Miten miehen masennuksen yms. kanssa jaksaa elää?

["Tuisku"]

Mun miehellä on unettomuutta, nukkuu siinä 3 tuntia yössä, sillä on masennusta, se on aina kärttyinen... Vittuilee mulle ja lapselle joka asiasta. Kävelee horjuen koska on niin väsynyt. Mä olen alkanut inhota sitä, ja sen hapanta naamaa. Kärsii masennuksesta. On saanu lääkitystä, mutta se joko muuttaa sen zombiksi, tai sekoksi. Mä en jaksa olla yksin tän kanssa tai minäkin masennun. Olen yleensä hyvinkin iloinen ja reipas ihminen, mutta nyt kotona on kauheen ankeeta, ja olen yksistään iloinen kun olen töissä tai ihmisten ilmoilla. Tai yksin kotona lapsen kanssa. Mistä mä saan apua? Lähtisin jos olisin niin kova, että voisin ton raukan jättää, mutta kun säälittää tuollanen reppana. Ja joo, haukkukaa minut ihan miten haluutte, mutta pari järkevää kommenttia olis kiva.

 

[pia]

En osaa auttaa mutta paljon voimia ja jaksamisia sinulle :hug:

 

[a.p.]

Kiitos pia, kyllä minä yleensä jaksankin, mutta tänä iltana vaan ottaa päähän.

 

[joku vain]

Kurjaa on, kokemuksella voin sanoa. :/ Terapiaa miehellesi toivotan ja sinulle yhteydenottoa mielenterveysongelmaisten omaisiin - paikalliseen yhdistykseen!

 

["vieras"]

Kuulostaa tutulta,mun miehellä vaan ei oo mitään masennusta todettu enkä oo sellasta osannu edes ajatella.. :/ Kärttynen on ja mulle ja lapsille ilkeä. Suuttuu yhtäkkiä jostain,muuten ei edes puhu mulle,kun sit taas yhtäkkiä onkin ihan normaali taas... Se on hirveän kuluttavaa

 

["Viirut"]

Kuulostaa, niin tutulta. Yöt on vaihtelevia ja levottomia. Päivällä kyläreissulla nukahtelua sohvalle, joka loukkasi minua. Lääkkeiden vuoksi ei muisti toimi. Nytkin yö meni "ketuille", silti tyarvis jaksaa MENNÄ TÖIHIN VAIKKA vaikka olen aamun itkeny. Mietin, onko tämä elämän tarkoituis? Töissä mullakin on helpompaa, mutta kotona raskasta, varsinkin nää pyhien ajat.

 

["vieras"]

Ei jaksaiskaan jos ois lapsia. Onneksi ei ole.