miten nyt pärjätään?? (mies suljetulla)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja autaArmias
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
monissa psyykkisissä häiriöissä on jokin laukaiseva tekijä, mutta yleensä alttius sairastumiselle löytyy perintötekijöistä tai voimakkaasta traumasta jossain vaiheessa elämää. Miehellä oli myös tuo stressi laukaisijana, ja suvusta löytyy erilaisia mielenterveysongelmia koko liuta. Itseäs ja lastas älä missään nimessä syytä, vaikka se väkisinkin käy mielessä, tiedän. Varmasti miehesi halusi perheen yhtä paljon kuin sinäkin, eikä hänkään varmaan halunnut sairastua. Nämä on niitä asioita joihin ei välttämättä selvää vastausta löydy koskaan, mutta stressi ja esimerkiksi riittämättömyden tunne, pelko, on asioita jotka on usein näissä mukana... Ihan hirveästi voimia sinulle, tulet tarvitsemaan niitä, ja pidä huoli että sulla on myös ystäviä ja perhettä joille voit puhua rehellisesti miehen tilasta!
 
meillä tuo kuulemma johtuu stressistä eli tuore avioliitto,vauva ja työpaineet. Noihin on vaikeaa löytää helppoa ratkaisua jos stressitekijöistä on päästävä eroon. En ymmärrä, olenko niin huono ihminen että ajan rakastamani ihmisen suljetulle vai onko vauvassamme jotain vikaa, vaikka molemmat halusimme hänet syntyväksi..?

Kaikella ystävyydellä tämä.... Mutta oletko itse miettinyt omaa vointiasi ja psyykkeesi tilaa? Sulla on varmasti tosi raskas tilanne. Mutta silti sun pelkosi on aika irti todellisuudesta: On mieletöntä pelätä, että joudutte kodittomiksi. On aika älytön kuvitelma, että suljetulla osastolla oleva miehesi katsottaisiin työkykyiseksi - saati että tämän vuoksi evättäisiin kaikki sosiaalietuudet. Kukaan ei joudu psykoosiin siksi, että puoliso on huono ihminen. On mieletöntä kuvitella, että olet aiheuttanut puolisosi sairastumisen.

Tajutakseen itse, että nuo pelot ovat älyttömiä? Varsinkin jos et ymmärrä sitä, niin sun pitää puhua niistä jollekin terveysalan ihmiselle. Teidän perheestä on jo toinen vanhempi sairastunut, ja sun pitää nyt vaalia itseäsi, että pystyt huolehtimaan vauvastanne.
 
  • Tykkää
Reactions: rops
tuntea just noin tuossa vaiheessa kun tilanne on tuore. Sitä miettii mitä teki väärin ja mitä olis voinut tehdä toisin ettei toisen olisi niin huono olla. Kunhan siitä ajatuksesta pääsee yli! Se että ajattelee noin ei ole merkki mielenterveyden häiriöstä, vaan normaali reaktio asiaan jota ei vielä ymmärrä täysin.
 
meillä tuo kuulemma johtuu stressistä eli tuore avioliitto,vauva ja työpaineet. Noihin on vaikeaa löytää helppoa ratkaisua jos stressitekijöistä on päästävä eroon. En ymmärrä, olenko niin huono ihminen että ajan rakastamani ihmisen suljetulle vai onko vauvassamme jotain vikaa, vaikka molemmat halusimme hänet syntyväksi..?

Et saa todellakaan ajatella,että syy olisi sinun tai lapsesta johtuvaa.Sairastuminen ei ole kenenkään syy.Sairastumiseen vaikuttavia tekijöitä on paljon.Perinnöllisyys,ympäristön paineet,stressialttius.Toiset ovat ns.heikompia ja alttiimpia sairastumaan psyykkisesti,kuin toiset.Siispä itsesyyttelyt nyt pois.Se ei auta ja olet väärässä. Halauksia ja voimaa!!!
 
