Miten olet hyväksynyt rupsahtamisen raskauden ja synnytyksen takia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ghij
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Katsoa kun joillakin saattaa jäädä löysä arpinen mahareppu, vaikka kuinka olisi aina ollut hoikka ja liikunnallinen. Elämäntavat eivät myöskään vaikuta jos tissit ovat imetyksen jälkeen arpiset ja tyhjät pussukat. Kyllä minä sanoisin tuota rupsahtamiseksi, kun kroppa noin muuttuu. Tuohon päälle vielä kauniit suonikohjut tulivat koristamaan sääriä edellisessä raskaudessa..
 
Minulla ei oikeastaan kroppa pahemmin muuttunut. Tissit on olleet teinistä lähtien mallia riipputissi, malli on vaan sellainen. Raskausarpia tuli teininä reisiin, käsiin, rintoihin ja jopa pohkeisiin. Raskaana ollessa ei tullut ainoatakaan arpea vatsaan, mikä on minusta suoranainen ihme. Vatsaan jäi löysää nahkaa, nimen omaan NAHKAA, siis siinä on hivenen ylimääräistä ihoa, joka on rypyssä navan ympärillä.
 
[QUOTE="näin on";29672796]Samaa mieltä, kyllä ne elämäntavat on se juttu millä pysyy kunnossa jos ne on kunnossa. Ja muutoksen parempaan voi jokainen tehdä jos vain on halua, että raskauskiloistakin kyllä eroon pääsee![/QUOTE]

Kudostyyppiä ei elintavoilla voi muuttaa, ellei sitten tarkoiteta jotain aikajatkumon kautta tehtävää elämänmuutosta, jossa jotenkin valkkaa itelleen vanhemmat, joiden kudostyyppi kestää venymistä yms. ilman arpia tai lössähtämisiä.

Raskauksiakin on erilaisia, mulla ainakin mennyt pitkä aika ihan vaan peruskunnon palauttamiseen, kun kerran jo raskautta edelsi liikuntakielto munasarjojen kiertymisvaaran takia, sitten oli vaikea raskauspahoinvointi ja sitten taas ennenaikaisen synnytyksen vaara, synnytyksen jälkeen tulehdus alapäässä ja muuta mukavaa, joiden takia ei vaan voinut elää niin terveellisesti kuin olisi halunnut.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Olen selviytynyt melko hyvin raskauden aiheuttamista ulkonäköongelmista, sillä raskausarpia ei ole tullut, siitä huolimatta että maha oli todella iso kummastakin raskaudesta. Toisesta raskaudesta tuli emättimen etuseinämän laskeuma, mutta olen saanut sen hyvin kuriin lantionpohjan jumpalla. Tissit kasvoivat pari kokonumeroa toisessa raskaudessa, mitä pidän oikeastaan vain hyvänä asiana. Se, mikä ei näytä hyvältä, on että vatsalihakset erkanivat toisistaan ja aiheuttavat pömppövatsan. Olisin sinut asian kanssa, mutta pelkään että töissä joku luulee minun olevan taas raskaana (vaativa työ, raskaus erittäin epätoivottua, enkä aio enää lapsia tehdä).
 
Synnytyksen kulkuakaan ei voi ennustaa. Pari tuttua saanut veritulpan synnytyksen jälkeen. Synnytyksessä voi revetä tai paikat tulehtua tms. ja niistä voi jäädä pysyviäkin vammoja. Ei näitä terveillä elintavoilla estetä ja hieman ottaa päähän, että nämä onnekkaat ottavat kaiken omaan tiliinsä, että kun on sivelty oliiviöljyä välilihaan, bepancarea massuun ja juotu luumupirtelöt niin on estetty repeämät, raskausarvet ja peräpukamat.
 
