Miten mies suostutellaan??

[Päivänsäteen mami]

Ihanaa! Sain eilen miehen suostuteltua että alotetaan yrittämään kakkosta loppuvuodesta!! Esikko on silloin vuoden ikäinen. Mun mies oli ensin tiukkana että pitää olla kolmen vuoden ikäero, mut nyt se jo hölläs... Siis ehtona että asiat silloin kutakuinkin hyvin, tarkoittaa lähinnä työasioita, että miehellä edelleen töitä(töissä vienosti puhuttu että työpaikkoja vähennetään..)
Kertoilkaa,mitä kikkoja ootte käyttäny ylipuhuessanne miestänne!!!!!! Että voisin vielä saada vakuuttuneemmaksi hänet.. Ja tietysti jos täällä on sellaisia haaveilijoita joilla jo 2 lasta, niin mitä hyviä puolia tuossa ikäerossa on.

Olenpa onnellinen )

 

[WM]

Ole tosiaan onnellinen. Miestäsi voisi auttaa, jos tietäisi sinunkin osallistuvan perheen elatukseen, jos tulee nyt potkut.

 

[Tasa-arvoa peliin]

Miestäsi siis vaivaa taloudellinen tilanne, mikä on täysin normaalia ja tilanteessanne hyvin ymmärrettävää. Sullahan olisi loppuvuodesta hieno hetki mennä töihin tienaamaan rahaa sukanvarteen. Yrittäisitte samalla raskautua ja olisit töissä. Sitten kun jäät taas kotiin, olette paljon vakaammalla pohjalla.

Mielestäni on härskiä itsekeskeisesti vaatia lasta, jos toinen on huolissaan taloudesta ja vielä irtisanomisuhan alla. Jos on tasa-arvoisessa suhteessa, ottaisi myös toisen toiveet ja pelot huomioon.

Sitäpaitsi, jos miehesi jää työttömäksi eli kotiin, sinähän voit mennä heti äitiysloman jälkeen töihin tienaamaan! Kai olet edes ajatellut tällaista?

 

[MiniMinni]

Ihanaa! Sain eilen miehen suostuteltua että alotetaan yrittämään kakkosta loppuvuodesta!! Esikko on silloin vuoden ikäinen. Mun mies oli ensin tiukkana että pitää olla kolmen vuoden ikäero, mut nyt se jo hölläs... Siis ehtona että asiat silloin kutakuinkin hyvin, tarkoittaa lähinnä työasioita, että miehellä edelleen töitä(töissä vienosti puhuttu että työpaikkoja vähennetään..)
Kertoilkaa,mitä kikkoja ootte käyttäny ylipuhuessanne miestänne!!!!!! Että voisin vielä saada vakuuttuneemmaksi hänet.. Ja tietysti jos täällä on sellaisia haaveilijoita joilla jo 2 lasta, niin mitä hyviä puolia tuossa ikäerossa on.

Olenpa onnellinen )

Olen yrittanyt viimeisen vuoden puhua miestani ympari hankkimaan ensimmaista lasta.
3 kuukautta sitten jatin ehkaisyn eika mies ole koskenutkaan minuun sen jalkeen.
Pelkaa kuulemma isaksi tuloa.....

Olemme jo 38v eli ei mitaan untuvikkoja.

 

[jäbö]

Ihanaa! Sain eilen miehen suostuteltua että alotetaan yrittämään kakkosta loppuvuodesta!! Esikko on silloin vuoden ikäinen. Mun mies oli ensin tiukkana että pitää olla kolmen vuoden ikäero, mut nyt se jo hölläs... Siis ehtona että asiat silloin kutakuinkin hyvin, tarkoittaa lähinnä työasioita, että miehellä edelleen töitä(töissä vienosti puhuttu että työpaikkoja vähennetään..)
Kertoilkaa,mitä kikkoja ootte käyttäny ylipuhuessanne miestänne!!!!!! Että voisin vielä saada vakuuttuneemmaksi hänet.. Ja tietysti jos täällä on sellaisia haaveilijoita joilla jo 2 lasta, niin mitä hyviä puolia tuossa ikäerossa on.

Olenpa onnellinen )

Niin hienoa, että olet onnellinen !
Silti täytyy sanoa, että ikäeroahan voi kuitenkin tulla vaikka 5 vuotta...
lapsia kun ei tilauksesta tehdä.

