Miten kohdata raskaana oleva kaveri?

[harmaannuin]

heh, hieno otsikko

Mutta asiaan:
Olen hänelle kamalan kateellinen tuosta raskaudesta. Hänellä aika uusi suhde (noin vuoden verran seurustelleet) ja nyt raskaana (sekin kävi tosta vaan). Emme ole nähneet pitkään aikaan ja nyt on tuo tapaaminen edessä. Pelkään, että hän puhuu, hehkuttaa vain ja ainoastaan omaa suhdettaan ja raskauttaan. Raskaus on vielä niin alussa ettei vatsa näy (eikä häiritse minua...), mutta olenhan kuitenkin tietoinen hänen tilastaan...

Meille ei kait lapsia enää tule. Mies on sitä mieltä, että jälkikasvu on nyt tässä. Itse haluaisin vielä yhden...

Kuinka ihmeessä saan itseni skarpattua tuon kaverin kohtaamiseen? Pelkään olevani välinpitämätön ja antavani vaikutelman, ettei kiinnosta pätkääkään
Olen aina ollut "vauva-fani": ihaillut raskausvatsoja ja vastasyntyneitä, mutta nyt tekisi mieli huutaa, että viekää pois ne mun silmistä!!

 

[Tribaali]

Ole ihan reilusti kateellinen ja sano se myös sille kaverilles, niin ei tartte enää miettiä tyhmiä!

 

[Melisa]

No onneksi tiedostat itse omat tuntemukset ja osaat varmasti suhtautua tilanteen vaatimalla tavalla =)

 

[tyhmä ap]

Ole ihan reilusti kateellinen ja sano se myös sille kaverilles, niin ei tartte enää miettiä tyhmiä!

Onko mulla "oikeutta" olla kateellinen, mullahan on jo terveitä lapsia?

 

[Äiti-Kengu]

No sanot kaverillesi,miltä susta tuntuu.
Kaippa te löydätte tavan vastaisuudessakin kommunikoida.

 

[Tribaali]

Ole ihan reilusti kateellinen ja sano se myös sille kaverilles, niin ei tartte enää miettiä tyhmiä!

Onko mulla "oikeutta" olla kateellinen, mullahan on jo terveitä lapsia?

Tottakai sulla on oikeus olla kateellinen raskaudesta, jos itsekin haluaisit olla!!!

 

[pomppu]

Vaikea tilanne sulle. Auttaisko jos ajattelisit, että sullakin on ollut ensimmäinen raskaus ja mies, ei sun kaverillas asiat mitenkään hienommin ole kun sulla, ei siis tarvii olla kade (mutta ymmärrän kyllä että se on voimakas tunne jota on vaikea yrittää poistaa).

 

[vieno]

Kuinka ihmeessä saan itseni skarpattua tuon kaverin kohtaamiseen? Pelkään olevani välinpitämätön ja antavani vaikutelman, ettei kiinnosta pätkääkään
Olen aina ollut "vauva-fani": ihaillut raskausvatsoja ja vastasyntyneitä, mutta nyt tekisi mieli huutaa, että viekää pois ne mun silmistä!!

Jospa kaverisi on kuten minä, eli ei koko ajan tai ollenkaan puhu raskaudesta eikä tee siitä numeroa...

 

[ap]

Vaikea tilanne sulle. Auttaisko jos ajattelisit, että sullakin on ollut ensimmäinen raskaus ja mies, ei sun kaverillas asiat mitenkään hienommin ole kun sulla, ei siis tarvii olla kade (mutta ymmärrän kyllä että se on voimakas tunne jota on vaikea yrittää poistaa).

Niin... olenhan joskus itsekin ollut raskaana ensimmäistä kertaa, ja voi että se olikin ihanaa aikaa
Jotenkin vaan tuntuu, että heillä on kaikki tuo edessä ja mulla jo takanapäin Että mulla ei enää koskaan mitään noin ihanaa tiedossa. (Ja samalla nautin siitä, että lapset kasvaa ja elämä muuttuu helpommaksi)

 

[Kuikka]

Kierrä kaukaa.

 

[Pamppelsson]

Ethän ole tosissas??
Onko se sinulta pois, jos kaverisi on raskaana? Ja se, että hän tuli helposti raskaaksi ja suhde on suht. tuore, ei kuulu sinulle.
Aivan älytöntä olla toiselle kateellinen raskaudesta! Itselläsi on jo perhe, joten mitä ihmettä sä oikein kadehdit? Sorry mut eipä mene ulle jakeluun.

 

[ap]

Ethän ole tosissas??
Onko se sinulta pois, jos kaverisi on raskaana? Ja se, että hän tuli helposti raskaaksi ja suhde on suht. tuore, ei kuulu sinulle.
Aivan älytöntä olla toiselle kateellinen raskaudesta! Itselläsi on jo perhe, joten mitä ihmettä sä oikein kadehdit? Sorry mut eipä mene ulle jakeluun.

Odotinkin jo jotain tämmöistä kommentia...
Se nyt vaan on niin, että tunteet ja järki eivät aina käy käsi kädessä.

 

[d u m b o]

Kyllä sä kestät. Asetu kaverisi asemaan ja ole ylpeä hänestä, unohda välillä itsesi.

 

[no just]

Ja se kaveri miettii: "Miten mä kehtaan mennä sen jo monta kertaa äidiksi tulleen luo. Mistä mä tiedän miten päin mun pitää olla ja mitä jos mä pillahdan itkuun tai oksennan sen tekemän hyvän kakun, kauheeta, mitä mä teen, neuvokaa???"