  • Tykkää
Reactions: BlackDahlia
Mulla on oikein tyypilliset punapää-limakalvot, menevät sököksi jo jos niitä katsookin pahasti.. Äitini repesi TODELLA pahasti vaikka olin vajaa kaksikiloinen ja synnytys on aina ollut pahin pelkoni, koska ilman sektiota paikat ei olisi koskaan ennallaan enää sellaisen jälkeen ja olen vielä äitiäni 20cm lyhyempi ja kaikin puolin pienempi. Jo kovakourainen seksikin tai liukkarin unohtuminen tekee kauheaa jälkeä, niin ei houkuta ajatus. Silti kun näistä asioista on yrittänyt puhua niin on vaan viitattu kintaalla pelolle ja sanottu että luonnollinen asiahan synnytys on ja mitä sillä on nyt väliä ja kunhan luulen vain. Voin kuvitella mikä vastaanotto olisi jos olisin raskaana ja anelisin sektiota. Mutta luulen, että taitaa jäädä tekemättä, pelko on niin suuri ja koen haitat hyötyjä suuremmiksi.
 
Huvittaa nämä jotkut tyypit, jotka tulee tänne ylemmyydentuntoisena pätemään, miten kaikki on vain kiinni siitä miten pitää huolta itsestään. :D En tajua miten joittenkin on niin vaikea tajuta, että vaikka itselle on käynyt hyvä tuuri ja raskaus ei ole tuonut muutoksia kroppaan, niin toisille ei välttämättä niin hyvä tuuri käynyt. Kyllähän siinä sopii sitten tuhahdella, että olisivat vain pitäneet itsestään huolta.
 
  • Tykkää
Reactions: LIEN
[QUOTE="huom";29672904]Huvittaa nämä jotkut tyypit, jotka tulee tänne ylemmyydentuntoisena pätemään, miten kaikki on vain kiinni siitä miten pitää huolta itsestään. :D En tajua miten joittenkin on niin vaikea tajuta, että vaikka itselle on käynyt hyvä tuuri ja raskaus ei ole tuonut muutoksia kroppaan, niin toisille ei välttämättä niin hyvä tuuri käynyt. Kyllähän siinä sopii sitten tuhahdella, että olisivat vain pitäneet itsestään huolta.[/QUOTE]

Joo, minä ihmettelen samaa! Se on pitkälti geeneistä kiinni miten raskauksista ja synnytyksistä palautuu. Joillakin ilmeisesti osa harmaista aivosoluista rupsahtaneet synnytyksen jälkeen kun eivät voi tätä asiaa tajuta!
 
[QUOTE="alkup.";29673890]Joo, minä ihmettelen samaa! Se on pitkälti geeneistä kiinni miten raskauksista ja synnytyksistä palautuu. Joillakin ilmeisesti osa harmaista aivosoluista rupsahtaneet synnytyksen jälkeen kun eivät voi tätä asiaa tajuta![/QUOTE]

Samaa mieltä.
Samaan kategoriaan menee myös ne "rasvasin itseäni bodyshopin kaakaovoiteella ja vältyin kaikilta raskausarvilta." ohjeet. Jos joku hemmetin suklaamössö estäisi arvet myös niille taipuvaisilta ihmisiltä, niin ei kai kellään olisi arpia.

Äitini on ollut raskaana kerran ja alavatsa on sen odotuksen jäljiltä täynnä arpia. Tiesin siis kyllä mitä odottaa, vaikka olisin miten uinut rasvassa ja öljyssä. Söin myös terveellisesti ja tein fyysistä duunia äitiysloman alkuun asti, mutta kiva tietää, etten ole itsestäni huolehtinut lainkaan ja elämäntavat on päin persettä, kun vatsan päästin niin rupsahtamaan.

Onneksi alapääni ei rupsahtanut, vaikka olen kaksi nelikiloista synnyttänyt. Ilmeisesti elämäntavoissani on sittenkin jotain oikein, vai mitä sanovat "asiantuntijat"?
 
Äitini on ollut raskaana kerran ja alavatsa on sen odotuksen jäljiltä täynnä arpia. Tiesin siis kyllä mitä odottaa, vaikka olisin miten uinut rasvassa ja öljyssä.

Mun äiti taas ihmetteli raskausarpiani ja sanoi, ettei ole kuullutkaan, että tuollaisiakin voi tulla. Se on saanut kolme lasta, eikä sillä ole yhtäkään arpea. Ei todellakaan rasvaile ihoaan, ja mä syön monipuolisemmin ja terveemmin. Ekat arvet tuli reisiin aikaisilla viikoilla, kun paino oli hitusen jopa laskenut pahoinvoinnin takia, ilmeisesti jotain hormonaalisia juttuja, kun näyttävät erilaisilta kuin ihon venymisestä tulevat.