[QUOTE="Vieras";27256171]Tutkiva journalisti työssään? Aiheesta ei ole tietoa kuin mutua, mutta sen pohjalta voi antaa päteviä neuvoja ja kirjoittaa lehteen juttujakin. Jotenkin toistuva kuvio nykyään...[/QUOTE]

Sanoin vain, että jos tilanne on sellainen, että aloittajan tilanteessa ei saisi apua, olisi siinä sellainen aihe, josta voisi kirjoittaa jutun, koska se olisi mielestäni vääryys. Tällaiset tilanteet ovat sellaisia, joissa apua pitäisi ehdottomasti olla saatavilla. En ole sanonut voivani antaa päteviä neuvoja, enkä ole myöskään kirjoittamassa lehteen juttua tästä aiheesta (koska kirjoitain ihan eri tyyppisiä juttuja). Jos aiheesta joku kirjoittaisi jutun, toimittajan pitäisi ensin tietysti tarkistaa faktat ja ehkäpä tehdä haastatteluja. Toimittajan tulisi myös mielellään olla sellainen, joka tuntee aihetta jonkin verran. Miksi vedät herneen nenään tästä ajatuksesta? Olisiko se niin kamalaa jos joku kirjoittaisi jutun siitä, että Suomessa on vaikea saada apua vaikeassa tilanteessa (jos näin on)?
 
sairaslomaa oli ensin 3vkoa ja tänään lähti lääkäriin eikä tullut kotiin. Jäi sairaalaan pakkohoitoon. Joten se palkka alkaa olla perusduunarin pussista jo kutistumassa. Voiko kela siis maksaa työnantajalle sairaanaolosta ja antaa samalla meille asumistukea? tiedän vain että palkasta jää kenties 70%. Ei ole hurraamista jos tulo on 1800e/kk ennen veroja.

Siis 1800 miinus verot. Saatko sinä lisäksi äitiyspäivärahaa tms.? Miksi ette noilla tuloilla pärjäisi?
 
[QUOTE="vieras";27256262]Siis 1800 miinus verot. Saatko sinä lisäksi äitiyspäivärahaa tms.? Miksi ette noilla tuloilla pärjäisi?[/QUOTE]

Olisikohan ap nyt hätäilemässä... 1800 € -verot on aikamoinen rahasumma, jos ei ole valtavan suurta asuntolainaa. Vaikka olisikin jonkunlainen asuntolaina, vähän aikaa pärjää silti. Onko tässä suurimpana ongelmana se, että teillä ei ole yhteistä tiliä eli et pysty nostamaan miehesi rahoja ja maksamaan laskuja kun hän on sairaalassa? Jos kyse on siitä, niin eikö silloin kannattaisi yrittää saada apua kirkon diakoniasta tai sukulaisilta, kun se olisi vain sellainen lyhytaikainen apu? Sinä saat kuitenkin äitiyspäivärahaa/kotihoidontukea. Miehelläsi on oikeus sairauspäivärahaan ja sitten muihin tukiin, jos ei ole työkuntoinen. Jos tilanne käy oikein tukalaksi, ettekä oikeastikaan tule toimeen, niin silloin kannattaa keskustella sukulaisten kanssa sukutilan osuuden myymisestä heille. Sillä pärjäisi vähän aikaa ja sitten saisitte toimeentulotukea. Näihin asioihin on kyllä vähän vaikea ottaa kantaa, kun monesti ihmisillä on jotain velkoja tai tulonlähteitä, joita eivät kerro, mutta jotka muuttavat koko asetelman.

Hirveä tilanne joka tapauksessa teillä, kun taloudellisten huolien lisäksi on murheena noin vakava sairaus:( Mekään emme saa mitään sossusta, vaikka mies on työtön kun rahamme riittävät jos velkoja ei huomioida. Niin vaan ollaan kuitenkin sinnitelty vuodesta toiseen ja useiden työttömyysjaksojen läpi. Velat eivät tätä menoa lyhene ollenkaan, mutta ei olla kuitenkaan ulosotossa. Pää meinaa välillä hajota kun tulee aina uusia huonoja uutisia, mutta terveinä ollaan sentään pysytty:/
 
