Miten olette kertoneet lapsille koiran kuolemasta

[vieras]

Siinähän se kysymys tulikin.
Oletteko valmistelleet lapsia jo aikaisemmin rakkaan lemmikin poismenosta?

 

[poitsuli]

meil koira jouduttii lopettaa nii äkkiseltää ettei kerenny valmistelee,mut sit ku oltii jo haudattu ym.ni sanoin pojalle 2v9kk et nyt ei o koiraa enää!poika joka päivä n2vkoa hoki et ressu tulee ja mennää hakemaa se,mut nyt o laantunu seki!ihan hyvi otti ku kuitenki toinen jäi!

 

[tuttu]

meillä jouduttiin lopettmaan koira vajaa 2kk sitten ja isommat lapset (yli 9v) ottivat sen asiallisesti, koska tiesivät koiran olevan sairas ja kuolema tulisi helpotuksena koiralle. Mutta 2v 10kk ei tietenkään vielä tiedä mitä kuolema tarkoittaa ja sanoimme vain, että koira meni pois, kun oli niin sairas. Toki lapsi oli kuullut jo aiemmin, että koira on kipeä ja kävin usein lääkärissä.

Pari kertaa lapsi on kysellyt miksi koira meni pois ja siihen on vastattu jotenkin ympäripyöreästi, että koira meni pois paikkaan, jossa sitä ei enää satu. Nyt se voi olla iloinen.

Yllättävän helposti asia on mennyt, välillä muistellaan koiraa ja katsotaan kuvia ja lapsi sanoo, että nyt koira ei ole enää pipi ja että koira meni pois.
En viitsinyt sanoa, että koira haudattiin pihapiiriime. Sitä tuskin olisi ymmärtänyt.

 

[vieras]

Samaa olen itsekin miettinyt. Meidän melkein 14vuotiaan rakkaan koiramme pois menosta on jo puolisen vuotta ja edelleen 3-vuotiaat kyselee. Viimeksi tänään nukkumaan mennessä. Olemme sanoneet, että L. muutti taivaaseen kun oli niin kipeä. Lapset ovat kysyneet milloin L. tulee takaisin ja voiko toinen koiramme hypätä taivaaseen ja hakea L:n kotiin. Yksi pojistamme sanoi, että näki lääkärin ja lääkäri on sanonut, että L. voi tulla jo kotiin. Nämä ovat kamalia tilanteita kun eivät ymmärrä mitä kuolema tarkoitaa ja itsellä tulee aina tippa silmään kun alamme rakkaasta koirastamme juttelemaan. Tänään tosiaan juuri mietin, että kuinka tuota poismenoa voisi heille "valaista". Vai täytyykö heidän vielä kolme vuotiaina asiaa edes tajuta?

 

[tuttu]

en suosittele puhumaan taivaastakaan, koska ajatus siitä, että eläin menee taivaaseen (tai maan alle) voi tuntua pienestä oudolta ja herättää vain enemmän kysymyksiä.

Ei lapsen tarvitse tietää kuolemasta ennen kuin on aivan pakko ja lemmikin kuolema ei ole sellainen, ainakaan kovin nuoren kohdalla.

Kuolema on tosi vaikae käsittää ylipäätään, lasta on turha stressata ahdistavilla ajatuksilla.
Tuttavani mies kuoli jokin aika sitten ja 8v lapsi puhui vielä hautajaisten jälkeenkin, että kyllä isi tulee, on vaan työmatkalla...

 

[Peppari]

Meillä on kyllä ihan rehellisesti kerrottu että koira on kuollut. Ja itketty kunnolla. Pieni kysyi että missä se Jaska nyt sitten on, ja silloin sanottiin että koira on mennyt koirien taivaaseen, eikä tule takaisin.

 

[lemmenlaiva]

Kun itse olin pieni ja äiti ja isä olivät päättäneet lopettaa meidän silloisen koira vanhuksen, niin minulle asia kerrottiin sitten illalla että koira oli syönyt lasin sirpaleen ja kuollut valitettavasti siihen.
Silloinhan uskoin asiaa, ihmettelin vain hieman että mistä se lasin sirpale oli löytynyt, mutta täydestä se läpi meni. tässä muutama vuosi sitten taas asian muistin, ja kysyin sitten vanhemmiltani että oliko se totta vai ei. eläinlääkäri oli oikeasti käynyt koiran päivällä lopettamassa...

 

[kuha]

poika oli vasta 1½v ku porukoiden koira lopetettiin. aateltiin kaikki et se on liian pieni muistaakseen mitään jne mut sit n.2vuotiaana se on alkanu kyselee et mis XXXXX on mul on muutama kuva kehyksissä tästä koirasta ja poika jaksaa edelleen (2½v) et tossa kuvassa on XXXXX ja missä se nyt on
tää nyt ei vastannu ap:n kysymykseen :ashamed: mut kerroin kuitenki ku musta tää on niin outo juttu et niin pitkän ajan päästä poika alko sitä vasta kaipaamaan :|