Miten mä voin olla väsynyt, kun en edes saa mitään tehtyä?

["a.p"]

Kevät on mennyt lasten sairastellessa flunssat, vesirokot, mahataudit sun muut.
Sairastelukierteen aikana tuo siivoaminen jotenkin jäi, vaikkei hirveitä yövalvomisia joutunutkaan kestämään. Lähinnä vaan äidin syli oli kovassa käytössä, ja rytmit menivät sekaisin, ulkoilut jäivät pitkäksi aikaa, kun aina oli joku sairas ja ketään ei voinut yksinkään jättää sisälle.

Nyt tässä on kuukauden verran ollut terveenä porukka, ja mä en vaan saa aikaan mitään.
Joka päivä mä reippaana aloitan muka, mutta päivän päätyttyä huomaan, että tiskit ja pyykit laitoin, ja sama tavara vuori vaan seilaa huoneesta toiseen edelleen. Leluja on sikinsokin siellätäällä, ja jostain kumman syystä pyykikoriin kuuluvat vaatteet lojuvat pitkin lattioita.

Tekemätön työ stressaa, se taas johtaa siihen, että vielä vähemmän saan aikaan, kun oma saamattomuus ahdistaa.

Luulis, että nyt olis virtaa tehdä ja laittaa, kun kukaan ei enää lapsistakaan sairasta. Mutta ei, sitä vaan aina löytää itsensä jostain istuskelemasta.

 

["a.p"]

antakaa edes jotain vinkkejä, miten päästä tästä vetämättömyydesta, ja saisin tehtyä jotain.
Tekemättömät työt ahdistaa oikeasti paljon, kotona ärsyttää koko ajan kun kaikki on silmien edessä jatkuvasti.

 

[samma häär]

en voi muuta vinkata kun että tsekkaa kilpirauhasen toiminta (verikoe) samassa mielentilassa, diagnoosina kilpparin vajaatoiminta. mulla on yksi lapsi vain, mutta kämppä on kuin juuri kuvaamasi =(

 

["a.p"]

kilpiurauhanen on kunnossa, enkä nyt koe, että olisin masentunutkaan.
Sillä jaksan kyllä touhuta kaikkea kivaa, ja kodin ulkopuolella olen tosi tyytyväinen ja iloinen.

Kotona ne tekemättömät hommat vaan paiskautuu silmille. Jotenkin kuitenkaan vaan ei osaa aloittaa kunnolla, siirtelee vaan tavaroita paikasta a paikkaan b.
Ei jaksa alkaa tarkemmin ajattelemaan, mihin mikäkin kuuluu, ja miten sitten saisi pidettyäkin paikat siistinä.

 

["voi"]

Tiedän tunteen. Meillä on kans ihan hirveen näköistä enkä mä tiedä mistä alottaa kun voimat loppuu ennen kun edes saa mitään näkyvää aikaseksi. Liikaa tavaraakin näyttää taas olevan, puolet vois heittää menemään. Ja kun kaikki muut täällä sotkee lisää jos yritän siivota.

 

[Endless Sacrifice]

Mulla auttaa tossa tilanteessa (olen itse ihan samassa jamassa just nyt, ja olen ollut aiemminkin) se, että teen listan asioista mitä pitää tehdä. Tehtävät kannattaa kirjata mahdollisimman yksityiskohtaisesti, että olis nopeita tehdä. Siivoa vs vie pyykit, kerää tavarat lattialta (joka huone erikseen), imuroi, tyhjennä tasot (kaikki mahdolliset erikseen) jne... Sit vaan pakottaa tekemään jonkin homman listasta, tekee hommia vaikka puoli tuntia kerrallaan sitten pikku tauko. Kun hommat on listassa pieniä niin puolessa tunnissa ehtii tehdä yllättävän paljon, ja niitä yliviivattuja on kiva ihastella.

Mulla ainakin on vaikeeta päättää mistä aloittaa, jos jostain syystä on päässyt hommat kasautumaan. Kun mä näen ne kaikki siinä listassa, niin mun on helpompi miettiä kiireellisyys-/tarpeellisuusjärjestystä. Toisaalta sieltä voi poimia kivoja ja inhottavia hommia vuorotellen, niin pysyy mielenkiintokin paremmin mukana.

