Miten kukaan voi elää ilman autoa?

[vierailijatartartar]

Meillä auto mahdollistaa sen, että miehellä on kaksi tuntia päivässä enemmän aikaa perheeleen, kun lapsen vienti ja työmatkat hoituu autolla. On myös mukavaa, kun voi mennä autolla puistoihin ja mummolaan ihan millon vaan haluaa.

 

[-tibis]

-Mä en ainakaan pärjäisi. En ole milloinkaan pärjännyt.

Musta on ihana, kun voi nousta rattiin ja lähteä just minne sattuu huvittamaan.

Puhumattakaan siitä, että työkohteet sijaitsevat ympäri pk-seutua. Oispa bussikuskilla ihmettelyä kun mä raahautuisin työvälineineni bussiin...

 

[Viola-X]

Autoilevana ärsyttää nämä autottomat kun jatkuvasti pummivat kyytiä sinne ja tänne. "Joo mennään vaan pelaa tennistä, mutta tuuthan sä hakeen?" tai kun lähdetään jostain kotiin, niin ne änkee kyytiin. "Ei sun tarvi ajaa lenkkiä, hyppään jonku bussipysäkin kohdalla" ja sitten ne kohta sanoo: "etsä millään viittis kuitenki ajaa ton kautta....".

Ja ei, se ei ole siitä vitun bensarahasta kiinni. Se lenkki vie varmaan litran bensaa, enkä mä sitä euro kolmeekytä senttiä siitä tarvitse. Autottoman ajattelutapa on lähes aina tuo, että kyllä pitää heittää jos bensatkin maksaa. Ei jaksa! Siitä on kyse. Enkä mä halua olla kavereille ilkeä, joten usein heitän ja jeesaan. Mutta tuntuu että mitä enemmän ihmisiä kuskailee, sitä enemmän ne automaattisesti olettaa sun kuskailevan. Yhtäkkä autollisesta tuleekin nipo ja kusipää, jos ei sitten jonain kertana jaksakaan kuskata.

Yhdelle tutulle piti alkaa valehtelemaan että työajat on mulla muuttunut. Se kun asuu "matkan varrella" ja oletti että ajan joku hiton aamu sen ylimääräiset pari kilsaa koukaten hänet kyytiin. Kehtasi vielä heittää "vitsillä" että mähän tienaan tällä, kun se antoi muka enemmän bensarahaa mitä siihen parin kilsan ylimääräiseen lenkkiin meni.

 

[Viola-X]

Siis oletti että haen joka hiton aamu... ei joku aamu

 

[AivanSama]

Autoilevana ärsyttää nämä autottomat kun jatkuvasti pummivat kyytiä sinne ja tänne. "Joo mennään vaan pelaa tennistä, mutta tuuthan sä hakeen?" tai kun lähdetään jostain kotiin, niin ne änkee kyytiin. "Ei sun tarvi ajaa lenkkiä, hyppään jonku bussipysäkin kohdalla" ja sitten ne kohta sanoo: "etsä millään viittis kuitenki ajaa ton kautta....".

Ja ei, se ei ole siitä vitun bensarahasta kiinni. Se lenkki vie varmaan litran bensaa, enkä mä sitä euro kolmeekytä senttiä siitä tarvitse. Autottoman ajattelutapa on lähes aina tuo, että kyllä pitää heittää jos bensatkin maksaa. Ei jaksa! Siitä on kyse. Enkä mä halua olla kavereille ilkeä, joten usein heitän ja jeesaan. Mutta tuntuu että mitä enemmän ihmisiä kuskailee, sitä enemmän ne automaattisesti olettaa sun kuskailevan. Yhtäkkä autollisesta tuleekin nipo ja kusipää, jos ei sitten jonain kertana jaksakaan kuskata.

