Miten kukaan edes voi uskoa kristinuskon jumalaan?

[Rakkaus]

Jos maailmankaikkeus nähdään sellaisena kuin kristinuskon jumala sen loi, olisi mahdotonta pitää jumalaa rakastavana. Sillä sitä, joka päättää, että kaikki katoaa, päätyy tomuksi, pettymykseksi ja epätoivoksi, voi vain pelätä. Hänen käsissään on sinun vähäinen elämäsi vain langan varassa ja hän on valmis katkaisemaan tuon langan katumatta tai siitä välittämättä, ehkä jo tänään! Joka rakastaa sellaista jumalaa, ei tiedä mitä rakkaus on, sillä hän on kieltänyt elämän olevan todellista. Hänen maailmansa on taistelutanner, jolla ristiriidat hallitsevat ja vastakohdat käyvät loputonta sotaa.

Miten jumala voi olla niin julma, että muka lapsensa heittäisi helvettiin, eihän kukaan (ainakaan tyäsjärkinen) vanhempikaan lapsiaan niin kohtele. Kristisuskon jumala on mielenvikainen.

Todellinen jumala on rakkaus, eikä mitää vähempää. Täydellisessä rakkaudessa ei ole tuomitsemista, ei vihaa, ei pelkoa... On vain rakkaus, mikä pitää sisällään täydellisen anteeksiannon.

 

[v]

Jos maailmankaikkeus nähdään sellaisena kuin kristinuskon jumala sen loi, olisi mahdotonta pitää jumalaa rakastavana. Sillä sitä, joka päättää, että kaikki katoaa, päätyy tomuksi, pettymykseksi ja epätoivoksi, voi vain pelätä. Hänen käsissään on sinun vähäinen elämäsi vain langan varassa ja hän on valmis katkaisemaan tuon langan katumatta tai siitä välittämättä, ehkä jo tänään! Joka rakastaa sellaista jumalaa, ei tiedä mitä rakkaus on, sillä hän on kieltänyt elämän olevan todellista. Hänen maailmansa on taistelutanner, jolla ristiriidat hallitsevat ja vastakohdat käyvät loputonta sotaa.

Miten jumala voi olla niin julma, että muka lapsensa heittäisi helvettiin, eihän kukaan (ainakaan tyäsjärkinen) vanhempikaan lapsiaan niin kohtele. Kristisuskon jumala on mielenvikainen.

Todellinen jumala on rakkaus, eikä mitää vähempää. Täydellisessä rakkaudessa ei ole tuomitsemista, ei vihaa, ei pelkoa... On vain rakkaus, mikä pitää sisällään täydellisen anteeksiannon.

Mitä pitää saada anteeksi?

 

[Hely]

Jokaisellahan on oma tapansa uskoa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Viimeinen kappale ap:n tekstissä oli asiaa. Tavallaan. Todellinen rakkaus voi myös tuomita, mutta ei hylätä.

 

[ap]

Viimeinen kappale ap:n tekstissä oli asiaa. Tavallaan. Todellinen rakkaus voi myös tuomita, mutta ei hylätä.

Miten rakkaus voi tuomita? Eikö se ole täydellistä hyväksyntää?

 

[ap]

Jos maailmankaikkeus nähdään sellaisena kuin kristinuskon jumala sen loi, olisi mahdotonta pitää jumalaa rakastavana. Sillä sitä, joka päättää, että kaikki katoaa, päätyy tomuksi, pettymykseksi ja epätoivoksi, voi vain pelätä. Hänen käsissään on sinun vähäinen elämäsi vain langan varassa ja hän on valmis katkaisemaan tuon langan katumatta tai siitä välittämättä, ehkä jo tänään! Joka rakastaa sellaista jumalaa, ei tiedä mitä rakkaus on, sillä hän on kieltänyt elämän olevan todellista. Hänen maailmansa on taistelutanner, jolla ristiriidat hallitsevat ja vastakohdat käyvät loputonta sotaa.

Miten jumala voi olla niin julma, että muka lapsensa heittäisi helvettiin, eihän kukaan (ainakaan tyäsjärkinen) vanhempikaan lapsiaan niin kohtele. Kristisuskon jumala on mielenvikainen.

