Toggle sidebar

Miten muistat 90-luvun lama-ajan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Minä -82, avokki -80
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="lisbet";30245126]Me tienattiin hurjasti laman aikana. Otimme lainan, siirsimme sen ennen devalvaatiota ulkomaille ja takaisin saimme suuremman summan. Sillä sitten aloitimme perheen perustamisen. Rakensimme uuden omakotitalon ja teimme kaksi lasta. Korot olivat suuret, mutta saatiin silti maksettua vaikka mies vain oli töissä ja minä kotona. Eli suurta köyhyyttä emme kokeneet...tuntuu että nykyään on rahasta tiukempaa vaikka molemmat ollaan töissä. Lapset kuluttaa enemmän...[/QUOTE]

Kerros nyt tarkemmin tästä lainakuviosta.
 
Vanhemmilla säilyi työt joten kotioloihin ei lama vaikuttanut. Koulun aloitin vuonna -89. Sen kautta huomasin laman kun jossain vaiheessa ei enää kouluvuoden päätteeksi saanutkaan syksyllä uusina saatuja omia värikyniä ja väriliituja kotiin omaksi, ne kierrätettiin. Samoin oli käytettyjä koulukirjoja. Jälkkärit loppuivat kouluruokailusta.

Kaverin kotona oli tiukempaa, he eivät saaneet niin paljoa uusia leluja ja heillä oli Penninvenyttäjän keittokirja. Juuri muuta en muista.
 
Mun vanhemmat antoivat ymmärtää, että raha on tiukassa kun äiti joutui lomautetuksi ja lopulta isä työttömäksi 94. No, lomautus kesti viikon, ja vanhemmilla oli sijoitusasuntoja. Että niin "tiukassa" oli raha. Isä uhkaili kännipäissään kissan lopetuksella kun syö niin valtavasti. Vakitöihin isä ei enää koskaan päässyt töihin, mutta meillä oli asumiskulut todella pienet ja isäkin sai ansiosidonnaisen rullaamaan kolme kertaa peräkkäin työpätkillä.

Sinänsä lama ei näkynyt missään. Oppilaita oli luokalla ennen lamaa, sen aikana ja sen jälkeen 27, koulukirjoja kierrätettiin jo ennen lamaa eikä laman aikanakaan täysin risaa kirjaa tarvinnut ottaa vastaan. Ruoan laatu ei muuttunut koulussa eikä kotona.
 
Meidän perheessä lama ei tuntunut oikeastaan ollenkaan. Molemmat vanhemmat oli koko ajan töissä. He olivat ostaneet kerrostalokolmiomme yli 10 vuotta aiemmin eikä lainaa ollut paljon jäljellä, laman aikana se maksettiin kokonaan loppuun. Lama ei ollut kunnolla edes ohi, kun perheemme osti omakotitalon, vuoden 1992 lopussa. Asiat olisi tietysti olleet paljon huonommin, jos talo olisi ostettu muutamaa vuotta aiemmin kun hinnat oli huipussaan. Hyvää tuuriakin oli siis mukana, ettei lama tuntunut perheessä juuri lainkaan.

Mutta ei tuttavaperheissäkään mitään suurta ahdinkoa koettu. Parissa perheessä jäi miehet työttömiksi, eivätkä valitettavasti työllistyneet enää koskaan. Mutta näissä tapauksissa se tuntui melkeinpä omalta valinnalta, eivät edes aktiivisesti etsineet töitä, yksi perheenisä jäi vuosiksi hoitamaan perheen kuopusta kotiin. Olihan lamasta huolimatta työttömyysturva olemassa eikä näissä perheissä ollut lainaa taakkana.

Koulussa lama toki näkyi siinä, että kirjoja kierrätettiin eikä jaettu aina uusina. Jotain värikyniä yms. oheistavaraa ei myöskään samalla tavalla jaettu kuin ensimmäisinä kouluvuosina ennen lamaa.
 
Minä olen juuri silloin 90 luvun alussa valmistunut Parturi-kampaajaksi. Töitä ei ollut missään, Helsingissä kävin tekemässä pätkän ja palasin takasin Tampereelle, Helsingissäkään ei ollut enää töitä. Sain pari pientä pätkää, jotka loppuivat lyhyeen kun ei olllut asiakkaita tarpeeksi. Hengen pitimiksi jouduin ottamaan vuokraliikkeen, pikkasen lainaa alkuun, lainan korko oli 25%. Tein vuokraliikkeessä tulosta joka riitti juuri menoihin. Omistaja sitten myi liikkeen, en haunnut ostaa. Lähdin vanhempieni hoteisiin hetkeksi aikaa ja sain sieltä työllistämispätkän työkkärin rahoituksella. Siihen mun lama sitten loppuikin, lähdin Turkuun töihin ja sieltä sitten lähtiessä vaihdoin alaa ja alkoi olemaan töitä joka paikassa. Eli viitisen vuotta meni melko ankarissa oloisssa.
 
Muistan muuten miten ilmapiiri koulussa muuttui. Ruoan taso laski, jälkkärit oli huonoja ja pahimmassa vaiheessa ne loppui kokonaan, perjantaisin oli toisinaan jotain eikä ikinä mitään kunnollista kuten pannuakakkua. Lähinnä jotain kiisseliä tai vaahtoa. Koulu ei saanut uusia pelivälineitä, me pelattiin omilla räpylöillä. Kotonakin venyteltiin penniä ja syötiin tosi paljon keittoja, se oli kamalaa. Muutaman kaverin luona oli asiat tosi huonosti kun vanhemmat menettivät työpaikkojaan ja moni sortui juomaan. Lahjojenkin taso laski, oli pqkko polkea pienellä fillarilla ja kun mun pyörä pöllittiin, olin pitkään ilman kunnes sain tilalle jonkun rotiskon mitä isä korjas jatkuvasti.. Ja me ollaan kyllä tiedetty että on "lama" ja että se tarkoittaa että rahaa ei vaan ole. Ja osattiin olla kiltisti, ei manguttu leviksiä eikä pelejä, ja olen edelleen aika ylpeä siitä miten vanhemmat silti osoitti että he meistä välittää, ja että jouluun satsattiin aina kunnolla. :)
 
Kyllä muistan. Töissä olin, sairaalassa, ja monenlaista murheellista tapausta laman myötä tuli sielläkin vastaan.

Meillä molemmilla pysyi työpaikat laman ajan, mutta paljon oli tuttavia, joilla toisin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa