Miten laittaa Välinpitämätön mies ojennukseen?

[väsy]

Laitoin tän saman asian jo aikasemmin eri otsikolla, ni laitan nyt uudestaan eri otsikolla jos enempi tulis vastauksia..

huoh, millä sais miehen tajuumaan että se vois vähän muuttaa toimintaansa/ajatusmailmaansa? Tuntuu että kaikki muu menee perheen edelle

siis tää on ikuisuus aihe meillä, oon sanonut sen miljoona kertaa hälle että en jaksa kun tuntuu että hälle on kaikki tärkeämpää kun me (minä ja 2 lastamme) ja tuntuu kun hän eläis jotain erilistä elämää ja meillä muilla olis oma elämä täällä kotona... se ei auta yhtään mitään, hän ei keskustele tai hän ei ymmärrä/myönnä että asia on niin. Nytten hällä on huikeat 10 päivää kesälomaa, ja lähti Berliiniin juhlimaan veljensä syntymäpäiviä 5 päiväksi... että silleen..

ja toinen asia on raha, itse olen kotihoidontuella ja mies tienaa 2200?/kk - verot, mutta aina hän sanoo ettei ole rahaa jne.. ja kun kysyn että miten muka ei ole, tai mihin ihmeeseen hänen rahat menee jos itse saan monta kertaa vähemmän rahaa kun hän, ja minun rahat riittää... ja siis maksetaan vuokra ym puoliksi, ja minä maksan lasten lääkärit/lääkkeet ja vaatteet ym.. että en ymmärrä

Millä saan jakeluun ettei tollanen peli vetele, ei jaksa enää sellasta!

 

[Piika-äiti]

Tiedät varmaan, että ketään muuta kun itseään ei voi muuttaa... Se kuullostaa tällaisissa tilanteissa lässytykselle ja banaalille, mutta niin se vain on.

Miehen voi saada havahtumaan pakkaamalla omat ja lapsen vaatteet ja lähtemällä. Mies saattaa silloin oikeasti alkaa miettiä mitä on tapahtunut ja miksi, ja haluta muuttaa elämäntapojaan. Tai sitten hän helpottuu ja on tyytyväinen, että pääsee teistä eroon helposti ja hänelle kevyesti, vieläpä niin, että saa kaiken näyttämään siltä, että "sille akalle ei sitten mikään riitä". Eli jos haluat jatkaa suhdetta, tämäkään ei ole erityisen rakentava ratkaisu.

Jos tilanne on jatkunut vuosia tuollaisena, niin tukalallehan se tuntuu. Yksin suhdetta ei saa oikein pidettyä pystyssä, ainakaan niin että pysyy kaikissa sielun- ja ruumiinvoimissa. Ehkä voisit edes yksin käydä perheneuvolassa?

Piika-äiti

 

[puhkarhu]

Jep. No meillä sama tilanne ratkesi lopulta niin, että mies meni riittävän pitkälle välinpitämättömyydessään ja sitten myönsi, ettei halua enää jatkaa kanssamme. pakkasin siis laukut ja allekirjoitin eropaperit. pävääkään en ole katunut, vaikka rankkaakin on ollut.

 

[alkuperäinen]

Jep. No meillä sama tilanne ratkesi lopulta niin, että mies meni riittävän pitkälle välinpitämättömyydessään ja sitten myönsi, ettei halua enää jatkaa kanssamme. pakkasin siis laukut ja allekirjoitin eropaperit. pävääkään en ole katunut, vaikka rankkaakin on ollut.

saanko kysyä että mitä tapahtui? mikä oli sinulle "riittävän pitkälle"?

 

[Sanna]

Laitoin tän saman asian jo aikasemmin eri otsikolla, ni laitan nyt uudestaan eri otsikolla jos enempi tulis vastauksia..

huoh, millä sais miehen tajuumaan että se vois vähän muuttaa toimintaansa/ajatusmailmaansa? Tuntuu että kaikki muu menee perheen edelle

siis tää on ikuisuus aihe meillä, oon sanonut sen miljoona kertaa hälle että en jaksa kun tuntuu että hälle on kaikki tärkeämpää kun me (minä ja 2 lastamme) ja tuntuu kun hän eläis jotain erilistä elämää ja meillä muilla olis oma elämä täällä kotona... se ei auta yhtään mitään, hän ei keskustele tai hän ei ymmärrä/myönnä että asia on niin. Nytten hällä on huikeat 10 päivää kesälomaa, ja lähti Berliiniin juhlimaan veljensä syntymäpäiviä 5 päiväksi... että silleen..