Yleensä näissä keskusteluissa huomaa, että ne joilla ei arpia ole, joko sanovat, että ne on kiinni elintavoista ja siitä että on huolehtinut rasvaamisesta, toinen puoli taas sanoo, että sen takia niitä ei tullut kun ei lätrännyt turhilla voiteilla, rasvaajille ne arvet kuulemma tulee ;) Teki niin tai näin, arvettomuus on omaa ansioita, eikä missään tapauksessa kiinni esimerkiksi ihotyypistä... :D

Ajan kanssa arvet on haalenneet niin ettei ne mua haittaa, isot rinnat jäi löysemmiksi ja roikkuvammiksi, mutta onneksi nekin saa kohotettua entiselle paikalleen rintaliiveillä... :) Mua ei haittaa, etten näytä samalta kuin ennen lapsen saamista, raskaudet ja synnytykset oli sen verran vaikeita että olen tyytyväinen, että selvittiin lasten kanssa ilman mitään vakavampia vaurioita.
 
Täällä yksi onnellinen rupsahtamaton nainen. Ei raskausarpia. Paikat timmit. Muodot paremmat kuin ennen neljää raskautta. Nyt 10kg painoa enemmän kuin ennen raskauksia. En ikimaailmassa suosittelisi turhia silikonikursimisleikkauksia kenellekään! Ei se aito ole. Myös sektio sillä verukkeella, että paikat venyy on karmea!! Jos vaimo sanoisi miehelle, että tehdään sulle suuri avoleikkausmahaan, kun esim. p**ska ei luista, niin lähtisikö mies siihen?! :-DD Alatiesynnytys on huomattavasti parempi kuin sektio.
 
Noh, riippuu miten luokitellaan rupsahtaminen?
Mieheni näki tämän keskustelun ja sanoi etten minä ole lainkaan rupsahtanut, ennemminkin puhjennut vielä enemmän kukkaan. Hän on hyvin suorasanainen ihminen ja puhumme toisillemme kyllä suoraan ja kaunistelematta asioista.
Arpia toki tullut vähän sinnw jä tänne kun niin pieni ja siro olin ennen ekaa raskautta, mutta ne on jo niin haaleita ettei niitä juuri näe. Tissit on mallia käteen sopiva joten ne ei roiku pahasti, niissä on ihan kivasti vielä täytettäkin.
Peppu on vielä kivemmin pyöreä nyt kuin ennen raskauksia vaikka painoa ei ole kuin 5kg enemmän. Ennen raskauksia pianoin 48-49kg.

Noille asioille kun ei minkään voi niin niiden kanssa pitää elää. Ei ne haittaa minua, eikä miestä. Jos niitä jäisi surkuttelemaan niin miten surullista ja hankalan estoiste olisi elämä.
 
Kannanpa korteni tähän keskusteluun. Minulla on ainakin tällä hetkellä sellainen fiilis etten enää koskaan halua olla raskaana. Ensimmäisestä raskaudesta "sain" peräsuolen jonkinasteisen laskeuman. Tai ainakin niin luulen koska koko ajan on tunne kakkoshädästä ja hyppiessä tuntuu että takapuoli tippuu lattiaan. Niin ja sitten vielä virtsankarkailuakin. Joo ja olen jumpannut lantionpohjaa päivittäin. Jälkitarkastuksessa terkka kehtasi vielä sanoa lihaksieni olevan niin hyvät ettei niitä tarvitse jumpata kuin vasta vanhempana, hehheh. Raskausaikana aloin myös kärsiä unettomuudesta(yön aikana unta noin3-5h ja sekin pätkissä) joka jatkuu edelleen vaikka synnytyksestä on jo reilu vuosi. Raskausarpia ei kyllä tullut, mutta vaihtaisin nämä vaivat mielelläni vaikka 50 raskausarpeen!

Vastaus siis itse kysymykseen: En ole hyväksynyt raskauden ja synnytyksen aiheuttamia haittoja ja olo on kitkerän katkera kuin sitruunalla!
 
