Miten olette selvinneet kohtukuolemasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Osku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ::
Alkuperäinen kirjoittaja vm:
Alkuperäinen kirjoittaja mamma vaan:
Alkuperäinen kirjoittaja vm:
Alkuperäinen kirjoittaja vippis:
:hug: Lämmin halaus, hirveästi voimia. Sen julmempaa kohtaloa ei ole, kuin joutua hautaamaan oma lapsensa.

Veljeni esikoinen menehtyi 40+1 kohtuun marraskuussa.

Minä kanssa sanoisin, että kannattaa miettiä vielä sitä, että haluaako vauvan kuitenkin nähdä.

Ja kovasti voimia sinulle, ja vaimollesi.

Tuo on "julma" kohtalo mutta ei mielestäni sittenkään pahin.

Vielä pahempi olisi nähdä oman lapsensa kärsivän esimerkiksi kipujen kourissa jos häntä ei voitaisi auttaa.

Ja kaikkein kauhein kohtalo on minusta se kun lapsi katoaa, siepataan. Kuten vaikka Madeleine McCann. Sitä kamalampaa en voi kuvitella ja maailmassa on kadonnut miljoonia lapsia Madeleinenkin jälkeen eikä vanhemmat tiedä missä he ovat ja kuinka paljon kärsivät!

Pahin ja julmin on se mikä omalle kohdalle osuu, ei näitä voi laittaa mihinkään "arvojärjestykseen".
Facebookissa on ryhmä jossa toivotaan liputuspäivää kuolleille lapsille, luepa muutama tarina sieltä ja kerro sitten mikä on julmaa ja mikä ei!
Esikoiseni syntyi kuolleena rv:lla 39, olisin ollut ikionnellinen ja kiitollinen jos olisin saanut pitää hänet edes hetken..

Ei ole myöskään tarpeen kehuskella omilla vastoinkäymisillään ja nostaa itseään muiden sellaisten ihmisten yläpuolelle, jotka eivät ole lastaan menettäneet. Erittäin lapsellista käytöstä enkä noin epäkypsien kommenttejen jälkeen edes usko että sinulla on omakohtaista kokemusta. Jos olisi, älyäisit varmasti ettei tämä asia ole mitään "kättä pidempää", jolla lyödään kanssakeskustelijoita.

Kun minä äitinä sanon, että lapseni katoaminen olisi pahinta mitä voin kuvitella tapahtuvaksi itselleni, niin se on varmasti totta. Ei minun tarvitse sinulta lupaa kysyä, saanko minä olla tätä mieltä.

Olen ollut töissä myöskin yliopistosairaalan lasten syöpäosastolla ja nähnyt siellä erilaisia ihmiskohtaloita, mutta silti minusta olisi pahinta jos pedofiililiiga tms. varastaisi minulta lapseni. Vähätteletkö sinä noiden ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden lasten kohtaloa?

Ap ei varmastikaan kirjoittanut tänne sen takia että pääset haastamaan riitaa. Suuressa surussa EI VARMASTI auta että joku dorka tulee sanomaan että ei tuo vielä mitään.. Tilannetajua!!! Joskus on vaan parempi olla kirjottamatta kun suoltaa täyttä sontaa.

Ap, olen todella pahoillani!

Menkäähän ämmät muualle pätemään ja jeesustelemaan!

Nimim. vm ei puhunut mitään sellaista mitä ap (osku) ei voisi loukkaantumatta lukea, HÄN PUHUI IHAN VAAN ASIASTA LAAJEMMIN.

Sitäpaitsi, tuttunikin jonka yksivuotias kuoli, sanoi että vielä pahempaa olisi enää vain se että lapsi kärsisi pitkään tai varastettaisiin. Hänkin piti lapsen katoamista kuolemaakin hirveämpänä kohtalona, ja hänellä oli omakohtainen kokemus lapsen kuolemasta.
 
Olen syvästi pahoillani kohtalostanne joutua kokemaan lapsen menetys. Osa äideistä haluaa säilyttää vauvan tavaroita ja korjata ne itse pois ajan kuluessa, osa haluaa kaikki heti pois silmistä. Hyvä olisi, jos vaimosi pystyisi ennen kotiutumista kertomaan, minkä hän kokee parhaaksi, mutta hän ei välttämättä tiedä sitä itsekään.

Minä kannan kohdussani parasta aikaa elävää ja kuollutta lasta, enkä pysty näkemään vauvojen tavaroita silmissäni.
 
Otan osaa, teillä ei ole nyt kiire minnekään. Joten minun neuvoni on, älä koske vauvan tavaroihin.

Minunkaan mieheni ei ensin halunnut nähdä meidän kohtuun kuollutta vauvaa, mutta parin päivän päästä mieli muuttui. Kävi sitten 10v pojan kanssa katsomassa vauvaa sairaalassa, pitivät sylissä ja ottivat valokuvia muistoksi.

Yleensä hoitajat ottavat kuvan vauvasta, juuri niitä tilanteita varten että mieli muuttuu. Kannattaa kysyä hoitajilta tästä, jos myöhemmin sen kuvan haluaa itselleen.

Sairaalasta saa myös tietoa siitä, mistä esim. keskusteluapua voi hakea.

Meidän vauvan kuolemasta (rv 40+1) tulee huhtikuussa kuluneeksi 3 vuotta.
 

Yhteistyössä