 

[selättäjä]

[QUOTE="voi";26431461]Tiedän tunteen. Meillä on kans ihan hirveen näköistä enkä mä tiedä mistä alottaa kun voimat loppuu ennen kun edes saa mitään näkyvää aikaseksi. Liikaa tavaraakin näyttää taas olevan, puolet vois heittää menemään. Ja kun kaikki muut täällä sotkee lisää jos yritän siivota.[/QUOTE]

jos et saa heitettyä menemään, niin paiskaa puolet leluista yms jätesäkkiin ja kaapinnurkkaan, sitten voit tuoda ne uusina takaisin muutaman viikon päästä ja korjaat toisen puolen sinne säkkiin...

 

["voi"]

Mulla auttaa tossa tilanteessa (olen itse ihan samassa jamassa just nyt, ja olen ollut aiemminkin) se, että teen listan asioista mitä pitää tehdä. Tehtävät kannattaa kirjata mahdollisimman yksityiskohtaisesti, että olis nopeita tehdä. Siivoa vs vie pyykit, kerää tavarat lattialta (joka huone erikseen), imuroi, tyhjennä tasot (kaikki mahdolliset erikseen) jne... Sit vaan pakottaa tekemään jonkin homman listasta, tekee hommia vaikka puoli tuntia kerrallaan sitten pikku tauko. Kun hommat on listassa pieniä niin puolessa tunnissa ehtii tehdä yllättävän paljon, ja niitä yliviivattuja on kiva ihastella.

Mulla ainakin on vaikeeta päättää mistä aloittaa, jos jostain syystä on päässyt hommat kasautumaan. Kun mä näen ne kaikki siinä listassa, niin mun on helpompi miettiä kiireellisyys-/tarpeellisuusjärjestystä. Toisaalta sieltä voi poimia kivoja ja inhottavia hommia vuorotellen, niin pysyy mielenkiintokin paremmin mukana.

Tää on kyllä toimiva systeemi! Pitääpä ite taas ottaa itteensä niskasta kiinni ja listan avulla lähteä purkamaan tätä sotkua.

 

[selättäjä]

[QUOTE="a.p";26431345]kilpiurauhanen on kunnossa, enkä nyt koe, että olisin masentunutkaan.
Sillä jaksan kyllä touhuta kaikkea kivaa, ja kodin ulkopuolella olen tosi tyytyväinen ja iloinen.

Kotona ne tekemättömät hommat vaan paiskautuu silmille. Jotenkin kuitenkaan vaan ei osaa aloittaa kunnolla, siirtelee vaan tavaroita paikasta a paikkaan b.
Ei jaksa alkaa tarkemmin ajattelemaan, mihin mikäkin kuuluu, ja miten sitten saisi pidettyäkin paikat siistinä.[/QUOTE]

Lähtekää ulos, ei se kaaos itsestään sillä aikaa lisäänny.

Ei silloin ole oikea hetki miettiä mikä mihinkin kuuluu, kun se ajatus tuottaa vain tuskaa siitä että miksei ne tavarat ole jo siellä. Ensin hankitaan sopiva euforia tekemällä yksi kaksi pientä hommaa, joiden jälkeen näkee työnsä tuloksen. Vaikka se sitten tarkoittaisi, että paiskaat tavarat sinne kaappiin piiloon. Ei ne sieltä takaisin karkaa.

Itellä on suuren luokan kaaos ollu aina, koska en ole koskaan opetellu tavaroidenhallintaa ennen kuin meille tuli lapsi, ja omakotitaloon mahtuu kaaostamaan kummasti. Olen aina ollu semmoinen näprääjä, että rupean nysväämään jotain pikkujuttua ja kokonaisuus ei pysy hallussa. Näprääminen on siitä kivaa, että sitten tuntee hoitavansa sen yhden asian tosi syvällisesti, ja samalla voi sulkea silmänsä niiltä asioilta jotka on levällään. Mutta eihän se toimi. Ja näprääminenkin muuttuu entistä vaikeammaksi, kun oikeasti sitä paikkaa b ei ole...

Tänään ekaa kertaa huomasin, että mähän osaan siivota niinkin että huitelen vain ne suuret linjat kuntoon, ja näprään sitten niitä laatikoita järjestykseen paremmalla ajalla. Ja nyt huomaan, että kun mieli on hyvä siitä että jossain näkyy että jotain on tehty, niin ei yhtään tule paha mieli miettiä mihin mikäkin aidosti mahtaisi kuulua. Väkisin sitä ei kannata miettiä, vaan vasta sopivassa mielentilassa. Siihen asti suosittelen sitä paiskaa ja unohda -menetelmää.