Meillä on ollut ehkä joidenkin mielestä natsimeininki, mutta opetin lapseni jo alusta asti siihen, että sanon vain kerran. Pienen lapsen kohdalla, kun kielsin tekemästä jotain, sen jälkeen seurasin lapsen puuhia ja jos huomasin, että lapsi oli menossa taas tekemään sitä kiellettyä asiaa, nostin lapsen pois. Eli en yksinkertaisesti antanut lapsen tehdä sitä toista kertaa, koska kielletty mikä kielletty. Lähipiirissä näin, miten lapsi tekee, äiti kieltää, lapsi tekee, äiti kieltää, lapsi tekee, äiti kieltää korottaen ääntään, lapsi tekee, äiti karjuu...ja lapsi tekee edelleen. Mulla ei olisi ollut aikaa eikä kärsivällisyyttä moiseen.
Vähän isomman lapsen kohdalla sitten jos esim käskin laittaa telkkarin kiinni eikä lapsi laittanut, minä laitoin. En vaan suostunut siihen, että puoli tuntia väännän tenavan kanssa siitä, laitetaanko telkkari kiinni vai ei. Mä kyllä selitin ja perustelin lapsilleni asioita ja erityisesti kieltoja, koska eihän heidän ollut tarkoituskaan totella sen vuoksi, että minä sanon, vaan sen vuoksi, että sillä teolla olisi voinut olla jokin ikävämpi seuraus. Sitä mukaa, kun lapset oppivat kieltojen syyt, eivät he kokeneet tarpeelliseksi niitä kieltoja uhmatakaan.
Pyrin aina siihen, että kieltoja ja rajoja olisi melko vähän. Tarkoitan sitä, että lapsilla oli tietty "oma alue", jossa itseään koskevista asioista saivat päättää. Esimerkkinä vaikka se, että lapsi sai päättää, laitetaanko siniset vai vihreät lapaset, mutta ei kuitenkaan sitä, laitetaanko lapaset vai ei. Mitä isommiksi lapset tulivat, sitä laajemmaksi heidän "oma alueensa" muuttui.
Noin 12-13 -vuotiaina nuo vähän kokeilivat kepillä jäätä tyyliin "joo, joo", "emmä viitti" jne. Jos olin pyytänyt viemään roskapussin eikä sitä ollut viety, saatoin lueskella kirjaa tai katsoa telkkaria, kun teini tuli kyselemään iltaruuan perään. Hyvin hämmästyneenä katsoin teiniä, sitten keittiön suuntaan ja sanoin "mitä? eikö sinne ole ilmestynyt ruokaa? ompa kummallista" ja jatkoin kirjan lukemista tai telkkarin katsomista. Tuota vaihetta kesti max pari kuukautta. Muutenkin olen käyttänyt aina paljon konditionaalia: voisitko viedä..., et viitsisi käydä..., ehtisitkö imuroida olohuoneen... jne. Eikä mun ole tarvinnut odottaa minuuttia kauempaa, kun teinillä on jo tekemässä sitä, mitä pyysin.
Nämä on toiminut meillä, jollain muulla toimii paremmin muut konstit.