 

[mymmeliina77]

Vaan mies kun ei suostu!
Olen itse 30 vuotias ja mieheni reilusti minua vanhempi 43 vuotias. Meillä on yksi lapsi, tammikuussa 2004 syntynyt. Nyt minusta tuntuu, että pää hajoaa tähän vauvakuumeeseen! Olen puhunut toisesta noin kolme vuotta, koska ensimmäistäkin sain puhua lähes kaksi vuotta. Mieheni rakastaa lastamme yli kaiken. Toisen lapsen hankkimiseen hän ei kuitenkaan suostu. On kuulemma liian vanha! Ei jaksa valvoa öitä ja haluaa nauttia elämästä näin. Omaa kuumeiluani ei liiemmin helpota naapurissa asuva hyvä ystäväni, joka on raskaana. Tänään sain kuulla, että myös toinen läheinen naapurini odottaa vauvaa. On varmasti niinkin, että minun pitäisi pitää suuni kiinni, koska olen saanut jo yhden terveen ihanan lapsen. Mutta..... Ihminen ei voi tunteitaan eikä aina edes halujaan hallita! Tuntuu, että sisälläni on möykky, joka kasvaa koko ajan ja tuntuu, että se kohta tukehduttaa minut. Rakasta miestäni ja haluan elää hänen kanssaan. Mitä ihmettä minä teen? Kirjoitukseni on varmasti sekava, mutta jos joku minua ymmärtäisi!

 

[WM]

Kun miestään vasta ensimmäiseen lapseen yrittää painostaa, niin ei kauheasti jaksa myötätuntoa herua niille, jotka yrittävät puhua toisen kannalle. No, huolensa on kullakin. Mutta teille kakkosta vonkaaville voi aina sanoa sen lohdutuksen sanan, että onhan teillä edes se yksi lapsi, josta iloita ja nauttia. Ja tod. näk. mies, joka on yhteen lapseen saatu painostettua, suostuu myös toiseen. Ja jos on yhden kerran saanut miehensä ylipuhuttua, mikä ettei toinenkin kerta onnistuisi. Omista työkavereista (iso osa miehiä) minulla on sellainen kokemus, että ukot huokailevat, että vaimolla on kauhea vauvakuume, mutta nyt kyllä saa (molemmilla 2 lasta siis oli ennestään) riittää ja muutaman kk päästä oli molemmille vauva taas tulossa. Jaksa siinä siis näitä superisukkeja onnittella, kun oma mies ei siihen 1. lapseenkaan meinaa suostua. Tosin ehkä hieman on mielipiteet pehmenemässä eli en vielä ole kirvestä kaivoon heittänyt. Nykyinen taktiikka on, etten joka päivä puhu asiasta (on kuulemma muutenkin jakuvasti miehen yllä mustana möykkynä tämä asia).

 

[äiti -77]

No minä taas haluaisin kolmannen . Olen 30v ja kaksi lasta löytyy (poika 3v ja tyttö 1v). Ihania ja helppoja lapsia nämä meidän molemmat ovat mutta mies on sitä mieltä että meidän lapset on tässä

 

[täällä myös ;oD]

Haluisin neljännen,
olen yrittänyt jo 4 vuotta ukkoa suostutella,
mutta ei....toisaalta, ei ole sanonut ettei ehdottomasti halua enää,
eikä ehkäisyäkään ole, joten....

Ihania ja helppoja meillä ei todellakaan ole ollut lapsista yksikään,
ja ikääkin jo 40 v....
mutta silti jostain syystä vielä yhden haluaisin.
Vaikka järki sanoo, että pitäisi olla tyytyväinen näihin kolmeenkin.

Kuinkahan suostuttelisin miehen, aika kuluu, aika kuluu.......

 

[Soutava ja huopaava mies]

Täällä yksi 28- vuotias ensimmäisestä haaveileva, jonka mies soutaa ja huopaa. Ensin puhuimme asiasta, ja mieskin oli sitä mieltä että olisi iloinen jos tulisin raskaaksi ( mies 31v).

