Miten ojennatte tavaroita heittelevää tai vanhemman kimppuun käyvää taaperoa?

[Glorinha]

Meidän 1v3kk poika heittelee tavaroita ja ymmärrän, että johtuu siitä ettei tuon ikäinen osaa erottaa miksi esim. palloa saa heittää, mutta ei vaikka leluja.

Ei ole vielä koskaan käynyt kimppuun, mutta tapasin juuri kaverini jolla on 5kk vanhempi poika ja kertoi, että saa raivareita ja hyökkää kimppuun. Minä tietysti aloin jo miettimään miten tuossa menetellä, jos omakin poika alkaa käyttäytymään vastaavasti.

Eli onko teillä ollut moista ja miten on lapselle opetettu ettei äidin tai isän kimppuun käydä? Tai ettei leluja heitellä kenenkään päälle?

 

[Glorinha]

Up!
Onko kaikkien paikallaolijoiden pikkuiset olleet vallan enkeleitä?

 

["vieras"]

Kyllä ne joskus oppii. Meillä 1,5v ei aina muista mitä sai heitellä ja missä mutta pitää vaan aina muistutella, kyllä ne säännöt jossain vaiheessa jää päähän.

 

[mielikuva]

Itselläni on 1.5v tyttö ja jos hän esimerkiksi lyö, otan kädestä kiinni ja sanon napakasti "ei saa" ja usein tehoaa. Tekoitkua jotkut käyttää. Mikäli ei ala mennä jakeluun, keksin muuta tekemistä..en tiedä sitten onko se niin hyvä keino. En tiedä auttaisiko tuon ikäiseen jo "jäähypenkki"?

 

[Glorinha]

[QUOTE="vieras";23389554]Kyllä ne joskus oppii. Meillä 1,5v ei aina muista mitä sai heitellä ja missä mutta pitää vaan aina muistutella, kyllä ne säännöt jossain vaiheessa jää päähän.[/QUOTE]

Eli vain toistoa, toistoa, toistoa, toistoa ja ehkä vähän toistoa?

 

[juuh]

Otan lelun pois kädestä ja sanon: lelua ei saa heittää. Lelu otetaan pois, jos vielä heität. Annan lelun takaisin ja otan kokonaan pois, jos vielä heittää.

Jos lyö äitiä, otan käsistä kiinni ja katson silmiin ja sanon: äitiä ei saa lyödä. Jos lapsi on raivoissaan ja jatkaa vaan lyömistä, otan syliin, rauhoitan ja sitten sanon: äitiä ei saa lyödä.

 

[dfg]

Katson tiukasti silmiin ja sanon ei. Lapsella alkaa heti alahuuli väpättää ja hetken päästä purskahtaa säälittävään itkuun, kun on niin loukkaantunut. Hänen arvolleen kun ei käy ollenkaan moinen kieltäminen.

 

[Glorinha]

Otan lelun pois kädestä ja sanon: lelua ei saa heittää. Lelu otetaan pois, jos vielä heität. Annan lelun takaisin ja otan kokonaan pois, jos vielä heittää.

Jos lyö äitiä, otan käsistä kiinni ja katson silmiin ja sanon: äitiä ei saa lyödä. Jos lapsi on raivoissaan ja jatkaa vaan lyömistä, otan syliin, rauhoitan ja sitten sanon: äitiä ei saa lyödä.

Tuota leluhommaa olen minäkin tehnyt. Nyt pojan mielestä hauskinta on mennä hakkaamaan leluilla pattereita tai telkkaria. Teen juuri noin, kuten kirjoitit. Ehkä se joskus jää vielä pojan päähän.

 

[Glorinha]

Katson tiukasti silmiin ja sanon ei. Lapsella alkaa heti alahuuli väpättää ja hetken päästä purskahtaa säälittävään itkuun, kun on niin loukkaantunut. Hänen arvolleen kun ei käy ollenkaan moinen kieltäminen.