Mielestäni en ole ainakaan vartalolta rupsahtanut vaikka 4 lasta. Olen liiankin laiha. Mutta muuten iän myötä on kyllä ryppyjä ja väsymys suorastaan loistaa naamasta. Ei koskaan enää lapsia, hyvä jos näitäkään jaksaa aikuiseksi kasvattaa
 
kaikista vaikein on hyväksyä peräpukamat, jotka uusivat kivuliaan polttamishoidon jälkeenkin sekä virtsankarkailu, jonka takia minulla on esim. yökerhossa tanssiessani oltava 2 sidettä päälekkäin sekä puhtaat pikkarit laukussa..

muuten olen kroppaani tyytyväinen: rintani ovat pienet ja ilmeisesti sen takia yhä mukavan pyöreät. vatsassa ei ole raskausarpia, eikä se edes roiku. jotain hyötyä omenalihavuudestakin! :D tai entisestä omenalihavuudesta, kovalla työllä olen saanut vyötärönympäryksen yhdeksästäkahdesta sentistä seitsemäänviiteen.. olen mielestäni ihan kivan näköinen keski-ikäistyväksi kahden lapsen äidiksi!
 
Elämäntavat ei tiettyihin asioihin kyllä vaikuta mitenkään.
Tää on kyllä totta. Eikä elämä ole aina oikeudenmukaista: mun elämäntavoilla ja päälle kolmekymppisenä aloitetulla lasteteolla olis voinu luulla, että totaalirupsahdus seuraa, mutta ei vaan. Säilyin kutakuinkin ennallani, ehkä hiemen naisellisemman habituksen sain aiemmin poikamaisen vartaloni tilalle.

Enkä todellakaan voi tästä ottaa kunniaa itselleni, vaan voin vain kiitellä hyviä geenejäni. Että malttia naiset sen sädekehän kiillotuksen kanssa...
 
Olen huolehtinut itsestäni jo ennen raskauksia, raskaudet eivät muuttaneet tilannetta. Raskaudet eivät saaneet minua rupsahtamaan.

sä olet sitten vain onnekas.

Mutta väitätkö että nainen voisi elintavoillaan vaikuttaa siihen repeääkö peräsuolesta asti synnytyksestä? tai saako arpia? tai että riipahtaako ne tissit? saati että saa pahoja laskeumia tai peräpukamia?

Itse ihmettelen etten saanut arpia koska arpia jää helposti pienistäkin haavoista. Mutta laskeumat vaivaa edelleen, kohta vuosi synnytyksestä. Repeämät kyllä parani täydellisesti mutta alapää ei silti enää ennallaan. Ja jumpannut olen joka päivä synnytyksen jälkeen.
 
Olen huolehtinut itsestäni jo ennen raskauksia, raskaudet eivät muuttaneet tilannetta. Raskaudet eivät saaneet minua rupsahtamaan.

Tässä rupsahtamisessa nyt tuskin puhuttiinkaan, että hups kun lihoin sata kiloa ihan yrittämättä, vaan siitä, että sukuelimien ulkonäkö muuttui tai rinnat jäivät riippumaan tai sai raskausarpia, peräpukamia, laskeumia ym.

Tämä terveysintoilu on muodostunut joillekin näköjään uskonnon kaltaiseksi ihmeen lähteeksi. En missään nimessä halua vähätellä terveitä elämäntapoja, mutta terveet elämäntavat ei tarkoita, että kuin ihmeen kaupalla ihminen säästyy kaikelta pahalta.
 
Tässä rupsahtamisessa nyt tuskin puhuttiinkaan, että hups kun lihoin sata kiloa ihan yrittämättä, vaan siitä, että sukuelimien ulkonäkö muuttui tai rinnat jäivät riippumaan tai sai raskausarpia, peräpukamia, laskeumia ym.

Tämä terveysintoilu on muodostunut joillekin näköjään uskonnon kaltaiseksi ihmeen lähteeksi. En missään nimessä halua vähätellä terveitä elämäntapoja, mutta terveet elämäntavat ei tarkoita, että kuin ihmeen kaupalla ihminen säästyy kaikelta pahalta.

Samaa mieltä.
 

Yhteistyössä