miten mä saan lapsen lopettamaan tän

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pureminen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pureminen

Vieras
lyö , potkii ja puree. Jopa minä pelkään häntä ja kavahdan kun tulee lähelle. Hän on 2 vuotias ja päivä alkaa kiukuttelulla, jos toinen lapsi ottaa lelun joka ei ole tällä 2 vuotiaalla, niin 2v saa kohtauksen ja haluaa sen, menen väliin puolustamaan sitä joka sen lelun otti yleensä 2v kerkee puremaan tai repimään hiuksista, jos ei ehdi niin minä saan tuta hänen vihansa.
Hän tekee tuhoa koko ajan, eilenkin levitti mandariinin palat ja kuoret ympäri kämppää, heittää laseja jos saa käsiinsä. Itkee öisin ja ei suostu nukkumaan öisin ilman minua. Olen siis koko ajan siinä hänen käytettävissään. Rakastan häntä hyvin paljon, mutta mä en jaksa tätä
enää paljoakaan.
Aina kun hän satuttaa toista lasta ja lapsia meillä on yhteensä kolme, niin mä torun häntä mutta ei tunnu auttavan
Eli koko ajan tämmöstä menoa, mä en millään tunnu jaksavan...

Tiedän että tämä on ohimenevä olo tila enkä siis harkitse mitään sen vakavampaa kuten haluan eroon lapsesta tai sellaista...mutta miten mä saan lapsen lopettamaan tän touhun

Mulla on 3 lasta, 2 poikaa ja tämä 2v on tyttö, pojat ei ikinä ole tälleen käyttäytyneet vaikka heidänkin kanssa on uhmaa koettu mutta silti
 
http://varttua.stakes.fi/FI/Verkkokonsultointi/vastaus5.htm

Tuolla on asiantuntijan vastaus. En tiedä auttaako mutta ymmärrät varmaan paremmin lastasi josko se sitten auttaisi jaksamaan vaikean ajan yli.
 
Oho.. Meillä 1v4kk tekee samaa. Olen kiinnittämättä huomiota niin pitkään kun ja jos tekee jotain mikä voi satuttaa itseään tai toisia, jos touhu menee liian hurjaksi ja johonkuhun saattaa sattua, yritän keksiä jotain mielenkiintoisempaa, kuten: "tuus kattoo, onkohan tuolla ulkona koira?" kun tulee katsomaan niin oon ihan että "oho, ei ollutkaan. Se taisi olla kivi vaan, miten muuten koira sanoo? Tiedätkö" lapsi on hämillään. "hauhau"... jne. Unohtaa koko kiukun.
Jos satuttaa, menee jäähylle omaan sänkyyn. Ja kun haen hänet sieltä, selitän miksi oli siellä ja autan anteeksipyytämisessä. Joka kerta.
 
Kuin puhuisit tuttavani pojasta. Kolmevuotiaana hän sai autismidiagnoosin. Mutta jos hän ottaa normaalisti ihmisiin kontaktia ja puhuukin jo, niin ei varmaan teillä siitä kysymys. Minusta suuttumisessa ei ole mitään vikaa. Käsiksi käyminen ja huutaminen on väärin, mutta kyllä suuttua saa ja pitääkin. Alkaa lapsikin ymmärtää omien tekojen vaikutusta muihin...
 

Yhteistyössä