Todellinen jumala on rakkaus, eikä mitää vähempää. Täydellisessä rakkaudessa ei ole tuomitsemista, ei vihaa, ei pelkoa... On vain rakkaus, mikä pitää sisällään täydellisen anteeksiannon.

Mitä pitää saada anteeksi?

Mitään syntiähän ei ole olemassa. Mutta voitko sanoa hyväksyväsi jokaisen ehdoitta? Oletko antanut itsellesi kaiken anteeksi, eli hyvöksyt itsesi täydellisesti? Näet pyytettömästä rakkaudesta käsin jokaisen?
Siinä tapauksessa onnittelut. Itse opettelen sitä vasta =)

Ja mitään anteeksi annettavaa ei ole, ei ole oikeaa tai väärää, asiat vain ovat.

 

[?]

Viimeinen kappale ap:n tekstissä oli asiaa. Tavallaan. Todellinen rakkaus voi myös tuomita, mutta ei hylätä.

Miten rakkaus voi tuomita? Eikö se ole täydellistä hyväksyntää?

miten rakkaus voisi hyväksyä pahuuden? eikä pahuus kuulu tuomita?

 

[Joni Makkuusäkki]

Viimeinen kappale ap:n tekstissä oli asiaa. Tavallaan. Todellinen rakkaus voi myös tuomita, mutta ei hylätä.

Riippuu asiasta. Joskus hylkääminen on rakkautta.

Tästä taitaa muuten tulla kilometriketju Kristinuskossakin on omat haaransa ja jokainen haara painottaa vähän eri asioita uskossaan. Jokainen käsittelee uskonsa Jumalaan omalla tavallaan.

 

[ap]

Viimeinen kappale ap:n tekstissä oli asiaa. Tavallaan. Todellinen rakkaus voi myös tuomita, mutta ei hylätä.

Miten rakkaus voi tuomita? Eikö se ole täydellistä hyväksyntää?

miten rakkaus voisi hyväksyä pahuuden? eikä pahuus kuulu tuomita?

Puhdas rakkaus, on rakkaus. Se ei olisi rakkautta jos siinä olisi tarve tuomita.
Ei ole pahaa tai hyvää, oikeaa tai väärää. Tuomitseminen lähtee aina egostamme, ei rakkaudesta. Miksi sinulla on tarve arvottaa jokin pahaksi? Ei se tunne lähde rakkaudesta, vaan esim. pelosta. Pelko taas on egomme luomaa.

 

[joopa]

Viimeinen kappale ap:n tekstissä oli asiaa. Tavallaan. Todellinen rakkaus voi myös tuomita, mutta ei hylätä.

Miten rakkaus voi tuomita? Eikö se ole täydellistä hyväksyntää?

Sä hyväksyt siis kaiken "rakkaudesta"? Raiskaajat, lapsentappajat jne?

 

[kysymys]

Viimeinen kappale ap:n tekstissä oli asiaa. Tavallaan. Todellinen rakkaus voi myös tuomita, mutta ei hylätä.

Miten rakkaus voi tuomita? Eikö se ole täydellistä hyväksyntää?

miten rakkaus voisi hyväksyä pahuuden? eikä pahuus kuulu tuomita?

Puhdas rakkaus, on rakkaus. Se ei olisi rakkautta jos siinä olisi tarve tuomita.
Ei ole pahaa tai hyvää, oikeaa tai väärää. Tuomitseminen lähtee aina egostamme, ei rakkaudesta. Miksi sinulla on tarve arvottaa jokin pahaksi? Ei se tunne lähde rakkaudesta, vaan esim. pelosta. Pelko taas on egomme luomaa.

saanko kysyä että mistä uskontokunnasta puhut??

 

[..]

Viimeinen kappale ap:n tekstissä oli asiaa. Tavallaan. Todellinen rakkaus voi myös tuomita, mutta ei hylätä.

Miten rakkaus voi tuomita? Eikö se ole täydellistä hyväksyntää?

miten rakkaus voisi hyväksyä pahuuden? eikä pahuus kuulu tuomita?

Puhdas rakkaus, on rakkaus. Se ei olisi rakkautta jos siinä olisi tarve tuomita.
Ei ole pahaa tai hyvää, oikeaa tai väärää. Tuomitseminen lähtee aina egostamme, ei rakkaudesta. Miksi sinulla on tarve arvottaa jokin pahaksi? Ei se tunne lähde rakkaudesta, vaan esim. pelosta. Pelko taas on egomme luomaa.

niin no, minä ainakin elän tässä todellisessa maailmassa, joka todellakin on täynnä pahuutta.

