Miten opastaa lasta olemaan fiksummin toisten lasten kanssa?

[miten toimia]

Lapsi on siis tässä pitkin syksyä heitellyt kuraa ja kiviä kavereiden päälle välitunneilla koulussa. Hän on asian tiimoilta ollut jälki-istunnossakin muutaman kerran.

Ja viikonloppuna otin jälleen asian esille, miksi heität kuraa kavereiden niskaan? Lapsi vihdoin ja viimein vastasi, "että kun kaverit tulevat liian lähelle häiritsemään ja että hän haluaa leikkiä yksin." Sanoin, että sano opelle, että haluat leikkiä yksinäsi. Mutta siihen lapsi ei enää kommentoinut mitään.

Tänään otin asian puheeksi myös luokan ryhmäavustajan kanssa ja hän sanoi seurailevansa lapsen perässä, kun välitunnit ovat menossa. Hän oli asiasta sitä mieltä, että lapsi ei pidä siitä, että toiset lapset tulevat liian lähellä. Ja hän sanoi myös, että toiset lapset kantelevat herkemmin kuran heittelystä ja he myös saattavat tahallaankin mennä liian lähelle lasta, niin, että sitä kuraa / rapaa sitten lentää.

Lapsella on autismi ja ADHD.

 

["Piika-äiti"]

Nuo on vaikeita tilanteita. ADHD/autismilapsi ovat niin helppoja kohteita kiusata, eli siis toinen lapsi tietää mikä pientä hermostuttaa ja härnää ihan tahallaan voidakseen kannella ja voidakseen kertoa kotona miten kamala se taas oli.

Hyvä kun ryhmäavustaja tuntuu olevan tilanteen tasalla. Kun ei tunne lasta ja hänen kykyään ottaa vastaan neuvoja ja muistaa ne, on todella vaikea neuvoa mitään.

 

[Anatolia]

Minusta pitäisi opastaa muita lapsia, että he antaisivat lapsesi olla rauhassa, eivätkä tulisi liian liki.

 

[Squawe]

Mulla eskari-ikäinen poika, joka ei ole ollenkaan sosiaalinen lapsi. Ei ole ikinä pitänyt siitä, että kukaan tavallaan tukkii liian lähelle. Tarvitsee oman aikansa ja oman tilansa. Jotenkin tuntuu ahdistavan liika läheisyys, jos aloite tulee joltakin muulta kuin lapselta itseltään. Tulee lähelle, kunhan saa tehdä sen omaan tahtiinsa. Opettajalle olen asiasta sanonut ja toivon, että jollain asteella lapsen yksilöllisyyttä ymmärretään. Täytyyhän lapsen ajan myötä toimia ryhmässä muiden kanssa, mutta ei sitä väkisin voi mun mielestä "sosiaalistaa".

 

[alkuperäinen]

Squawe, kiitos tekstistäsi. Kuulostaa lapsesi hyvin paljon samalta kuin omakin lapseni.

( Tosin välillä mietin, että olenko itse edesauttanut lapsen epäsosiaalisuutta, kun hän on ylipäätään ainoa lapsi ja emme ole missään ns. äiti - lapsipiireissä pahemmin käyneet. Lapsella ei ole koskaan ollut kaveria tai no on hänellä 1, mutta tuota kaveria lapsi näkee harvemmin.- Lapsi on tosin ollut päiväkodissa reilu 4v iästä alkaen, mutta ei häneltä sieltäkään kavereita tullut. Eikä eskaristakaan. Lapsi kun tykkää leikkiä yksikseen ja omissa oloissaan. Lisäksi meillä ei ole täällä ketään perhetuttuja keiden luona kävisimme kylässä. Olemme aina olleet keskenämme ja omissa oloissamme.)

 

[alkuperäinen]

Nostan vielä aamuvuoron kommentoitavaksi

 

[Squawe]

Voi kuule ap! Tuossa voin lohduttaa sua kokemukseni perusteella. Mä olen sitä mieltä, että mikään muu ei ole opettanut mulle ihmisten yksilöllisyydestä yhtä paljon kuin omat lapset. Mulla on viisi lasta ja me olemme kulkeneet perhekerhoissa, suuren suvun juhlissa ja muissa kissanristiäisissä siitä saakka, kun tuo toiseksi vanhin lapseni on ollut lähes vastasyntynyt. Eikä ole näköjään ollenkaan vaikuttanut lapseeni niin, että olisi sosiaalisempi tapaus. Mua vain juuri jännittää, että koska koulumaailmassa aletaan huomauttaa lapseni näistä piirteistä. Mun mielestä kaikilla silti kuuluu olla oikeus olla omanlaisensa. Ja koulumaailmaa tunnen sen verran, että niitä ärsyttäjiä ja provosoivia lapsia löytyy varmasti, jotka käyttävät hyväkseen lapsen ärsyyntymistä ja sitten eivät muka ole tehneet mitään ärsyttääkseen toista... Onneksi henkilökunta on tietoinen asiasta jo oman kokemuksen ja huomioidensa perusteella. Hyvää syksyn jatkoa teille!