Meillä 3. lapsi pienellä ikäerolla muutti perhettä siten, että meidän vanhempien oma aika väheni entisestään (silti meillä on miehen kanssa omat harrastuksemme, joista pidetään kiinni). Meidän perheestä tuli äänekkäämpi ; lapset puhuvat välillä huutamalla että tulevat kuulluiksi, samoin me vanhemmat. Myös pinna on lyhyempi ainakin minulla, eli en kovin montaa kertaa jaksa noille isommille sanoa jostain asiasta kun jo korotan ääntäni. Lapsetkin oppivat odottamaan omaa vuoroaan kun ei kaikkia ehdi "palvella" yhtä aikaa. Menoja riittää kun on vuorotellen jokaisen nevolaa, kerhoa, harrastuksia jne.
Noh, nuo kuulosti ehkä himpun verran negatiivisilta puolilta, mutta mitäs hyvää...Kuopuksesta tuli heti synnäriltä lähtien koko perheen "lemmikki", ei mitään mustasukkaisuutta isommilta häntä kohtaan. Aina sattuu ja taphtuu, on menoa ja melskettä, ei tylsiä hetkiä...Tuntuu, että nyt meidän perhe on koossa!