[QUOTE="vieras";27256253]Sanoin vain, että jos tilanne on sellainen, että aloittajan tilanteessa ei saisi apua, olisi siinä sellainen aihe, josta voisi kirjoittaa jutun, koska se olisi mielestäni vääryys. Tällaiset tilanteet ovat sellaisia, joissa apua pitäisi ehdottomasti olla saatavilla. En ole sanonut voivani antaa päteviä neuvoja, enkä ole myöskään kirjoittamassa lehteen juttua tästä aiheesta (koska kirjoitain ihan eri tyyppisiä juttuja). Jos aiheesta joku kirjoittaisi jutun, toimittajan pitäisi ensin tietysti tarkistaa faktat ja ehkäpä tehdä haastatteluja. Toimittajan tulisi myös mielellään olla sellainen, joka tuntee aihetta jonkin verran. Miksi vedät herneen nenään tästä ajatuksesta? Olisiko se niin kamalaa jos joku kirjoittaisi jutun siitä, että Suomessa on vaikea saada apua vaikeassa tilanteessa (jos näin on)?[/QUOTE]

Sinä kehotit viestissäsi hakemaan apua sossusta. Sossu on kuitenkin ihan väärä paikka, koska sossusta maksetaan toimeentulotukea, joka on viimesijainen Toimeentuloturvan muoto. Ap:n perheen kuuluu kuitenkin hakea sairaspäivärahaa ja mahdollisesti asumistukea. Neuvosi mennä hakemaan apua sossusta on siis yksiselitteisesti täysin väärä ohje. Ap on viestiensä perusteella selkeästi väsynyt ja vähän hajallaan, jolloin "väärällä luukulla juoksuttaminen" antamalla mutua selvänä ohjeena on mielestäni moraalisesti väärin.

Ensimmäinen viestisi sisältää aika selkeitä implikaatioita, joita tehostamaan lisäsit vielä ammattisi ja vielä senkin perään hymiön. Sen verran tunnut äidinkieltä osaavan, että eiväthän nekään siellä viestin lopussa huvikseen olleet vaan tehokeinona. :)

Huomaathan itsekin, että ensimmäinen viestisi on aika ohjaava, komentava ja omaa auktoriteettia painottava. Tästä kun sinulle mainittiin, niin vastauksesi on vastavuoroisesti hyvin yleisluontoinen, maailmoja syleilevä ja selittelevä. Selittäähän sinä kyllä osaat, mutta jos kerran esiinnyt toimittajana täälläkin, niin silloin pitää olla faktat hallussa. Ainakin jos implikoit olevasi täällä jutunjuurta hakemassa, niin journalistin eettiset periaatteet tulisi pitää mielessä palstakirjoittelussakin.
 
[QUOTE="Vieras";27256334]Sinä kehotit viestissäsi hakemaan apua sossusta. Sossu on kuitenkin ihan väärä paikka, koska sossusta maksetaan toimeentulotukea, joka on viimesijainen Toimeentuloturvan muoto. Ap:n perheen kuuluu kuitenkin hakea sairaspäivärahaa ja mahdollisesti asumistukea. Neuvosi mennä hakemaan apua sossusta on siis yksiselitteisesti täysin väärä ohje. Ap on viestiensä perusteella selkeästi väsynyt ja vähän hajallaan, jolloin "väärällä luukulla juoksuttaminen" antamalla mutua selvänä ohjeena on mielestäni moraalisesti väärin.