 

[joopa]

Viimeinen kappale ap:n tekstissä oli asiaa. Tavallaan. Todellinen rakkaus voi myös tuomita, mutta ei hylätä.

Miten rakkaus voi tuomita? Eikö se ole täydellistä hyväksyntää?

Sä hyväksyt siis kaiken "rakkaudesta"? Raiskaajat, lapsentappajat jne?

Ja osaatko erottaa tekijän teosta? Teko oli paha, mutta ihminen ei; kun kyseessä todella julma teko? En usko!

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Viimeinen kappale ap:n tekstissä oli asiaa. Tavallaan. Todellinen rakkaus voi myös tuomita, mutta ei hylätä.

Riippuu asiasta. Joskus hylkääminen on rakkautta.

Tästä taitaa muuten tulla kilometriketju Kristinuskossakin on omat haaransa ja jokainen haara painottaa vähän eri asioita uskossaan. Jokainen käsittelee uskonsa Jumalaan omalla tavallaan.

Jos hylkääminen on rakkautta, se ei ole hylkäämistä siinä mielessä, että unohtaisi. Ja rakkaus ei voi hyväksyä kaikkia tekoja, vaikka rakastaisikin niiden tekijää. Siksi sanoin, että voi myös tuomita, teot, ei ihmistä.

 

[ap]

Viimeinen kappale ap:n tekstissä oli asiaa. Tavallaan. Todellinen rakkaus voi myös tuomita, mutta ei hylätä.

Miten rakkaus voi tuomita? Eikö se ole täydellistä hyväksyntää?

Sä hyväksyt siis kaiken "rakkaudesta"? Raiskaajat, lapsentappajat jne?

Ja osaatko erottaa tekijän teosta? Teko oli paha, mutta ihminen ei; kun kyseessä todella julma teko? En usko!

JOka on synnitön heittämköön ensimmäisen kiven

Mutta jokainen meistä on jossain elämässään se ns. "pahantekijä", kuuluu tähän kasvuun ja kehitykseen täällä egon luomassa maailmassa. Kun tuomitset muut, tuomittset loppu pleleissä vain itsesi. Vasta kun opit rakastamaan itseäsi, antamaan itsellesi anteeksi ja vapaudut kaikesta syyllisyydestä, voit raskataa ja hyväksyä myös muut =)

 

[Jehnny Tightlips]

Todellinen jumala on rakkaus, eikä mitää vähempää. Täydellisessä rakkaudessa ei ole tuomitsemista, ei vihaa, ei pelkoa... On vain rakkaus, mikä pitää sisällään täydellisen anteeksiannon.

Filosofointiin siitä, millainen kristinuskon Jumala on, liittyy toki joitain ongelmia mm. tuohon hyvyyteen liittyen. Mutta minusta tämä viimeisen kappaleen tarjoama vaihtoehto on myös ongelmallinen. Onko rakkaus jumala? Jos on, miksei rakkaus sitten toimi ja tee maailmasta parempaa paikkaa? On eri asia sanoa, että ideologisesti olisi hienoa, että rakkaus olisi jumala kuin että näin todella on. Ei maailma siltä näytä.

 

[joopa]

Viimeinen kappale ap:n tekstissä oli asiaa. Tavallaan. Todellinen rakkaus voi myös tuomita, mutta ei hylätä.

Miten rakkaus voi tuomita? Eikö se ole täydellistä hyväksyntää?

Sä hyväksyt siis kaiken "rakkaudesta"? Raiskaajat, lapsentappajat jne?

Ja osaatko erottaa tekijän teosta? Teko oli paha, mutta ihminen ei; kun kyseessä todella julma teko? En usko!

JOka on synnitön heittämköön ensimmäisen kiven

Mutta jokainen meistä on jossain elämässään se ns. "pahantekijä", kuuluu tähän kasvuun ja kehitykseen täällä egon luomassa maailmassa. Kun tuomitset muut, tuomittset loppu pleleissä vain itsesi. Vasta kun opit rakastamaan itseäsi, antamaan itsellesi anteeksi ja vapaudut kaikesta syyllisyydestä, voit raskataa ja hyväksyä myös muut =)

Eli raiskattu voi rakastajaa, raiskaajaansa; lapsentappajaa voi äiti rakastaa jne?