Voi ei! :'(
Meillä on tuosta tullut myös jonkinmoinen leikki pojalle. Kun kiellän alkaa naureskelemaan ja tekee uudelleen. Vasta muutaman kiellon ja naururemakan jälkeen tulee itku.

 

[jassåå]

sanon jämäkästi ei! Jos ei lopeta, otan kädestä kiinni ja sanon ei! Jos ei vielä sitten lopeta, menee tyttö jäähylle- se kyllä viimeistään auttaa- 1min jäähyllä on ollut meillä tosi tehokas. Selitän hänelle aina miksei niin saa tehdä...

 

[SeInka]

Kiellän tiukasti. Jos ei tehoa, kiellän uudestaan, ja sanon, että vielä jos heität niin lähtee lelu pois. Jos ei tehoa, niin lelu lähtee pois ja lisäksi sanon, että lapsi on ollut tuhma (tuo "tuhma" on sellainen sana, jonka lapsi selkeästi ymmärtää, että ei ole hyvä juttu, siksi käytän sitä. Voimakkaampi kuin pelkkä "ei saa".) Yleensä tämä riittää. Jos menee kiukutteluksi, niin laskeudun lapsen tasolle, otan käsivarsista kiinni ja kiellän ja toistan tuon tuhman katsoen silmiin. Sitten käsken pyytämään anteeksi. Vielä ei ole sellaista kertaa ollut, etteikö poika halaisi heti kun käsken pyytämään anteeksi <3 (mutta pojalla ikää vasta 1v10kk eli hyvin ehtii vielä muuttumaan tuokin...toivottavasti ei.

 

[Glorinha]

sanon jämäkästi ei! Jos ei lopeta, otan kädestä kiinni ja sanon ei! Jos ei vielä sitten lopeta, menee tyttö jäähylle- se kyllä viimeistään auttaa- 1min jäähyllä on ollut meillä tosi tehokas. Selitän hänelle aina miksei niin saa tehdä...

Mä mietin tuota jäähyilyasiaa jo ennenkuin raskaaksi tulin. Nyt on alkanut miettimään sitä, että minkäikäisenä sen voi ottaa käyttöön? Tuo 1v3kk taitaa vielä olla liian pieni ymmärtämään syyn ja seurauksen periaatetta.

 

[SeInka]

Voi ei! :'(
Meillä on tuosta tullut myös jonkinmoinen leikki pojalle. Kun kiellän alkaa naureskelemaan ja tekee uudelleen. Vasta muutaman kiellon ja naururemakan jälkeen tulee itku.

Meillä oli ihan sama ongelma. Poika meni kieltämisestä vähän kuin hämilleen ja alkoi usein nauraa. Tuo auttoi, kun aloin vaatia anteeksipyyntöä (mikä meillä siis tarkoittaa sitä, että halataan ja sanotaan anteeksi silloin kun osataan, vielä ei joka kerta muistu mieleen oikea sana). Tuntuu, että poika katui kyllä tekoaan, mutta ei oikein tiennyt että mitä pitäisi tehdä niin nyt äiti tarjoaa keinon päästä tilanteesta pois. Kertaakaan ei ole anteeksi pyynnön jälkeen heti ruvennut taas pahojaan tekemään, minkä saattoi tehdä jos vaan kielsin.

 

[jassåå]

Mä mietin tuota jäähyilyasiaa jo ennenkuin raskaaksi tulin. Nyt on alkanut miettimään sitä, että minkäikäisenä sen voi ottaa käyttöön? Tuo 1v3kk taitaa vielä olla liian pieni ymmärtämään syyn ja seurauksen periaatetta.

meillä tyttö ymmärsi siinä 1v5kk ihan selkeästi kun häntä pyysi jotain tekemään jne. Tuolloin meillä otettiin jäähy käyttöön. Ja nyt 1v9kk auttaa jo "uhkailu": jos et nyt lopeta, menet jäähylle- ja siihen loppuu pahanteko

 

[Glorinha]