Ensimmäinen viestisi sisältää aika selkeitä implikaatioita, joita tehostamaan lisäsit vielä ammattisi ja vielä senkin perään hymiön. Sen verran tunnut äidinkieltä osaavan, että eiväthän nekään siellä viestin lopussa huvikseen olleet vaan tehokeinona. :)

Huomaathan itsekin, että ensimmäinen viestisi on aika ohjaava, komentava ja omaa auktoriteettia painottava. Tästä kun sinulle mainittiin, niin vastauksesi on vastavuoroisesti hyvin yleisluontoinen, maailmoja syleilevä ja selittelevä. Selittäähän sinä kyllä osaat, mutta jos kerran esiinnyt toimittajana täälläkin, niin silloin pitää olla faktat hallussa. Ainakin jos implikoit olevasi täällä jutunjuurta hakemassa, niin journalistin eettiset periaatteet tulisi pitää mielessä palstakirjoittelussakin.[/QUOTE]

Kyllä kannattaa sossuun mennä. Siellä nimenomaan neuvotaan mitä tukia pitää hakea, ja autetaan hakemisessa.
Ja toimeentulotukea saa ainakin sen aikaaa, kunnes tuet alkavat tulemaan. Ja mahdollisesti sen jälkeenkin, jos vajetta jää.
 
Kyllä kannattaa sossuun mennä. Siellä nimenomaan neuvotaan mitä tukia pitää hakea, ja autetaan hakemisessa.
Ja toimeentulotukea saa ainakin sen aikaaa, kunnes tuet alkavat tulemaan. Ja mahdollisesti sen jälkeenkin, jos vajetta jää.

Oikea ihminen, jonka puoleen kannattaa kääntyä, on sairaalan sosiaalityöntekijä. Akuuteissa jutuissa antavat apua tosi nopeastikin. Tässähän nyt ei ole toimeentulotuen tarvetta eikä akuutti tilannekaan, vaikka ap:lla iso huoli onkin. Ap saa varmasti itse äitiyspäivärahaa ja lapsilisää, ja sairauspäivärahan ensimmäinen erä maksetaan jo kuuden arkipäivän jälkeen. Joten ei tässä tulottomuus ole uhkaamassa. :)

Lisäneuvona vielä, että kannattaa laittaa jemmaan maksukuitit lääkkeistä ja sairaalamaksuista mahdollisen maksukaton ylittymisen vuoksi.
 
[QUOTE="vieras";27255913]Kyllä sinun kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä sossuun ja pyytää apua. Olisi todella kumma jos tuollaisessa tilanteessa ei apua saisi. Jos näin olisi, siinäpä olisi vaikkapa jutun aihetta lehteen.

t. freelance-toimittaja :)[/QUOTE]

No lastensuojeluahan ne tyrkyttää tossa tilanteessa apuun, eli perhetyöntekijä joka tulee tarkkailemaan muun perheen vuorovaikutusta yms keskustelemaan ongelmista ja "ohjaamaan" mutta päätyöhän on tarkkailla että kuinka paha ls tarve on! voi lukee sosiaaliportista ne jotka ei usko että tarkkailee myös.
 
Pääasia, että selvität asiat etukäteen, eikä vasta sitten kun parin kuukauden vuokrat on maksamatta. Surullisen moni havahtuu tilanteeseen vasta siinä vaiheessa, kun on jo liian myöhäistä.
 
meillä oli vähän samantapainen tilanne muutama vuosi sitten. mies joutui suljetulle psykoosin takia. tuli aika yllättäin. oli siellä muutaman kk ja toipui. nyt on ollut työelämässä kuten ennekin, eli parani hyvin.tosin pelottaa välillä että uusiiko... saatiin sairaalalla apua kaikkeen raha-asioiden hoitoon. sieltä yhdessä tehtiin hakemus sossuun ym. uskon että sitä kautta teidänkin asiat alkaa järjestymään. voimia teille kovasti ja ole miehesi tukena.
 
Sairaalassa kirjoilla olevien asioita hoitaa sairaalan oma sosiaalityöntekijä.
Ota häneen yhteyttä ja pyydä selvittään tilannetta.