 

[Tuitzu]

Jos kaveri on hyvä voit sanoa että haluaisit olla myöskin kamalasti raskaana ja olet pikkuisen kade että hän on. Mutta että olet toki onnellinen hänen puolestaan.
Ja kaikki ei hehkuta raskauttaan, varsinkin kun on alussa.

Ja minä ymmärrän tunteesi. Mun oli vaikea tulla raskaaksi ja tunsin monenlaisiakin tunteita, toisille epäreiluja ja ns. vääriä kun ystäväpiirissä tultiin raskaaksi.

 

[hm]

Jos olisin sun kaverin saappaissa, niin musta olisi kiva jos kertoisit suoraan reilusti miltä tuntuu. Tietysti hän on onnellinen, kun asiat ovat noin ihanasti! Entä jos hän vaistoaa että sinua jokin vaivaa, etkä kerro mikä? Tuntuu varmasti keljulta. Kyllähän ystävysten kesken saa tunteistaan puhua

 

[vieras]

? Auttaisko ne mielenterveystoimissa tollasissakin asioissa?

 

[miksu]

ei kai siinä auta kuin käyttäytyä kuin aikuinen ja jutella normaaliin tapaan.

 

[Juno]

sanot suoraan että olet vähän kade. mie olen kade mun kaverille, joka ekaa kertaa raskaana. mun oma raskaus meni niin ohi ja hämmästellessä etten oikeen nauttinu siitä ajasta ja nyt kun toinen hehkuu ja on innoissaan niin tahtois tehdä sen kaiken uusiksi. siis ton ekan lapsen kohdalla, meille voi kyllä toinen tulla kunhan uskallan jättää napit pois.

mut siis mieluummin sanoisin suoraan enkä kyräilis sitte selän takana ja märehtis ittekseni.

 

[vieras]

taidat olla yleensäkin aika kateellinen ja itsekäs ihminen jos et pysty iloitsemaan toisen onnesta ja olet kateellinen vaan.. ymmärrettävämpää olisi jos sinä et pystyisi saamaan lasta tms olisitte jo kauan yrittäneet.. Koitappa käyttäytyä kuin aikuinen!

 

[PuoliQ]

Ole ihan reilusti kateellinen ja sano se myös sille kaverilles, niin ei tartte enää miettiä tyhmiä!

Mä tekisin samoin. Varsinkinjos on hyvä kaveri, niin miksi sille ei voisi olla avoin ja sanoa suoraan...?

 

[vieras]

Mun kaveri sanoi mulle suoraan, että on tosi kateellinen mulle, kun odotan vauvaa. Kaverilla tuli ero ja haaveet lapsista meni hetkeksi. Sanoin, että ymmärrän häntä ja toivoin, että pian hän saa kokea saman onnen. Ihan yhteisymmärryksessä oltiin.

 

[lumihiutale leijailee]

Ymmärrän tunteesi täysin

 

[d u m b o]

taidat olla yleensäkin aika kateellinen ja itsekäs ihminen jos et pysty iloitsemaan toisen onnesta ja olet kateellinen vaan.. ymmärrettävämpää olisi jos sinä et pystyisi saamaan lasta tms olisitte jo kauan yrittäneet.. Koitappa käyttäytyä kuin aikuinen!

Ei välttämättä tarvitse olla peruskateellinen ihminen, jos vähän katelliinen toisen onnesta olisikin. Ei vain pidä jäädä omaan kateellisuuteensa märehtimään, vaan myöntää oma kateellisuutensa ja yrittää hillitä sitä. Ystävälle voi kertoa omasta kateellisuudesta, mutta on myös tärkeä ettei sillä pilaa ystävän onnea.

 

[ap]

taidat olla yleensäkin aika kateellinen ja itsekäs ihminen jos et pysty iloitsemaan toisen onnesta ja olet kateellinen vaan.. ymmärrettävämpää olisi jos sinä et pystyisi saamaan lasta tms olisitte jo kauan yrittäneet.. Koitappa käyttäytyä kuin aikuinen!

Ei välttämättä tarvitse olla peruskateellinen ihminen, jos vähän katelliinen toisen onnesta olisikin. Ei vain pidä jäädä omaan kateellisuuteensa märehtimään, vaan myöntää oma kateellisuutensa ja yrittää hillitä sitä. Ystävälle voi kertoa omasta kateellisuudesta, mutta on myös tärkeä ettei sillä pilaa ystävän onnea.

Ei mulla ole mitään aikomusta tai edes halua pilata toisen onnea. Vauvahan on ihana, iloinen asia!! Mutta kun itselläkin tekisi vauvaa mieli, niin kyllähän se vähän sisintä kouraisee...

Enkä mielestäni ole millään lailla "peruskateellinen" ihminen. Kummallista moista yleistystä tehdä
Mulla on asiat oikeasti ihan hyvin
Ja on pokkaa sanoa kaverille, että olen hieman kade. Yleensäkin mun ystäväpiirissä jaetaan niin hyvät kuin huonotkin fiilikset.

Lähinnä vaan pelottaa, että hän tekee asiasta ison numeron. Kun seurustelun aloitettuakaan ei ole juuri muusta puhunut kuin uudesta siipastaan. Ei taida edes tietää mitä mulle nykyisin kuuluu...