Meillä oli ihan sama ongelma. Poika meni kieltämisestä vähän kuin hämilleen ja alkoi usein nauraa. Tuo auttoi, kun aloin vaatia anteeksipyyntöä (mikä meillä siis tarkoittaa sitä, että halataan ja sanotaan anteeksi silloin kun osataan, vielä ei joka kerta muistu mieleen oikea sana). Tuntuu, että poika katui kyllä tekoaan, mutta ei oikein tiennyt että mitä pitäisi tehdä niin nyt äiti tarjoaa keinon päästä tilanteesta pois. Kertaakaan ei ole anteeksi pyynnön jälkeen heti ruvennut taas pahojaan tekemään, minkä saattoi tehdä jos vaan kielsin.

Tuo anteeksi pyytäminen ja sopiminen on kyllä sellainen minkä ehdottomasti haluan pojalle opettaa. Menee vähän OOT, mutta mä olen tosi kiitollinen omille vanhemmilleni jotka ovat mulle anteeksi pyytämisen tärkeyden opettaneet. Koskaan ei ole ollut vaikeaa pyytää anteeksi, jos tiedän tehneeni jossain väärin.

 

[Glorinha]

meillä tyttö ymmärsi siinä 1v5kk ihan selkeästi kun häntä pyysi jotain tekemään jne. Tuolloin meillä otettiin jäähy käyttöön. Ja nyt 1v9kk auttaa jo "uhkailu": jos et nyt lopeta, menet jäähylle- ja siihen loppuu pahanteko

Hmmm... Voisikohan poikakin siis lähiaikoina alkaa ymmärtämään. Nyt esimerkiksi vie itse oman vaippansa roskiin ja pyytäessä menee pesemään kädet yms.. (tuohon käsienpesuun tarvitaan äiti avaamaan tietysti hana ja laittamaan koroke paikalleen)

 

[Nurkka kunniaan]

Meillä otettiin nurkka käyttöön n. 1-vuotiaana. Jos lapsi ei uskonut kieltoa, niin vietiin nurkkaan seisomaan ja siellä joutui olemaan minuutin ajan. Sitten mentiin lapsen luo ja kerrottiin mitä oli tehnyt väärin ja miksi niin ei saa tehdä. Sitten halattiin. Muutaman kerran jälkeen ei enää karannut nurkasta vaan jäi sinne rauhoittumaan. Nyt lapsi 1.5-vuotias ja nurkka on edelleen oiva rauhoittumispaikka, kun alkaa esim. kiukuttelemaan. Nurkassa rauhoittuu, jonka jälkeen leikki jatkuu mukavasti.

 

[Nurkka kunniaan]

Lisättäköön vielä, että lapsi menee nurkkaan ihan omatoimisesti, jos sanoo, että pitäisikö mennä nurkkaan rauhoittumaan.

 

[..]

Mä mietin tuota jäähyilyasiaa jo ennenkuin raskaaksi tulin. Nyt on alkanut miettimään sitä, että minkäikäisenä sen voi ottaa käyttöön? Tuo 1v3kk taitaa vielä olla liian pieni ymmärtämään syyn ja seurauksen periaatetta.

meillä otettiin melkolailla tuon ikäisenä jäähyily käyttöön, mutta tyttö ymmärsi hyvin puhetta ja alkoi ymmärtää juuri tuota syy ja seuraus asiaa, esim jos sanoi, että syö jugurtti loppuun niin sitten saat leipää niin kiltisti söi jugurtin pois. hieman tuota nuorempana alkoi vaan kitistä sen leivän perään kun ei ymmärtänyt ehdon tarkoitusta.
olen laittanut jäähyle eteisessä oleviin rattaisiin turvavöillä kiinni. itse seison vieressä mutta selin. aikaa en ole mitannut mutta tuon ikäiselle varmaan alle minuutti. sitten selitettään lopuksi silmiin katsoen miksi joutui jäähylle jne. ja kas kummaa, nykyään yleensä riittää kun sanoo että joudut jäähylle jos tuo ei lopu tms. niin tottelee paljon paremmin. ei tietysti aina, pitäähän sitä testata rajojaan. (nyt siis 1v8kk)