 

[ap]

Todellinen jumala on rakkaus, eikä mitää vähempää. Täydellisessä rakkaudessa ei ole tuomitsemista, ei vihaa, ei pelkoa... On vain rakkaus, mikä pitää sisällään täydellisen anteeksiannon.

Filosofointiin siitä, millainen kristinuskon Jumala on, liittyy toki joitain ongelmia mm. tuohon hyvyyteen liittyen. Mutta minusta tämä viimeisen kappaleen tarjoama vaihtoehto on myös ongelmallinen. Onko rakkaus jumala? Jos on, miksei rakkaus sitten toimi ja tee maailmasta parempaa paikkaa? On eri asia sanoa, että ideologisesti olisi hienoa, että rakkaus olisi jumala kuin että näin todella on. Ei maailma siltä näytä.

Ei jumala tätä maailma ole luonutkaan, ei jumala ole vastuussa sodista ja kärsimyksestä.

 

[Jehnny Tightlips]

Ei jumala tätä maailma ole luonutkaan, ei jumala ole vastuussa sodista ja kärsimyksestä.

Mikä sitten tekee tästä jumalasta jumalan?

 

[kuuluu kysymys]

Todellinen jumala on rakkaus, eikä mitää vähempää. Täydellisessä rakkaudessa ei ole tuomitsemista, ei vihaa, ei pelkoa... On vain rakkaus, mikä pitää sisällään täydellisen anteeksiannon.

Filosofointiin siitä, millainen kristinuskon Jumala on, liittyy toki joitain ongelmia mm. tuohon hyvyyteen liittyen. Mutta minusta tämä viimeisen kappaleen tarjoama vaihtoehto on myös ongelmallinen. Onko rakkaus jumala? Jos on, miksei rakkaus sitten toimi ja tee maailmasta parempaa paikkaa? On eri asia sanoa, että ideologisesti olisi hienoa, että rakkaus olisi jumala kuin että näin todella on. Ei maailma siltä näytä.

Ei jumala tätä maailma ole luonutkaan, ei jumala ole vastuussa sodista ja kärsimyksestä.

Kuka on sitten luonut maan ja meidät??

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Kuka on sitten luonut maan ja meidät??

Bolzmannin aivot!!! :saint:

 

[Non compos mentis]

"Haluaako jumala estää pahaa, muttei kykene? Silloin hän ei ole kaikkivoipa. Onko hän kykenevä, muttei halukas? Silloin hän on pahantahtoinen. Onko hän sekä kykenevä että halukas? Mistä siis tulee paha? Eikö hän ole kykenevä eikä halukas? Miksi siis kutsua häntä jumalaksi?" (ilman lähdettä, usein liitetty Epikurokseen)

 

[Non compos mentis]

We must question the story logic of having an all-knowing all-powerful God, who creates faulty Humans, and then blames them for his own mistakes. - Gene Roddenberry

 

[Keittiönoita]

Mistä kohtaa Uudesta testamentista olet tuon käsityksen muodostanut?

 

[Jehnny Tightlips]

"Haluaako jumala estää pahaa, muttei kykene? Silloin hän ei ole kaikkivoipa. Onko hän kykenevä, muttei halukas? Silloin hän on pahantahtoinen. Onko hän sekä kykenevä että halukas? Mistä siis tulee paha? Eikö hän ole kykenevä eikä halukas? Miksi siis kutsua häntä jumalaksi?" (ilman lähdettä, usein liitetty Epikurokseen)

Miten jumala pitäisi ylipäätään määritellä? Asetammeko tietyt ominaisuudet kriteereiksi jumalalle ja millä perusteella? Jos kuviteltaisiin esim. että olisi olemassa hahmo, joka on luonut maailmankaikkeuden mutta ei puuttuisi maailmankaikkeuden tapahtumiin, eikö tällainen hahmo kuitenkin ihmisen näkökulmasta olisi aika jumalallinen? Vai miksi juuri nuo kriteerit (pahan esto, hyväntahtoisuus) määrittäisivät jumalan? Eikö riitä, että on riittävästi ihmisen yläpuolella?