Nyt ollaan annettu mennä jo kohta 9 kk ilman ehkäisyä ilman raskautumistani. Pariin kertaan mies onkin yhtäkkiä lakannut tulemasta sisääni, kun suhteessamme on tullut myrskyisiä vaiheita. Nyt esim. mies ei tällä hetkellä tule sisääni ( tietää tarkkaan kriittiset päivät ) joka aiheuttaa että alan itkemään joka kerta seksin jälkeen kun hän ei ole tullut sisääni. Tämän itkemisasian hän sanoo vievän kaiken mielenkiinnon seksiin ylipäänsä. Kun sanoin että haluaisin yrittää vauvaa kokoajan koska herää epäilyt että mahtaako sellaista olla koskaan tullossakaan kun näin pitkään aikaan ei ole tärpännyt, hän vastaa että meillä pitäisi olla suhde vakaammalla pohjalla, ja että ei kai hän nyt sentään mikään ole mikään siitosori että hänen täytyy raskauttaa minut vaikka meillä menee huonosti eikä hän tiedä haluaako olla lopun elämäänsä kanssani.

Jo heti tavattuamme puhuimme kuinka haluamme molemmat 4 lasta. On raskasta suurimman osan aikaa odottaa alkavatko tässä kuussa kuukautiset, sitten ne pettymykseksi alkavat. Sitten kerää itsensä sillä ajatuksella että kohta pääsee taas yrittämään, niin sitten mies ei taas yhtäkkiä haluakaan tulla sisääni. Huoh.

Ulkoisesti asiat ovat kunnossa, minulla on hyväpalkkainen vakituinen työ, miehellä oma tuottava yritys, asutaan yhdessä rivitalossa ja ollaan terveitä, ym. Olemme vaan hyvin tulisia luonteita ja se aiheuttaa törmäyksiä välillä. Kun saisi miehen edes pysymään jossain mielipiteessä. Jos ei halua lasta kanssani koskaan, uskon että jossain vaiheessa vaihdan miestä, sillä itse lapsi on minulle hyvin tärkeä asia nykyään. Nuorempana en niin ollut kiinnostunut koko aiheesta. Ja sitten taas jos mies haluaa lapsen, sitä pitäisi yrittää tosissaan ja joka kuukausi, ei vaan silloin tällöin.

Ei ole helppoa tämä kun joutuu biologisten tekijöiden stressaamisen ohella stressaamaan millä mielellä mies tämän kierron aikana mahtaa olla. Olen kertonut etten haluaisi enää odottaa koska emme ole ihan nuoria enää..

 

[Minä vain.]

Onpa ihanaa, että sait miehesi suostuteltua!!

Sinulla on oikeus olla onnellinen, vaikka täällä jotkut yrittävätkin tylsästi latistaa. Ihan tyhmää, ettei joku pysty olemaan onnellinen toisen puolesta. Tällä palstalla saa kyllä mielestäni ihan kuka vaan haaveilla vauvasta - ekasta, tokasta, kolmannesta tai vaikka yhdeksännestä Jos ahdistaa niin paljon, että pitää tulla toiselle kettuilemaan, niin suosittelen lapsettomuuspalstaa - niin kamalaa kuin se onkin.

Minä sain esikoiseni heinäkuussa. Miestä ei tarvinnut ihan kamalan paljoa ylipuhua, mutta jonkin verran kuitenkin. Itse olin tuolloin 27v ja mies lähes kymmenen vuotta vanhempi. Silti minulla oli vauvakuume ja enemmän "kiire".
Rakastamme lastamme yli kaiken, mutta vauva-aika on ollut ihan järjettömän raskasta. Vauvamme on ollut ihan terve (lukuunottamatta ihan yleisiä allergioita ja korvatulehduksia jne.) mutta niin kertakaikkisen vaativa vauva, että ajatus toisesta lapsesta sai minut jossain vaiheessa melkein voimaan pahoin. En voinut kuvitella, miten koskaan voisin tehdä toista lasta. Nyt olen saanut noin kuukauden ajan nukkua öitä kohtuullisesti - yleensä ehkä vain neljällä tai viidellä herätyksellä ja jo alkoi kuume nostaa päätään. Luulen, etten tule vielä pariin vuoteen olemaan valmis uuteen yritykseen, mutta nyt jo huolettaa miehen asenne ja se, että tuleeko tyttäremme koskaan saamaan sisarusta. Miehelle toinen lapsi on aivan ehdoton ei.