Yhdelle tutulle piti alkaa valehtelemaan että työajat on mulla muuttunut. Se kun asuu "matkan varrella" ja oletti että ajan joku hiton aamu sen ylimääräiset pari kilsaa koukaten hänet kyytiin. Kehtasi vielä heittää "vitsillä" että mähän tienaan tällä, kun se antoi muka enemmän bensarahaa mitä siihen parin kilsan ylimääräiseen lenkkiin meni.

Tämäkin on joskus tullut huomattua. On niitäkin ystäviä, jotka aina toitottaa, ettei ne tarvi autoa, mutta pitää itsestäänselvyytenä, että saa muilta aina kyydin tarvittaessa.

 

[vierailija]

Niin, on se sinulle vaikeaa. Olet varmasti joku 170 kiloinen sotanorsu joka ei pysty enää itse edes persettään pyyhkiä.

Kauniisti sanottu. Huh huh. Kyllä solakoilla "siiderivalailla" mieli "kevenee".

 

[Maanhalla]

Autottomana nautin monista asioista suunnattoman paljon.

Tänään ajelin kaupungista linja-autokyydillä tänne maalle ihan yksityisellä kuljetuksella. Ei ollut ketään muita kyydissä. Ihan täydessä omassa rauhassa sai olla. Ja mikä onkaan parempaa, toinen ajaa ja itse saa, vaikka torkahtaa. On uskomattoman rentouttava kokemus vain istua kiireettömästi kaikessa rauhassa.
Itse kuulun siihen eliölajiin, joka bongailee mielellään näkymiä linja-auton ikkunasta. Tänään erityisen hauskalta näyttivät pitkäkarvaisen ylämaankarjan lehmät, jotka tyytyväisenä myhäilivät olemassaoloaan lumisella laitumella räntäsateessa. Moisesta tyytyväisyydestä ja yksinkertaisesta onnellisuudesta saisimme ottaa mallia.

Autottomana luovuus kukoistaa. Joulukuussa, kun kanssaihmiset alkoivat hullutella jouluvalmistelujen kanssa, hulluttelin minäkin: kävelin n. 50 kilometrin matkan maalta kaupunkiin. Meni kahdeksan tuntia. Hauskaa oli. Uskomattoman kauniit pakkaskuuraiset maisemat ja mönkivän oranssisen etanamaisen auringon hitaat liikkeet juuri ja juuri taivaanrannan yläpuolella olivat kuin meditatiivinen taide-elokuva.
Eikä se ollut silkka hupimatka, vaan kävellä jolkuttelin laulukeikalle.

Ruokaostokset teen mielellään kaupungissa käydessä. Ostokset kannan selässä seikkailuhenkisesti suuressa rinkassa.
Muutenkin elämään tulee seikkailuhenkeä, kun joutuu autottomana vähän luovimaan eri tilanteissa. Kun hommana on kuljettaa esimerkiksi hunajaämpärit pois mehiläistarhapaikasta kotiinsa, on siinä omanlaista maalaisromantiikkaa suunnistaa puolihämärissä elokuun iltana kuoppaisella soratiellä hunajaämpäri tarakalla ja pyörän sarvissa valtavan kuun mollukan killuessa taivaanrannassa.

Spontaaneihin huvittelutarpeisiinkaan ei autoa tarvitse ja kun ei ole autoa saattelemassa kulutusjuhliin ja kaupunkihuveihin, säästyy silkkaa rahaa, sillä useimmiten sitä suuntautuu lähimetsiin patikoimaan ja nuotioimaan.

 

[Asiankannattaja]

Perheessä oli aikanaan pakko olla vähintään kaksi autoa pihassa. Kotokylällä se oli joka talossa sama juttu.

Eron myötä luovuin autosta. En mä sitä tässä tarvitse. Bussipysäkki on nurkalla, juna- asemalle vajaa kilsa, kauppa, apteekki, ja nurkkabaari on ihan nurkalla ja ostoshelvettiin puoli kilsaa.

Pari kertaa vuodessa vois olla autolle käyttöä mut ei mitään niin tarpeellista, että sen vuoksi ottaisin peltilehmän seisomaan tohon kadunvarteen kiusatakseni lumiauraa.