ja toinen asia on raha, itse olen kotihoidontuella ja mies tienaa 2200?/kk - verot, mutta aina hän sanoo ettei ole rahaa jne.. ja kun kysyn että miten muka ei ole, tai mihin ihmeeseen hänen rahat menee jos itse saan monta kertaa vähemmän rahaa kun hän, ja minun rahat riittää... ja siis maksetaan vuokra ym puoliksi, ja minä maksan lasten lääkärit/lääkkeet ja vaatteet ym.. että en ymmärrä

Millä saan jakeluun ettei tollanen peli vetele, ei jaksa enää sellasta!

Meillä Ihan sama juttu. Mies tekee jatkuvasti töitä, silloin ku vapaata käy golffaamassa tai syksyisin metsästämässä. Lapsia kaksi, toinen 8v ja toinen 8kk. Lasten ja kodinhoitoon ei ota osaa ollenkaan. Itseltäni äitiysloma loppuu ens kuussa, jolloin käteen jää verojen jälkeen hieman yli 400e, joudun ottamaan lainaa, jotta saadaan laskut ja vuokra maksettua puoliksi. Vuokra 930e. Miehellä jää verojen jälkeen käteen n3600e.

 

[Sanna]

Laitoin tän saman asian jo aikasemmin eri otsikolla, ni laitan nyt uudestaan eri otsikolla jos enempi tulis vastauksia..

huoh, millä sais miehen tajuumaan että se vois vähän muuttaa toimintaansa/ajatusmailmaansa? Tuntuu että kaikki muu menee perheen edelle

siis tää on ikuisuus aihe meillä, oon sanonut sen miljoona kertaa hälle että en jaksa kun tuntuu että hälle on kaikki tärkeämpää kun me (minä ja 2 lastamme) ja tuntuu kun hän eläis jotain erilistä elämää ja meillä muilla olis oma elämä täällä kotona... se ei auta yhtään mitään, hän ei keskustele tai hän ei ymmärrä/myönnä että asia on niin. Nytten hällä on huikeat 10 päivää kesälomaa, ja lähti Berliiniin juhlimaan veljensä syntymäpäiviä 5 päiväksi... että silleen..

ja toinen asia on raha, itse olen kotihoidontuella ja mies tienaa 2200?/kk - verot, mutta aina hän sanoo ettei ole rahaa jne.. ja kun kysyn että miten muka ei ole, tai mihin ihmeeseen hänen rahat menee jos itse saan monta kertaa vähemmän rahaa kun hän, ja minun rahat riittää... ja siis maksetaan vuokra ym puoliksi, ja minä maksan lasten lääkärit/lääkkeet ja vaatteet ym.. että en ymmärrä

Millä saan jakeluun ettei tollanen peli vetele, ei jaksa enää sellasta!

Meillä Ihan sama juttu. Mies tekee jatkuvasti töitä, silloin ku vapaata käy golffaamassa tai syksyisin metsästämässä. Lapsia kaksi, toinen 8v ja toinen 8kk. Lasten ja kodinhoitoon ei ota osaa ollenkaan. Itseltäni äitiysloma loppuu ens kuussa, jolloin käteen jää verojen jälkeen hieman yli 400e, joudun ottamaan lainaa, jotta saadaan laskut ja vuokra maksettua puoliksi. Vuokra 930e. Miehellä jää verojen jälkeen käteen n3600e.

Meinasin siis jäädä hoitovapaalle vielä vuodeksi.

 

[vieras]

Jep. No meillä sama tilanne ratkesi lopulta niin, että mies meni riittävän pitkälle välinpitämättömyydessään ja sitten myönsi, ettei halua enää jatkaa kanssamme. pakkasin siis laukut ja allekirjoitin eropaperit. pävääkään en ole katunut, vaikka rankkaakin on ollut.

Samoin...erosta nyt nelisen vuotta aika eikkä kaduta vaikka aikamoisen hel..tin olen läpikäynyt.
Nyt uudessa parisuhteessa miehen kanssa jolle perhe on ykkönen!!