Tarkoituksenani oli tässä vain vähän purkaa omaa tarinaani ja osaltani välittää sympatiat kaikille niille, joilla lapsi on haaveissa, mutta mies pistää vastaan.
Tsemppiä kaikille!

 

[äiti -77]

Haluisin neljännen,
olen yrittänyt jo 4 vuotta ukkoa suostutella,
mutta ei....toisaalta, ei ole sanonut ettei ehdottomasti halua enää,
eikä ehkäisyäkään ole, joten....

Ihania ja helppoja meillä ei todellakaan ole ollut lapsista yksikään,
ja ikääkin jo 40 v....
mutta silti jostain syystä vielä yhden haluaisin.
Vaikka järki sanoo, että pitäisi olla tyytyväinen näihin kolmeenkin.

Kuinkahan suostuttelisin miehen, aika kuluu, aika kuluu.......

No ei meilläkään mies ole sanonut että kolmas on ehdoton ei mutta ei haluaisi tällä hetkellä kolmatta eikä lähitulevaisuudessa. Mulla alkaa myös tuota ikää jo olemaan etten haluaisi odotella enää pitkään (montaa vuotta) vaan haluaisin kohta ruveta yrittämään. Kolmen jälkeen lapsiluku olisi täynnä, enempää en haluaisi. Noh, katsotaan miten käy haaveitteni kanssa

 

[katkera akka]

Sinulla on oikeus olla onnellinen, vaikka täällä jotkut yrittävätkin tylsästi latistaa. Ihan tyhmää, ettei joku pysty olemaan onnellinen toisen puolesta. Tällä palstalla saa kyllä mielestäni ihan kuka vaan haaveilla vauvasta - ekasta, tokasta, kolmannesta tai vaikka yhdeksännestä Jos ahdistaa niin paljon, että pitää tulla toiselle kettuilemaan, niin suosittelen lapsettomuuspalstaa - niin kamalaa kuin se onkin.




Aloitinkin meille "tahallisesti" lapsettomille katkeroituneille ämmille uuden keskustelun tuonne lapsettomuus-palstalle. Toivottavasti saadaan siellä olla ihan rauhassa ja katkeria. Tulkaa muutkin lapsettomat haaveilijat sinne (siis sellaiset, joiden mies on vastahakoinen)! Se onkin sitten vain lapsettomille.

 

[viivis]

Mä niin haluaisin kolmannen lapsen. Ikää on mulla 28 ja miehellä 30. Mies vaan tuumii, ettei ole kiire. Mielestäni on täysin luonnonvastaista käyttää ehkäisyä, kun itse toivoo raskautta. Meillä on kaksi helppoa ja tervettä lasta, eli siitä ei ole kiinni, että joku kammo olisi univajeesta tms.

Olisiko kiinnostusta perustaa ketjua otsikolla -miehen tyrmäämät vauvahaaveet

 

[mymmeliina77]

Täytyy ehkä hiukan korjailla aiempia kirjoituksiani.
Olen siis oikeasti ja aidosti onnellinen kaikkien ystävieni ja tuttavieni puolesta, jotka jo vauvojaan odottavat. Heidän hyvät uutisensa vain saivat jälleen itseni havahtumaan haaveiluun, kuinka mukava toinen lapsi olisi meillekin.

Ja omalta osaltani toivon, että kaikki täällä saavat toivomansa ja haluamansa lapsen, oli lapsi sitten kuinka mones tahansa, ensimmäinen tai kuudes.

Ei toisten ihmisten lapsien lukumäärä ole keneltäkään pois. Ei se, että minä lopetan haaveilun ja toivomisen, takaa kenellekään muulle lasta. Se nyt vaan on niin, että jokainen haaveilee jostakin; talosta, autosta, 1. lapsesta, 4. lapsesta. Ja aina löytyy se, joka sanoo; ole onnellinen siitä ainoasta! Toki olenkin onnellinen hänestä.

Ei muuta suosiollisia tuulia teille kaikille suostutteluun ja aurinkoista kevättä!