 

[termospullo]

Jaa.a...sekä autottomana että nyt autollisena (auto pääasiassa seisoo) tiedän pärjäävämme ilmankin. Asutaan 30km päässä helsingistä ja mies kulkee julkisilla, minä kävelen töihin. Ei se auto oo välttämättömyys ja kokonaan ilman pärjättiin vaikka se tieskin myös hankaluuksia ja viitsimistä rahaata kamaa bussilla ja junalla. Lapsen harrastus on naapurissa, kauppaan pääsee bussilla, kävellen tai pyörällä, tonne asioille muutenkin kävelee. Joulun alla oltiin ilman kun kärry hajosi ja korjauttaa ei enää kannattanu. Siitä selvittiin. Ehkä mää vaan en oo kasvanu siihen että aina pitää päästä mahd helpolla ja ovelta ovelle omalla autolla. Lapsi kävelee pitkiä matkoja ja tehnyt sitä pienestä saakka kun ei ole totutettu pelkkään autokyytiin jalkojen sijaan.

 

[vierailija]

Miehellä on auto, mutta tultaisiin toimeen ilmankin. Miehellä olisi vaikeinta, kun joutuisi menemään töihin kahdella bussilla, edelliseen paikkaan pääsi yhdellä suoraan parinsadan metrin päästä. No maidot tulisi varmaan haettua lähikaupasta, matkaa 100 m, vaikka onkin kalliimpi kuin kilometrin päässä oleva marketti. Tai sitten tulisi hankittua kaljakärry tai joku muu perässä vedettävä laite ostosten kuljetukseen. Asunto on hankittu selllaisesta paikasta, että julkisillakin kulkee näppärästi, jos tarvitsee, pysäkki on puolivälissä tuonne lähikauppaan mennessä. Esikoisen ollessa pieni, hoidin kaikki ruokaostokset ilman autoa, ratteiden alla kulki ostokset. Siihen aikaan meillä oli kesäauto.

Päiväkotiin on matkaa n. 300 m, alakouluun pikkuisen enemmän, isot marketit ja Hoplop löytyy kilometrin päästä. Keskustaan kannattaa mennä melkein bussilla, ei tarvitse etsiä kallista pysäköintipaikkaa. Kahden tunnin bussilipusta maksan 2,20€, sillä ei kauaa keskustassa pysäköidä. Bussimatka kestää n. 15 min. ja niitä kulkee 20 minuutin välein. Jos viitsii pysäkkiä kauemmaksi kävellä, niin useammin.

Milloin olet muuten viimeksi julkisilla kulkenut? Nykyään täällä ainakin on paikallisbusseissa ilmastointi, kesällä on viileää istuskella. Paremminkin talvella tulee kuuma ulkovaatteissa, kun kuskit pitävät lämmitystä turhan kuumalla.

Huonekaluja ei kyllä ole taidettu omalla autolla juuri kuljetella. Yksi laatikosto, mikä ei mahtunut muualle kuin etupenkille, kun ei mahtunut peräkonttiin, eikä takaovesta sisään. Isomille on aina hankittu kotiinkuljetus, jotain pienempää on ajettu huonekalukaupan pakulla kotiin, sen on yleensä saanut ilmaiseksi käyttöön. Nykyään on harvoin edes kotiin saatavia huonekaluja suoraan, ne tilataan jostain varastolta. Ikea on varmaan ainoa, jolla on varasto samassa, mistä ne voi itsepalveluna hakea.

 

[Echo]

Inhoan julkisia kulkuvälineitä. Linja-autossa oksettaa, junat taas ei kulje läheskään lähelle.

Yksityisautoilun isoin miinus on se saastuttavuus, mutta päästöttömiä autoja odotellessa...

 

[vierailija]

Autottomana nautin monista asioista suunnattoman paljon.

