miten olla tyytyväinen elämään kun ei tunne mitään

[ymmällään]

syön siis mieliala lääkkeitä ja ne vie oikeasti kaikki tunteet pois, siis niin että yber paska olo tuntuu vain pienenä harmituksena ja todella onnellinen olo ihan vaan pienenä hyvänä olona
ilman lääkkeitä taas en selviä, koitettu on.. hetken on hyvä olla mutta sitten pahenee..
miten jaksaa arkea jos ei ole mitään hyviä hetkiä, ei tuota iloa ne kaikki pienet arkiset asiat jotka muuten saisi hyvälle tuulelle..
toki vastapainona sitten mua ei suista raiteiltaan pienet vastoinkäymisetkään.. ne ei hetkauta yhtään...

 

[LisaMarie]

Oletko äskettäin aloittanut?
Toisilla tuo tunteettomuus liittyy lääkityksen aloittamiseen.
Jos sinulla on kunnollinen terapia, tavoite on (ja virallisesti se on aina) että lääkkeitä syödään lääkäristä riippuen 3kk-korkeintaan vuosi. Sitten pitäisi pärjätä terapian turvin. Lääkityksen tarkoitus on auttaa vastaanottamaan terapia, ei parantaa. Terapia -ja oma työ- on se mikä parantaa. Resurssipulan takia vaan tuosta joudutaan usein aika paljon tinkimään :|

 

[ymmällään]

mie oon syöny niit kesäkuusta lähtien, elokuussa annostusta nostetiin kun pienemmällä annoksella ei ollut toivottua vaikutusta, terapiassa kävin mutta nyt on ollu siitä taukoa.. psykiatri suositteli että aikaisintaan tammikuussa lopetetaan lääkkeet ja silloinkin pikkuhiljaa..

 

[LisaMarie]

Jos losi ei tunnu paremmalta, niin koita vaatia lisää terapiaa. Mä kävin jopa 2x viikossa. Ja lääkitys oli tosiaan vaan siksi, että olis saanu siitä terapiasta jotain irti, lopetettiin heti kun 6kk tuli täyteen ja ohjeena on heti mennä lääkäriin (siis terapeutille) jos tulee ongelmia, mutta säännöllinen hoito kesti noin 8 kk, 6kk lääkkeet+terapia ja vielä pari kk säännöllistä terapiaa, jonka jälkeen terapia muuttui satunnaiseksi, "tule kun tunnet tarvitsevasi" tyyppiseksi.
Nyt on viimeisestä käynnistä 1,5 kk ja aika varattu 1,5 viikon päähän. Pisin väli sen jälkeen, kun mut todettiin terveeksi, on ollu vajaa 3 kk.

 

[Zoe-F]

Itse söin efexoreja vuosikaudet. Kiitos niiden, paskaa oloa ei ole enään näkynyt, ja vaikka lääkkeitä syödessä mikään ei tuntunut miltään, niin niiden lopettamisen jälkeen hyvä olo ja onnellisuus ovat tulleet takaisin.

 

[Rva B ei jaks akirjautua]

Mä vaan sen verran tsemppaisin...

Kun mulla on ihmetetlty myös tunteiden puuttumista, ja epäilty mm. Aspergerin oireyhtymää ja vaikka mitä syyksi.

Käänsin sen sitten vahvuudeksi ja hankin koulutuksen ja työn hoito-alalta. Nyt teen huumeita käyttävien ihmisten kanssa töitä, joka voisi monesta olla henkisesti rankkaa. Myös saattohoitoja teen ja pidän siitä. Olen löytänyt tätä kautta vahvuuteni, ja pystyn olemaan todella hyvä hoitaja kaikesta huolimatta. Minua ei asiat stressaa ja kuormita niin paljon kuin keskimäärin muita, joten pystyn olemaan paremmin läsnä ja kohtaamaan auoremmin kauheuksia, sairauksia, kuolemia...

Ja itseasiass, se tuo sitten sitä hyvääkin mieltä. Joku outo lämmin tunne tulee välillä tuonne sydämen paikkeille. Joku semmonen, mikä on ollu hukassa!

-Bee

 

[ymmällään]

Itse söin efexoreja vuosikaudet. Kiitos niiden, paskaa oloa ei ole enään näkynyt, ja vaikka lääkkeitä syödessä mikään ei tuntunut miltään, niin niiden lopettamisen jälkeen hyvä olo ja onnellisuus ovat tulleet takaisin.

niitä mäkin syön, isointa annostusta.. no ehkä jaksan vielä tammikuuhun, huonompi homma jos site pitää vielä jatkaa niitä..

 

[kannanottaja]

Onko noi efexorit serotoniinia? Mulla on menny serotoniinia puolenkymmentä vuotta ylläpitävänä kun ikä meni yli nuorisopsykiatrian terapian, yths ei löytäny resursseja, kelan kolme tukivuotta täytty ja mti-toimesta en viiti edes puhua. Nyt käyn yksityisellä pari kertaa kuussa (rahat ei riitä enempään). Mutta mistä ihmeestä saa aikuinen julkisella kaksi kertaa viikkoon intensiiviterapiaa lääkityksen lopettamiseksi noitten kelan tukien jälkeen?? Ehkä Kauniaisten kunnasta..