E
epätoivoinen
Vieras
Kaikkea on kokeiltu. Lapsi osallistuu ruuan valmistukseen, tehdään ostoksiakin yhdessä. Yhteiset ruokailut fantasiaa meillä. Pieni vauva sekä miehen vuorotyö yritämme tietysti kun mahdollista, muuta harvoin ja itse mielellään haluaa joskus syödä ihan rauhassa. Ilman, että pitää jotakuta pakottaa edes maistamaan... anteeksi vaan.
Lapsi (3v) syö: perunasosetta, kalapuikkoja ja kalaa erimuodoissa ja keitot menee useimmiten. Kana menee kananugetteina..leipää toki myös. Liharuokia joskus on syönyt.
Ei salaattia, ei mitään raakaa esim. porkkanaraastetta ei mitään. Ei syö pastaa ei riisiä, ei kinkkua. Hedelmistä syö omenaa ja banaania (siis ihan joskus) ja appelsiinia mehuna (itse puristettunakin)
Mutta itku usein tulee kun yrittää lapsen saada edes maistamaan tämä kun laittaa kädet suuhun ja jos väkisin tunkee (mikä ei todella ole mukavaa) kaikki syletään pois maistamatta. Että neuvookas jotain nerokasta!
Todella huono äiti olo tulee kun lukee neuvoja lapsen syömisestä.
Lapsi (3v) syö: perunasosetta, kalapuikkoja ja kalaa erimuodoissa ja keitot menee useimmiten. Kana menee kananugetteina..leipää toki myös. Liharuokia joskus on syönyt.
Ei salaattia, ei mitään raakaa esim. porkkanaraastetta ei mitään. Ei syö pastaa ei riisiä, ei kinkkua. Hedelmistä syö omenaa ja banaania (siis ihan joskus) ja appelsiinia mehuna (itse puristettunakin)
Mutta itku usein tulee kun yrittää lapsen saada edes maistamaan tämä kun laittaa kädet suuhun ja jos väkisin tunkee (mikä ei todella ole mukavaa) kaikki syletään pois maistamatta. Että neuvookas jotain nerokasta!
Todella huono äiti olo tulee kun lukee neuvoja lapsen syömisestä.