 

[MissMinni]

Kun miestään vasta ensimmäiseen lapseen yrittää painostaa, niin ei kauheasti jaksa myötätuntoa herua niille, jotka yrittävät puhua toisen kannalle. No, huolensa on kullakin. Mutta teille kakkosta vonkaaville voi aina sanoa sen lohdutuksen sanan, että onhan teillä edes se yksi lapsi, josta iloita ja nauttia. Ja tod. näk. mies, joka on yhteen lapseen saatu painostettua, suostuu myös toiseen. Ja jos on yhden kerran saanut miehensä ylipuhuttua, mikä ettei toinenkin kerta onnistuisi. Omista työkavereista (iso osa miehiä) minulla on sellainen kokemus, että ukot huokailevat, että vaimolla on kauhea vauvakuume, mutta nyt kyllä saa (molemmilla 2 lasta siis oli ennestään) riittää ja muutaman kk päästä oli molemmille vauva taas tulossa. Jaksa siinä siis näitä superisukkeja onnittella, kun oma mies ei siihen 1. lapseenkaan meinaa suostua. Tosin ehkä hieman on mielipiteet pehmenemässä eli en vielä ole kirvestä kaivoon heittänyt. Nykyinen taktiikka on, etten joka päivä puhu asiasta (on kuulemma muutenkin jakuvasti miehen yllä mustana möykkynä tämä asia).

Olen yrittanyt puhua miestani ympari viimeiset 11 kuukautta, tuloksetta.

Kerroin etta jatin pillerit pois ja sen jalkeen ei ollakaan seksia harjoiteltu.

Etta silleen.

 

[mie70]

Vaan mies kun ei suostu!
Olen itse 30 vuotias ja mieheni reilusti minua vanhempi 43 vuotias. Meillä on yksi lapsi, tammikuussa 2004 syntynyt. Nyt minusta tuntuu, että pää hajoaa tähän vauvakuumeeseen! Olen puhunut toisesta noin kolme vuotta, koska ensimmäistäkin sain puhua lähes kaksi vuotta. Mieheni rakastaa lastamme yli kaiken. Toisen lapsen hankkimiseen hän ei kuitenkaan suostu. On kuulemma liian vanha! Ei jaksa valvoa öitä ja haluaa nauttia elämästä näin. Omaa kuumeiluani ei liiemmin helpota naapurissa asuva hyvä ystäväni, joka on raskaana. Tänään sain kuulla, että myös toinen läheinen naapurini odottaa vauvaa. On varmasti niinkin, että minun pitäisi pitää suuni kiinni, koska olen saanut jo yhden terveen ihanan lapsen. Mutta..... Ihminen ei voi tunteitaan eikä aina edes halujaan hallita! Tuntuu, että sisälläni on möykky, joka kasvaa koko ajan ja tuntuu, että se kohta tukehduttaa minut. Rakasta miestäni ja haluan elää hänen kanssaan. Mitä ihmettä minä teen? Kirjoitukseni on varmasti sekava, mutta jos joku minua ymmärtäisi!

ihan sama tilanne meillä!

itse olen 36v, mies 37v, esikko 3,5v. miehen perustelu on, että ei jaksa toista kertaa kaikkea työtä jota vauvaan liittyy. ja esikko tosiaan oli kiltti ja helppo vauva! siis kaikkien mielestä!

 

[WM]

Olen tosiaan joutunut nyt viime kuukaudet tätä lapsettomuusasiaa prosessoimaan ja mieheni myös lapsiasiaa. Tunnustan sen kyllä, että miehelläkin tulee olla oikeus tunteisiin ja tuntemuksiin, varsinkin kun on näin tärkeä asia, joka muuttaa koko perheen elämän (olemme todella jo kíhan kahdestaankin perhe). Olemmekin käyneet erityisesti viime viikkoina kuvainnollisesti hedelmällisiä keskusteluja asiasta. Mieheni ymmärtää minun tilani ja tunteeni (ihan oikeasti mies, joka tuntuu ymmärtävän naista) sekä biologian asettamat rajat. Tosiaalta miehelläni on oikeus omiin ajatuksiin ja pelkoihinsa: niin ihmeelliseltä kuin se voi tuntuakin, hän kertoo pelkäävänsä, että elämä jämähtää siihen, kun lapsi tulee, urasuunnitelmat tyssäävät, toisaalta pelkää joutuvansa koti-isäksi ja ennen kaikkea lapseen liittyvää "tunteellisuutta", ehkä liiallista herkkyyttä (?) (miehisyyden menetystä?). En voi näitä ajatuksia (kaikkia) käsittää, toisaalta ei mieskään minun lapsen kaipuutani. Mutta pientä etenemistä on käsittääkseni tapahtunut, kannat lähentyneet, en ole vielä menettänyt toivoani!