Tänään ajelin kaupungista linja-autokyydillä tänne maalle ihan yksityisellä kuljetuksella. Ei ollut ketään muita kyydissä. Ihan täydessä omassa rauhassa sai olla. Ja mikä onkaan parempaa, toinen ajaa ja itse saa, vaikka torkahtaa. On uskomattoman rentouttava kokemus vain istua kiireettömästi kaikessa rauhassa.
Itse kuulun siihen eliölajiin, joka bongailee mielellään näkymiä linja-auton ikkunasta. Tänään erityisen hauskalta näyttivät pitkäkarvaisen ylämaankarjan lehmät, jotka tyytyväisenä myhäilivät olemassaoloaan lumisella laitumella räntäsateessa. Moisesta tyytyväisyydestä ja yksinkertaisesta onnellisuudesta saisimme ottaa mallia.

Autottomana luovuus kukoistaa. Joulukuussa, kun kanssaihmiset alkoivat hullutella jouluvalmistelujen kanssa, hulluttelin minäkin: kävelin n. 50 kilometrin matkan maalta kaupunkiin. Meni kahdeksan tuntia. Hauskaa oli. Uskomattoman kauniit pakkaskuuraiset maisemat ja mönkivän oranssisen etanamaisen auringon hitaat liikkeet juuri ja juuri taivaanrannan yläpuolella olivat kuin meditatiivinen taide-elokuva.
Eikä se ollut silkka hupimatka, vaan kävellä jolkuttelin laulukeikalle.

Ruokaostokset teen mielellään kaupungissa käydessä. Ostokset kannan selässä seikkailuhenkisesti suuressa rinkassa.
Muutenkin elämään tulee seikkailuhenkeä, kun joutuu autottomana vähän luovimaan eri tilanteissa. Kun hommana on kuljettaa esimerkiksi hunajaämpärit pois mehiläistarhapaikasta kotiinsa, on siinä omanlaista maalaisromantiikkaa suunnistaa puolihämärissä elokuun iltana kuoppaisella soratiellä hunajaämpäri tarakalla ja pyörän sarvissa valtavan kuun mollukan killuessa taivaanrannassa.

Spontaaneihin huvittelutarpeisiinkaan ei autoa tarvitse ja kun ei ole autoa saattelemassa kulutusjuhliin ja kaupunkihuveihin, säästyy silkkaa rahaa, sillä useimmiten sitä suuntautuu lähimetsiin patikoimaan ja nuotioimaan.

Yksin autottomana olisi ihan helppoa, mutta pienten lasten kanssa ei. Lapset ei välttämättä viihdy bussissa, pitää istua siinä välikössä ja pitää kiinni toisesta lapsesta, ettei lennä äkkikäännöksessä pois tuoliltaan. Ei se näin lapsellisen näkökulmasta mitään rentouttavaa ole. Joskus ei mahdu edes bussiin, kun on liikaa rattaita tai sitten mahdut justvjs just ja seisot keskellä käytävää antaen tilaa vähän väliä muille.

 

[vierailija]

Autottomana nautin monista asioista suunnattoman paljon.

Tänään ajelin kaupungista linja-autokyydillä tänne maalle ihan yksityisellä kuljetuksella. Ei ollut ketään muita kyydissä. Ihan täydessä omassa rauhassa sai olla. Ja mikä onkaan parempaa, toinen ajaa ja itse saa, vaikka torkahtaa. On uskomattoman rentouttava kokemus vain istua kiireettömästi kaikessa rauhassa.
Itse kuulun siihen eliölajiin, joka bongailee mielellään näkymiä linja-auton ikkunasta. Tänään erityisen hauskalta näyttivät pitkäkarvaisen ylämaankarjan lehmät, jotka tyytyväisenä myhäilivät olemassaoloaan lumisella laitumella räntäsateessa. Moisesta tyytyväisyydestä ja yksinkertaisesta onnellisuudesta saisimme ottaa mallia.

