Miten naiset olette saaneet miehenne haluamaan sen kolmannen lapsen vielä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Meillä tyttö ja poika. Haluaisin itse vielä yhden. Miehen mielestä kaksi riittää.
Miten olette kääntäneet miehenne päätä asiassa. Salaa en ole raskaaksi hankkiutumassa,se on selvä asia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja homo:
Tällaisille ihmisille suotte sitten oikeuden tehdä lapsia, vaikka rakastavalle ja toisilleen rehellisille lesboille ette?

Kyllä on tekopyhin foorumi ikinä.

Mitä sä selität. Mitä tää tekstisi liittyy kysymykseeni? Jos nyt haluat vastauksen, niin ihan jo vakaumukseni takia en kannata homoille ja lesboille oikeutta viedä lapsettomuushoitoja. Niitä tarvitsevat ihan normaalit heterovanhemmatkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 41v.:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Oon jo 33v. joten aikaa ei ole kovin kauaa kullata muistoja.....

No, itse olin 36-vuotias kun aloin odottaa meidän kolmatta yhteistä lasta.. niin, miten se siis tapahtui? Vahingossa... ;)

siis olin 38-v. kun aloin odottaa tuota kolmatta yhteistä lasta (ja mun neljättä lastani) ..
 
No tää nyt menee vähän toisinpäin, eli meillä on tuttavapariskunta joilla jo kaksi lasta, äiti halusi kolmannen ja mies ei. Meillä on pieni 3kk vanha vauva, oltiin heidän vieraanaan mökillä muutama päivä. Viimeisenä päivänä tämä tuttavapariskunnan mies oli sitä mieltä että ehkä heille se kolmas voisi tullakin.. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja mini:
No tää nyt menee vähän toisinpäin, eli meillä on tuttavapariskunta joilla jo kaksi lasta, äiti halusi kolmannen ja mies ei. Meillä on pieni 3kk vanha vauva, oltiin heidän vieraanaan mökillä muutama päivä. Viimeisenä päivänä tämä tuttavapariskunnan mies oli sitä mieltä että ehkä heille se kolmas voisi tullakin.. :)

Pitäisi löytyä tuttavapiiristä siis vauvoja ja viedä miestä niitä tapaamaan. Harmi kun meidän 1.5v. kuopus on suvun ja tuttavapiirin nuorin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Mä kysyin siltä, että "tehtäiskö vauva?" :xmas:

Samalla lailla meni neljäskin vielä läpi. Nyt meillä alkaa varmaan molemmilla jo olla se fiilis, että ne on ehkä tässä.

Meiltä on yksi lapsi kuollut vauvana. Siis tavallaan meillä on jo kolme lasta. Mies pelkää vastaavan tapahtuvan uudelleen ja kyllä minä senkin ymmärrän.
Kuopuskin kuitenkin syntyi ja kaikki meni hyvin. Mun mielestä elämässä ei kannata liikaa pelätä. Mitään ei saa, jos ei edes sitä tavoittele.
 
Eipä ketään voi pakottaa haluamaan sitä lasta. Meillä minä olen enemmän sitä kolmatta vastaan. Kaksi pienellä ikäerolla on jo ihan tarpeeksi työlästä. Ollaan asiasta juteltu ja päätetty, että nää kaks saa nyt riittää vähäks aikaa ja keskustellaan uudestaan siitä kolmannesta sitten muutaman vuoden kuluttua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mussupussu:
Eipä ketään voi pakottaa haluamaan sitä lasta. Meillä minä olen enemmän sitä kolmatta vastaan. Kaksi pienellä ikäerolla on jo ihan tarpeeksi työlästä. Ollaan asiasta juteltu ja päätetty, että nää kaks saa nyt riittää vähäks aikaa ja keskustellaan uudestaan siitä kolmannesta sitten muutaman vuoden kuluttua.

Tuo on totta. Koen vaan ikäni olevan este muutamien vuosien odottamiselle. Olen päättänyt,että pari vuotta odotan vielä, jos miehen mieli muuttuu. Sen jälkeen koen olevani jo liian vanha pienen vauvan äidiksi. Yövalvomiset ym. kuitenkin koettelee enemmän 35v. kuin parikymppistä.
Täytyy sitten keksiä omaa elämää lasten kasvettua ja odotella aikaa jolloin pääsee isovanhemmaksi. Meidän vanhempikin lapsi on vasta 6v. et onneksi siihen menee kuitenkin vielä PIIItkän aikaa.
 
Meillä on 3. lapsi jäänyt vähän "yksinäiseksi" vanhempien leikkiessä kahdestaan. Se kuopus on aina liikaa :/ Joten en suosittele välttämättä isolla ikäerolla sitä nuorimmaista tehtäväksi, mielummin niin että pääsee muiden matkaan leikkeihin. Pääsee itekin vähemmällä kun ei tartte olla riitoja ratkomassa ja kehittelemässä pienimmälle mielekästä tekemistä sillä aikaa kun isommat leikkivät omia leikkejään.

Toki joskus ovat kolmestaan, mutta kyllä se pienin on yleensä aina se "joka ei osaa oikein leikkiä"...
 
Mies haluais, mä epäröin. Meillä näin päin. :D Sanoi, että pari lisää olisi kiva...itse tahtoisi opiskella tässä välissä vähän lisää. Ikää riittää vielä, 2 lasta meillä ja 26 mulla ikää. Mutta miten sitä saisi itsensä vähän lämpenemään ajatukselle, vähitellen?
 
Ihan jo ensimmäistä "tehdessä" oltiin keskusteltu, että jos mahdollista, niin kolme. Kaksi ekaa pienellä ikäerolla(1v5kk) ja kolmas sitten "iltatähtenä" :laugh: (tokaan ikäeroa n.3v8kk)
Molemmat ollaan kolmilapsisesta perheestä.
Kolmannen jälkeen multa piuhat poikki(vaikka ikää olikin vasta 24) ja nyt kuopuskin on oli 3v ja minä alle 30 :whistle: Elämä edessä, kakkavaipat takana :D
 

Yhteistyössä