M
manamana
Vieras
Siskolla ois synttärit. Ei vaan oo mitään mielenkiintoa edes onnitella. Ihan vain siitä syystä, et hälle se Kiitos on vaan niin helvetin vaikea sana. Joko häntä ei vain kiinnosta kiittää tai sitten se peruskohteliaisuus on vaan niin hukassa. Pari kuukautta sitten hän valmistui koulusta ja toisen siskon kanssa hommattiin lahja. Toinen sisko antoi (koska asun monen sadan kilometrin päässä) sen hälle kortin kera (jossa luki myös nimeni) ja kertoi, että lahja on meiltä molemmilta. Mitään kiitosta en saanut. Toinen sisko vielä pari viikkoa myöhemmin kysäisi, että muistithan kiittää myös toista lahjan antajaa, niin vastaus oli: "ainiin". Eikä vieläkään ole tullut mitään. Eikä tämä todellakaan ole ensimmäinen kerta. Siksi se kiukuttaakin niin paljon. Minusta on kiva antaa toisille lahjoja vaikken itse saisikaan. Mutta ainut minkä haluaisin takaisinpäin on se yksi pieni sana: "kiitos". Se saa niin hyvälle mielelle. Nyt tulee semmoinen olo, ettei siskoa kiinnosta lahja paskan vertaa.. Joten enpä taida häntä tästedes muistaa ollenkaan lahjoin. Ja tiedän, että on lapsellista tämmöinen kiukuttelu, mutta ärsyttää silti.