Sairasloma on palkallista ekat 3kk vuodessa loput n. 70 prossaa palkasta.
Pyydä vanhemmiltasi apua.
Puhu asiasta.
Onko lapset hoidossa?
 
sinulla on omaisuutta ja aivan hyvin voit mennä töihn parin kuuukauden päästä.

häpeä!!! moni on tosiaan veloissa eikä ole mitään.

voi kuule, itselläni on 160 000e velasta 1/4 joka tuli kotitilan mukana taakaksi. Sitten itselläni on vielä opintolaina kun kerran menin amk:n opiskelemaan ja sitäkin n.3000e jäljellä. asumiskulut ovat täällä pääkaupunkiseudulla n.1000e ja tietenkin vakuutukset ja pakolliset kulut päälle. Kertaakaan en ole jättänyt maksamatta erääkään joten luottotietoni ovat puhtaat. Hyvin pärjättiin kunnes nyt tulot tippuvat. Kyllä tuossa tilassa kylmähiki nousee otsalle kun se tärkein tuki ja turva on väistynyt vaihtoaitioon. Ala jota opiskelin on kuollut tämän maailman talouskehityksen takia. Joten se työ mihin lainankin otin ei oikein elätä sen parin kk päästä. Mieti kun/jos osuu samankaltainen tilanne osuu omalle kohdallesi ja kenen silloin tulisi hävetä..?
 
voi kuule, itselläni on 160 000e velasta 1/4 joka tuli kotitilan mukana taakaksi. Sitten itselläni on vielä opintolaina kun kerran menin amk:n opiskelemaan ja sitäkin n.3000e jäljellä. asumiskulut ovat täällä pääkaupunkiseudulla n.1000e ja tietenkin vakuutukset ja pakolliset kulut päälle. Kertaakaan en ole jättänyt maksamatta erääkään joten luottotietoni ovat puhtaat. Hyvin pärjättiin kunnes nyt tulot tippuvat. Kyllä tuossa tilassa kylmähiki nousee otsalle kun se tärkein tuki ja turva on väistynyt vaihtoaitioon. Ala jota opiskelin on kuollut tämän maailman talouskehityksen takia. Joten se työ mihin lainankin otin ei oikein elätä sen parin kk päästä. Mieti kun/jos osuu samankaltainen tilanne osuu omalle kohdallesi ja kenen silloin tulisi hävetä..?

Älä välitä tuon kommenteista. Saat kaikki sympatiani, tilanne on hirveä. Toivottavasti saat raha-asiat selviksi.
 
meillä tuo kuulemma johtuu stressistä eli tuore avioliitto,vauva ja työpaineet. Noihin on vaikeaa löytää helppoa ratkaisua jos stressitekijöistä on päästävä eroon. En ymmärrä, olenko niin huono ihminen että ajan rakastamani ihmisen suljetulle vai onko vauvassamme jotain vikaa, vaikka molemmat halusimme hänet syntyväksi..?

Myös 15% miehistä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen, eli niin odotetun ja rakastetun vauvan syntymä on voinut olla se viimeinen tippa, joka on saanut vesilasin menemään yli.

Raskaita aikoja aloittaja elää. Tiedän mitä on elää talousahdingossa vauvan (3kk) kanssa, kun mies sairastuu ja joutuu suljetulle. Voimia sinulle aloittaja. Omasta kokemuksestani on jo viisi vuotta ja selvisin siitä. Myös sinä tulet selviämään, tavalla tai toisella.
 
[QUOTE="vieras";27279672]Myös 15% miehistä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen, eli niin odotetun ja rakastetun vauvan syntymä on voinut olla se viimeinen tippa, joka on saanut vesilasin menemään yli.

Raskaita aikoja aloittaja elää. Tiedän mitä on elää talousahdingossa vauvan (3kk) kanssa, kun mies sairastuu ja joutuu suljetulle. Voimia sinulle aloittaja. Omasta kokemuksestani on jo viisi vuotta ja selvisin siitä. Myös sinä tulet selviämään, tavalla tai toisella.[/QUOTE]

Haluan lisätä vielä, että meillä myös mies ja "me" selvisimme, vaikka helppoa se ei todellakaan ole ollut. :)
 
Onhan se ihan hyvä että seinähullut laitetaan suljetulle hoitoon, niitä on ihan liian paljon vapaalla ja aina saa pelätä kun iltaisin kulkee metsässä että kuka siellä tulee ja yllätys rakastelee. :(
 

Similar threads

Yhteistyössä