 

[Naisen raivo]

Meillä 2v joutuu menemään omaan huoneeseen minuutiksi tai pariksi ja onkin jo itse oppinut että kun käy mua lyömässä niin sanoo heti sen perään että "joutuu omaan huoneeseen" ja lähtee menemään sinne , joten ei se sit vissiin niin tehokas keino ole kun käy lyömässä siitä huolimatta jos homma ei mene niin kuin Hänen korkeutensa haluaa . Kai tuo pätkä joskus oppii.

 

[SeInka]

Mä olen kanssa miettinyt tota jäähyä. Tulee varmaan käyttöön vähän myöhemmin (toistaiseksi ei ole vielä ollut oikeastaan edes tarvetta).

 

[Glorinha]

Meillä 2v joutuu menemään omaan huoneeseen minuutiksi tai pariksi ja onkin jo itse oppinut että kun käy mua lyömässä niin sanoo heti sen perään että "joutuu omaan huoneeseen" ja lähtee menemään sinne , joten ei se sit vissiin niin tehokas keino ole kun käy lyömässä siitä huolimatta jos homma ei mene niin kuin Hänen korkeutensa haluaa . Kai tuo pätkä joskus oppii.

Mulla tulee ekana mieleen, että kokeeko sitä enää varsinaisena rangaistuksena, kun omassa huoneessa on kuitenkin myös ne omat tavarat ympärillä? Äläkä loukkaannu mun kokemattoman esikoisen äidin mietteistä. Tuli vain tuollainen heti mieleen. =)

 

["vieras"]

Onko tuo huono keino, jos muka vähän itkee, siis tekoitkee, jos lapsi satuttaa? Myönnän syyllistyneeni siihen. En nyt itkenyt, mutta näyttänyt selvästi että sattui ja tuli paha mieli, lapseen näyttäis tehoavan se kaikkein parhaiten. Tosin meillä tuo heittelyvaihe on menossa ohi, ikää on nyt 1v 9kk, yhdessä vaiheessa se oli jatkuvaa.

 

[Glorinha]

[QUOTE="vieras";23389871]Onko tuo huono keino, jos muka vähän itkee, siis tekoitkee, jos lapsi satuttaa? Myönnän syyllistyneeni siihen. En nyt itkenyt, mutta näyttänyt selvästi että sattui ja tuli paha mieli, lapseen näyttäis tehoavan se kaikkein parhaiten. Tosin meillä tuo heittelyvaihe on menossa ohi, ikää on nyt 1v 9kk, yhdessä vaiheessa se oli jatkuvaa.[/QUOTE]

Mä myönnän "harrastaneeni" tuota sisarusten lasten kanssa, kun niitä olen hoitanut.

 

["tuulevi"]

Meillä otettiin nurkka käyttöön n. 1-vuotiaana. Jos lapsi ei uskonut kieltoa, niin vietiin nurkkaan seisomaan ja siellä joutui olemaan minuutin ajan. Sitten mentiin lapsen luo ja kerrottiin mitä oli tehnyt väärin ja miksi niin ei saa tehdä. Sitten halattiin. Muutaman kerran jälkeen ei enää karannut nurkasta vaan jäi sinne rauhoittumaan. Nyt lapsi 1.5-vuotias ja nurkka on edelleen oiva rauhoittumispaikka, kun alkaa esim. kiukuttelemaan. Nurkassa rauhoittuu, jonka jälkeen leikki jatkuu mukavasti.

Nyt täytyy sanoa, että voi jumalauta sinua! Siis 1v. nurkkaan! Tajuatko, että tuonikäinen ei todellakaan ymmärrä, miksi joutuu nurkkaan. Eikä sitä ymmärrä puoli vuotta vanhempikaan.
Tuolla menolla opetat lapsesi siihen, että kiukkua ei saa näyttää.