Autottomana luovuus kukoistaa. Joulukuussa, kun kanssaihmiset alkoivat hullutella jouluvalmistelujen kanssa, hulluttelin minäkin: kävelin n. 50 kilometrin matkan maalta kaupunkiin. Meni kahdeksan tuntia. Hauskaa oli. Uskomattoman kauniit pakkaskuuraiset maisemat ja mönkivän oranssisen etanamaisen auringon hitaat liikkeet juuri ja juuri taivaanrannan yläpuolella olivat kuin meditatiivinen taide-elokuva.
Eikä se ollut silkka hupimatka, vaan kävellä jolkuttelin laulukeikalle.

Ruokaostokset teen mielellään kaupungissa käydessä. Ostokset kannan selässä seikkailuhenkisesti suuressa rinkassa.
Muutenkin elämään tulee seikkailuhenkeä, kun joutuu autottomana vähän luovimaan eri tilanteissa. Kun hommana on kuljettaa esimerkiksi hunajaämpärit pois mehiläistarhapaikasta kotiinsa, on siinä omanlaista maalaisromantiikkaa suunnistaa puolihämärissä elokuun iltana kuoppaisella soratiellä hunajaämpäri tarakalla ja pyörän sarvissa valtavan kuun mollukan killuessa taivaanrannassa.

Spontaaneihin huvittelutarpeisiinkaan ei autoa tarvitse ja kun ei ole autoa saattelemassa kulutusjuhliin ja kaupunkihuveihin, säästyy silkkaa rahaa, sillä useimmiten sitä suuntautuu lähimetsiin patikoimaan ja nuotioimaan.

Yksin autottomana olisi ihan helppoa, mutta pienten lasten kanssa ei. Lapset ei välttämättä viihdy bussissa, pitää istua siinä välikössä ja pitää kiinni toisesta lapsesta, ettei lennä äkkikäännöksessä pois tuoliltaan. Ei se näin lapsellisen näkökulmasta mitään rentouttavaa ole. Joskus ei mahdu edes bussiin, kun on liikaa rattaita tai sitten mahdut justvjs just ja seisot keskellä käytävää antaen tilaa vähän väliä muille.

 

[Echo]

Inhoan julkisia kulkuvälineitä. Linja-autossa oksettaa, junat taas ei kulje läheskään lähelle.

Yksityisautoilun isoin miinus on se saastuttavuus, mutta päästöttömiä autoja odotellessa...

Puhumattakaan siitä että oota kun 20 muuta hyppää joka pysäkiltä kyytiin...paljon nopeammin pääsee omalla autolla.

 

[vierailija]

Arvasin, ettei sun lapsesi ole vielä harrastusiässä, eikä ainakan kuulu mihinkään joukkueeseen. Ja lapsia vain yksi.

No meillä 9 v.lapsi harrastaa, on ollut joukkueessakin ja autoa ei ole.
Hyvin pärjätään.
Jos lapsia olisi useampi niin tietysti hankaloittaisi, valintoja.

 

[Ciervo]

Hyvin pärjää.
Asun Helsingissä junan varrella, eli pääsee nopeasti liikkumaan ja perheessä yksi lapsi, eli kaupasta tulee yleensä yksi kassi kun ruokaostoksilla käy.
Jos tarvitsee jostain syystä ostaa paljon kerralla (juhlat tmv.), niin otan taksin kaupasta kotiin.
Sama silloinkin, jos on kiire johonkin eikä julkisilla kerkeä, niin taksi toimii.
Isoja huonekaluja ostaessa vuokraan pakun ja keskitän yleensä useamman huonekalun oston samalle päivälle/kerralle.

Toki auto olisi mukava, mutta en välttämättä tarvitse sitä.
Jos mulla olisi auto, niin tulisi käytyä enemmän ajelulla muuten vaan ja kylästeltyä iltaisin kavereilla enemmän kuin nyt.

 

[vierailijaxxx]

Siis 1,5h suuntaansa? Älä nyt vaan väitä että käytät 3h päivässä julkisilla kulkemiseen? Ei mitään järkeä!

Miksei? Mun valinta. En halua ostaa autoa. Mulla työmatkat on aina kestänyt tunnista eteenpäin. En tiedä paremmasta!

