Meillä tyttö oppi konttaamaan vähän ennen kuin 1 v tuli täyteen. Kävelemään lähti 1v 3 kk iässä. Fysioterapiassa oli jo tuolloin - tarkoituksena oli tukea liikunnallista kehitystä. Pääasiassa fysioterapia oli lähinnä "liikkumaan houkuttelua" erilaisten lelujen ym. avulla. Terapeutti oli sitä mieltä, että varovainen luonne jarrutti tässä tapauksessa liikkeelle lähtöä. Tyttö otti kaiken ikään kuin "varman päälle", ei halunnut edes yrittää, ellei ollut varma onnistumisesta. Fysioterapia lopetettiin, kun kävely tuli mukaan kuvioihin.
Normaali ja touhukas tyttö on. Ei vain ollut kovin liikunnallinen ja motorinen, vaan keskittyi ilmeisesti enemmän verbaalisiin taitoihin (puheen kehitys on ollut huomattavan nopeaa ja se on alkanut aikaisin). Nyt 2 vuotiaana kyllä menee ja touhuaa
Eli komppaan edellistä, syytä huoleen tuskin on. Lapset ovat erilaisia ja kehittyvät todella eri tahtiin. Joku lähtee kävelemään 8 kk iässä, joku toinen 18 kk iässä, ja silti molemmat ovat normaaleja. Ja jos huolettaa, voithan tiedustella aikaa esim. fysioterapeutille - jo parista kerrasta saattaa olla iso apu. Lapsen ohjaamisen lisäksi fysioterapeutit ohjaavat myös vanhempia ja antavat vinkkejä ja niksejä "arkipäivän fysioterapiaan" = vanhemmat tarjoavat lapselle fysioterapeuttisia virikkeitä. Itse ainakin ajattelin niin, että me "pääsimme" fysioterapiaan (= emme "joutuneet"). Fysioterapia oli sekä lapselle että itselleni mieluista ja mukavaa, ja koin, että sain paljon hyviä vinkkejä ja näkökulmia lapsen fysiikan kehittämiseen sekä opin monia uusia tapoja "leikittää" pientä lasta. Paikkakuntakohtaisesti varmaan vaihtelee paljon, kuka pääsee fysioterapiaan ja koska.
Mitään kiirettä teidän tapauksessanne tuskin on, vaan todennäköisesti lapsenne lähtee liikkeelle vain vähän myöhemmin. Kannatta myös muistaa, että kaikki eivät opi kaikkia taitoja "oikeassa järjestyksessä", eli ryömiminen tai konttaaminen saattavat jäädä väliin kokonaan.