä jo yksi yö ilman uhmaavaa lasta voisi tehdä ihmeitä.

Ja annahan olla jos minulle vaikeina aikoina olisi tullut kirje ystävältä ja bonarina päälle lastenkasvatusopas niin se olisi kyllä todennäköisesti ollut sen ystävyyden loppu. Eihän kyse ollut siitä ettenkö olisi osannut. Kyse oli siitä että olin henkisesti ja fyysisesti nurkkaan ajettu, aivan loppu. Ja niin oli lapsetkin.

 

["Liisa"]

Lapsihan tuossa on väkivaltainen eikä äiti ja äitiä vaan syyllistetään kun yrittää laittaa rajoja lapselle. Itselleni neuvolan täti on sanonut, että lasta saa tukistaa jos ei tottele.

 

["Rastas"]

[QUOTE="Liisa";27488652]Lapsihan tuossa on väkivaltainen eikä äiti ja äitiä vaan syyllistetään kun yrittää laittaa rajoja lapselle. Itselleni neuvolan täti on sanonut, että lasta saa tukistaa jos ei tottele.[/QUOTE]

Missä neuvolassa noin neuvotaan. Laita tiedot, niin soitan poliisille.

 

["Loviisa"]

[QUOTE="Miisu";27480067]Lapset joita kohdellaan kovakouraisesti tai väkivaltaisesti, käyttävät todennäköisemmin myös itse väkivaltaa. Miten lapsi voi oppia, ettei sisarusta saa satuttaa, jos häntä itseään satutetaan?
Aikamoinen ristiriita kasvatuksessa, kierrehän siitä vaan syntyy tuolla menolla.

Ymmärrän, että jos äidillä joskus tulee ylilyöntejä, etenkin jos on haastava perhetilanne ja haastava lapsi, mutta itselleen hän kuoppaa kaivaa toimimalla tuolla tavalla. Toivon äidille lepoa ja hengähdystaukoja, sekä paaaaaljon hyviä, rauhallisia hetkiä lastensa kanssa. Ehkä hermonkiristys sitten helpottaa. En usko että äiti on itsekään ylpeä toiminnastaan, mutta ei vaan kykene tällä hetkellä toimimaan rakentavammin.[/QUOTE]

Kuuleppa, kun on sellainen asia kuin vanhemman johtoasema. Ja vanhemman on ihan okein käyttää sitä lapsiinsa, jopa velvollisuus kasvattaa jälkikasvuaan. Ei voi aina siihen vedota, mitä "lapset sitten tekevät, oppivat väkivaltaa yms.", koska lapset eivät ole kasvattajia kehenkään nähden.
Lapset ovat tasavertaisi asemassan vanhempiinsa nähden. Ihan samalla tavalla, kuin vaikka kissaemokin kyllä tassullaan läpsäisee tarvittaesaan pentuaan, ei niistä, siis pennuista silti mitään häirikköja, toisiaan kaltoin kohtelevia tule. Päinvastoin.

 

[pg]

No jos olisi omasta ystävästäni kyse niin kysyisin että onko hän mahdollisesti väsynyt ja tarvitseeko hän apua? Ehkä jo yksi yö ilman uhmaavaa lasta voisi tehdä ihmeitä.

Ja annahan olla jos minulle vaikeina aikoina olisi tullut kirje ystävältä ja bonarina päälle lastenkasvatusopas niin se olisi kyllä todennäköisesti ollut sen ystävyyden loppu. Eihän kyse ollut siitä ettenkö olisi osannut. Kyse oli siitä että olin henkisesti ja fyysisesti nurkkaan ajettu, aivan loppu. Ja niin oli lapsetkin.

Allekirjoitan joka sanan. Tosin vaikuttaa siltä, että ap on kehitellyt aika ovelan provon.

 

[dgnkd]

No huhhuh. Toivon että tää on provo eikä noin urpota ihmisiä ole. Jos kaveris ois paiskonut lasta pitkin seiniä ja lyönyt nyrkillä päähän niin sitten voisit lähetellä sille lapsen oikeuksien julistuksia ja kirjoja siitä miten väkivalta vaikuttaa elämään. Mutta tossa tilanteessa riittäis ihan vaan vaikka apu, ei se kaveri nyt tosiaankaan oo mikään hullu väkivaltainen lastenpieksijä!