 

[vierailija]

Mulla ei oo autoa. Ensinnäkään en halua käyttää rahaa siihen. Satasella kuussa minä ja lapset liikutaan niin paljon kuin halutaan ympäri Helsinkiä. Pelkkä autopaikka maksaa 50e/kk.

Mun työmatka kestää 20 min bussilla, ei stressiä autopaikasta, ei ruuhkasta, senkun istun ja kuuntelen musaan.

Poika pelaa jääkiekkoa. Päästään hallille yhdellä bussilla, matka kestää 15 minuuttia. Kassissa on pyörät, vedetään vaan. Myös muihin harrastuksiin päästään busseilla.

Helsingin keskustaan kulkee raitiovaunu noin 10min, parhaimmillaan 5 minuutin välein. Lähimpään isompaan markettiin päästään 15 minuutissa bussilla. Kauppakassi kulkee joko reppuna tai mummokärrynä.

Ollaan tosi aktiivisia, kyläillään ja käydään sisäpuistoissa ja kaikenlaisissa tapahtumissa. Julkisilla.

En keksi mihin tarvitsen autoa. Mökille päästään Onni-bussilla 5euroa per henkilö. Bensat maksaisi triplasti.

Ei parkkimaksuja, ei bensamaksuja, vakuutuksia, huoltoja, veroja, ei tarvitse kaivaa autoa hangesta talvisin. Ei tarvii stressata kun menee jonnekin että löytyykö parkkipaikka.

 

[vierailija]

Kyllä tarvii kaupungissakin. Omaa autoa tarvitaan lasten harrastusten kimppakyydityksiin. On treenejä, pelejä, turnauksia ja niihin ei todellakaan voi julkisilla kulkea kaikkien varustekassien kanssa. Eipä täällä Vantaalla edes bussien reitit sopisi treenimatkoihin. Puhumattakaan koko perheen (lemmikkieläimet mukaanlukien) reissuista mummolaan tai mökille.

Kyllä voi harrastaa ilman autoa. Poika pelaa lätkää ja ollaan päästy aina halleille busseilla. Ja hyvin kulkee se kassikin mukana. Muutaman kerran ollaan päästy kyydillä kun on ollut kauempana pelejä.

 

[Tyttönen93]

Itse pärjäsin ilman autoa pienessä kaupungissa kun asuin elukoiden kanssa keskenään. Vaikka välillä oli raskasta kantaa koiranruokasäkkejä ja kissanhiekkasäkkejä pari kilometriä, mutta yleensä jos piti isoja ostoksia hakea, sain kyydin joltakin kaverilta. Muuten kyllä pärjäsin. Asuin keskustassa ja kaikki ihan lähellä, ruokakauppaan oli sen 1-2km. Töihin 500m ja sitä rataa Tälläkin hetkellä olen periaatteessa ilman autoa, kun miehellä on aina auto, itse kävelen joka paikkaan.

 

[vierailija]

Itse pärjäsin ilman autoa pienessä kaupungissa kun asuin elukoiden kanssa keskenään. Vaikka välillä oli raskasta kantaa koiranruokasäkkejä ja kissanhiekkasäkkejä pari kilometriä, mutta yleensä jos piti isoja ostoksia hakea, sain kyydin joltakin kaverilta. Muuten kyllä pärjäsin. Asuin keskustassa ja kaikki ihan lähellä, ruokakauppaan oli sen 1-2km. Töihin 500m ja sitä rataa Tälläkin hetkellä olen periaatteessa ilman autoa, kun miehellä on aina auto, itse kävelen joka paikkaan.

Ei tulisi elämästä mitään ilman kahta autoa, Molemmat ollaan vuorotöissä (työmatka suuntaansa 6-11km), julkista liikennettä ei ole ja lapsilla yhteensä kuudet treenit viikossa plus turnaus-ja pelireissut päälle. Sittenkin kiirettä pitää, että jokapaikkaan ehtii. Eikä toki ehdikään, mutta kauheaa, jos joutuis vielä jotain julkisiä kyttäämään. Vähenis kyllä harrastaminen roimasti. Siitä en olis kyllä valmis tinkimään mistään hinnasta.