Anyway: jos mies kokee, ettei esim. jaksa toista vauva-aikaa, niin onhan sekin aika rehellisesti sanottu ja koettu. Ja sitäkin mielipidettä tulee kunnioittaa. Toisen lapsen kanssahan se elämä käsittääkseni vasta muuttuukin, yhden lapsen kanssa esim. matkustelu ja muu vapaa remuaminen vielä voi onnistuakin. Tietysti lapsesta riippuen.

 

[Mrs Mann]

Ettekö te ensimmäisestä lapsesta haaveilevat ole ajatelleet, että vauvajutuista pitäisi puhua jo ennen kuin laittaa kumppanin kanssa hynttyyt yhteen? Ainakin minun mielestäni perheen perustaminen on yksi niistä elämän isoista kysymyksistä, joista on ehdottomasti keskusteltava.

 

[ohdakkeenkukka -töissä]

Minä puhuin miehelleni 10 kk vielä yhdestä lapsesta..meillä on siis uusioperhe ja yhteinen lapsi puuttuu. Viime viikonloppuna sitten sain vihreää valoa. Kuinka se sitten tapahtui? Jaa-a, ihmettelenpä sitä itsekin..

Laitoin miehelleni viestiä puhelimeen jossa kerroin omista tunteistani ja pyysin häntä vielä ajattelemaan asiaa, koska olin todella siipi maassa.
Miehen vastatessa vitsaillen vauvakuumeilusta, kerroin ettei saa laskea leikkiä asiasta joka on minulle arka paikka. Tässä vaiheessa mies tajusi, että nyt onkin ihan oikeasti jotain hätänä.
Nuo viestit avasi miehen mielen keskustelulle ja se keskustelu olikin suhteemme antoisin.
Hän kertoi miksi pelottaa hankkia vielä yksi lapsi ja vastaavasti minä kerroin siitä, kuinka kipeää mulle tekee olla ilman vielä sitä yhtä..kuvailin sen niin että mieskin ymmärsi, millaista on kaivata lasta.
Lopulta päätimme yhdessä jättää ehkäisyn pois.
Mies tuumaili että elämä antaa ja elämä ottaa. Katsotaan nyt, mitä se meille antaa.

Tuskin siihen oikeasti olisi muuta reittiä kuin olette avoimia ja rehellisiä puolisoillenne. Onnea matkaan minun puolestani, tiedän miltä tuntuu!

 

[jadeska]

itse en oikeastaan ole ylipuhunut miestä kumpaankaan lapseemme.. ne vaan ottivat tullakseen.. mutta kolmannen haluan ja olenkin miehelle sanonut että saa sitten lokakuusta eteenpäin hoitaa ehkäisyn ja minä lopetan pillerit silloin.. elikkä sitten on miehen vuoro "kärsiä" siis kortsuista ja mitä muita keinoja niitä sitten onkaan..

en itse voisi "pakottaa" toista lapsensaantiin.. olihan meillä yksi "vahinkoraskaus" ja mies ei ollut vielä valmis toiseen joten annoin hänelle ehdon että jos nyt teen abortin niin en enää koskaan sitä uudestaan tee..
mies käytti "veto-oikeutensa" ja lapsi jäi hankkimatta.. toinen tuli pari vuotta myöhemmin ja se pidettiin..

elikkäs jos mies ei huolehdi ehkäisystä niin perhelukumäärä saattaa taas kasvaa.. kolmas lapsi kyllä saa minulle riittää.. minun tuurillani sieltä tuleekin sitten kaksoset no saas nähdä.. toivossa on hyvä elää sano lapamato ja sitten..

 

[mie70]

edelliselliselle:

tuli tuosta mieleen, että minäkin annoin miehen hoitaa ehkäisyn kortsuilla... hän oli samaa mieltä, kun ei itse vauvaa halua, hoitaa ehkäisyn...
no tulin raskaaksi, vauva kuoli kohtuun (ihan alussa), joten ei raskaudenkeskeytys tullut ajankohtaiseksi.
mies ei vieläkään halua vauvaa kanssani, olen ihan siipi maassa!

 

[ap mami]

ketjun aloitettua kävin lukemassa kaksi ekaa vastausta, ja ne oli niin mollaavia että vasta nyt tulin tänne takas koska oli tullut niin paljon vastauksia. on siis paljon kohtalotovereita!
mutta ensinnäkin, koska lapset ovat lahjoja, ne saadaan, toista ei välttämättä tule vaikka kuinka tekis ja tehtailis, olen erittäin onnellinen ensimmäisestäni. en siis edes oleta et se varmasti tulee. haluaisin kyllä ja pian!
nyt ollaan jo miehen kans sitä mieltä et todellakin tehdään toinen, ja tän vuoden puolella alotetaan yritys, varsinkin ku mies vaihtaa työpaikkaa parempipalkkaiseen, ni ei tuu liian tiukkaa. ite meen vähäks aikaa töihin äippäloman loputtua. joku tossa mollas että mä mieheni siivellä vaan elelen, ei,kyllä on ollut tapana töitä tehdä. nyt vaan tuntus paremmalta tehdä lapset pienehköllä ikäerolla ja sit panostaa taas töihin ku he vähän kasvaneet. onneksi päästiin ihan hyvin yhteisymmärrykseen asiasta. loppujen lopuksi ei tarvinnut paljon puhua yli...niin, ja mielummin koittaa ylipuhua miestä, ku et salaa hankkiutuis raskaaks, ei musta siihen olis.

 

[MillaLilla]

Ettekö te ensimmäisestä lapsesta haaveilevat ole ajatelleet, että vauvajutuista pitäisi puhua jo ennen kuin laittaa kumppanin kanssa hynttyyt yhteen? Ainakin minun mielestäni perheen perustaminen on yksi niistä elämän isoista kysymyksistä, joista on ehdottomasti keskusteltava.

Kyllä varmasti useimmat puhuvatkin. Niin mekin mieheni kanssa puhuimme suhteemme alkuvuosina, että ei lapet ole välttämättä meidän juttu. Toisin kävi.. Läheisemme saatuaan lapsen tilanne muuttui molemmilla. Varsinkin miehelläni. Kauhea vauvakuume! Ensimmäisen saimme vajaan vuoden yrittämällä. Nyt minulla vauvakuume.. Mies ei taas ole kovin innostunut asiasta. Tosin olen ajatellut antaa ajan hieman kulua ja varjon venyä. Esikoisemme nimittäin vasta 14kk vanha. Toivon, että jonain päivänä hän saa sisaruksen.

Onnea AP:lle! Toivottavasti Teillä tärppää pian!!!!!

 

[Ninde]

Ettekö te ensimmäisestä lapsesta haaveilevat ole ajatelleet, että vauvajutuista pitäisi puhua jo ennen kuin laittaa kumppanin kanssa hynttyyt yhteen? Ainakin minun mielestäni perheen perustaminen on yksi niistä elämän isoista kysymyksistä, joista on ehdottomasti keskusteltava.

Meillä ainakin vauvajutuista puhuttiin jo silloin kun ruvettiin vakavammin "seukkkaamaan". Tästä nyt vaan on jo melkein kymmenen vuotta ja silloin olimme vakaasti sitä mieltä, etteivät lapset kuulu meidän elämäämme. Viimeisen vuoden aikana mieleni on kuitenkin muuttunut ja toivoisin lasta jo kovasti. Olemme (muuten)onnellisesti naimisissa, mutta silti jotenkin pelottaa ottaa vauva-asia puheeksi, pelkään että mieheni on edelleen sillä kannalla ettei meille lapsia hankita. Olimme kuitenkin itsekin melkein lapsia aloittaessamme seurustelun, joten voinko olettaa mieheni edelleen luottavan puheisiini silloin joskus? Toisaalta voisiko myös mieheni mieli olla muuttunut noista ajoista?

Olemme nuoria ja minulla on edelleen opiskelut kesken. Hirvittävän ristiriitaisia tunteita, kun en tiedä yrittäisikö tässä nyt ruveta suostuttelemaan miestä vauvantekohommiin, vai yrittäisikö unohtaa omat fiilikset ja keskittyä puhtaasti opiskeluun ja uran luomiseen(joka on nyt toisaalta hyvällä alulla). Mutta minkäs teet kun vauvakuume on hirvittävä!