.Sitä aina ihmettelen, että miten autottomat ihmiset voi elää ilman autoa. Ei voi viedä (ainakaan täälläpäin) lapsia illalla kavereilleen, harjoituksiin, hiihtomajalle, mummolaan, sukulaisille, mihinkään. Asutaan siis pienessä kaupungissa ja julkista liikennettä iltaisin hyvin vähän. Toki ymmärrän paremmin, jos niillä julkisilla paremmin pääsee...

 

[vierailija]

Itsellä ei ole varaa autoon, mutta eipä paljon muuhunkaan.

Onhan se oikeasti hemmetisti vaikeempaa ilman.
Mutta tottunut kun ei ole sellaista omistanut.

 

[papumössö]

Luulen, että autolla kestäisi jopa pidempi aika joka paikkaan kuin julkisilla. Ellei ole sitten vähän pidempi reissu. Pysäköintipaikan etsimiseen saa käyttää aikaa ja se myös maksaa maltaita. Koko auto maksaa ihan perkuleesti vakuutuksista veroihin ja katsastuksiin. Musta on kiva, että voi yllättäen lähteä kaljalle sen kummemmin suunnittelematta. Ja ympäristösyistäkään en halua autoa hankkia, ellen oikeasti todella tarvitse sitä. Mutta pääkaupunkiseudulla se on täysin turha lapsettomalla sinkulla.

 

[vierailija]

Ei tulisi elämästä mitään ilman autoa. Ihan liian vaikeeta. Mä varmaan "lukkiutuisin" kotiin ilman autoa. Ei vaan jaksaisi lähteä venkslaamaan julkisilla. Sitä paitsi mielikuvissa se julkisilla/pyörällä liikkuminen tapahtuu aina auringonpaisteessa +22 lämpötilassa. Suurin osa vuodesta täällä on vesisadetta, tihkusadetta, loskasadetta, syysmyrskyä, jäätäviä talvipakkasia ja kadut (kuten just nyt) pelijäätä jossa on vettä pinnalla. Ei oikein huvita lähteä sinne sotkemaan julkisilla.

 

[Tyttönen93]

Ei tulisi elämästä mitään ilman kahta autoa, Molemmat ollaan vuorotöissä (työmatka suuntaansa 6-11km), julkista liikennettä ei ole ja lapsilla yhteensä kuudet treenit viikossa plus turnaus-ja pelireissut päälle. Sittenkin kiirettä pitää, että jokapaikkaan ehtii. Eikä toki ehdikään, mutta kauheaa, jos joutuis vielä jotain julkisiä kyttäämään. Vähenis kyllä harrastaminen roimasti. Siitä en olis kyllä valmis tinkimään mistään hinnasta.

.Sitä aina ihmettelen, että miten autottomat ihmiset voi elää ilman autoa. Ei voi viedä (ainakaan täälläpäin) lapsia illalla kavereilleen, harjoituksiin, hiihtomajalle, mummolaan, sukulaisille, mihinkään. Asutaan siis pienessä kaupungissa ja julkista liikennettä iltaisin hyvin vähän. Toki ymmärrän paremmin, jos niillä julkisilla paremmin pääsee...

No meillä ei ole esim. vielä lapsia, joten ei tarvitse kuljettaa mihinkään. Ja lapsenkin tulon jälkeen pärjätään yhdellä autolla, kun kaikki on itsellä kävelymatkan päässä. Ainoa mihin autoa tarvitaan, on se, että helpottaa miestä kulkemaan töihin ja onhan se siten hyvä olla kun se lapsikin jo on, jos pitää jonnekkin paria kilometriä kauemmaksi mennä Jokaisella oma elämä niin erinlainen, lapset ja työt on varmaan niitä suurimipia syitä miksi autoja hankitaan ja tarviaan.