Miten opettaa/patistaa lapsi pukemaan,riisumaan ym?

[vinkkejä kiitos..]

Kyseessä 4v "tavallinen" (=ei erityis-) lapsi,joka on aina ollut kotihoidossa. Tiedän,että päiväkodissa lapset opetetaan mm pukemaan ja riisumaan itse jo parivuotiaina,mikä on mielestäni todella hyvä asia. Noh,oma lapseni on siis aina ollut kotihoidossa ja pitkälti oma vikanihan on kun en ole häneltä tällaisia taitoja vaatinut. Nyt kun olen viime aikoina (suunnilleen alkukesästä alkaen) yrittänyt opettaa lasta,niin hän turhautuu heti jos ei ekalla yrityksellä onnistu (muutenkin turhautuu herkästi jos esim ei osaa piirtää samalla tavoin kuin aikuinen tai ei muuten osaa/onnistu). Lapsen kanssa on moni muukin asia mennyt ns hitaammalla kaavalla,niin en ole halunnut ottaa pukemisesta/riisumisesta stressiä kenellekään. Nyt kuitenkin,lapsella ikää jo päälle 4v,niin kovasti toivoisin että hallitsis samat taidot kun ikätoverinsa. Ihan jo senkin takia ettei joutuisi kiusatuksi tarvitessaan enemmän apua kun toiset..

Muttamutta. Edelleenkään en halua vaatia lapselta "liikoja" enkä missään nimessä halua että hän kokee olevansa epäonnistunut tai huono. Pukemis-/riisumis-hommat kun ei myöskään kiinnosta lasta yhtään,niin olisko antaa neuvoja miten saisin lapsen innostumaan itse toimimisesta? En siis halua käyttää mitään "jos et saa haalaria ite päälle et voi lähteä ulos"-tyyppistä,vaan haluaisin löytää keinon saada lapsi haluamaan oppia ja toimia.

 

["vieras."]

Eikö lapsi pue mitään itse? Oletko neuvolassa maininnut noista ongelmista? Siis kyllä joo 4-vuotiaat voi heittäytyä avuttomiksi ja vaatia palvelua, mutta ei kuulosta ollenkaan normaalila, että 4-vuotias ei vaan saa haalaria päälle tai housuja jalkaan. Sen verran yksinkertaisista jutuista kuitenkin kyse.

Miten muuten motorinen kehitys, osaako lapsi pyöräillä, hyppiä yhdellä jalalla/tasajalkaa, luistella edes jotenkin?

 

["Veera"]

Tarkoititkohan ulko vai sisävaatteita?

Meillä lasten sisävaatteet on kaapissa alahyllyillä niin että voivat ne itse sieltä ottaa. Lapset pukee reippaasti kun saavat ite valita vaatteensa. Toki sanon esim että sukkahousut täytyy pukea tms(ja yrittävät kyllä näistä luistaa joten pitää niitä vahtia) ja tietysti välillä koko vaatekaapin sisältö on myllätty sitä lemppariopaitaa etsiessä, mutta minusta se kuuluu asiaan.

Juu, mutta jokatapauksessa siis tuo että itse saa valita motivoi kovasti. Meillä on myös roolivaatteita (ritari, prinsessa jne) joita lapset tykkää pukea leikkeihinsä ja silloin kun leikkiä varten on tarvis vaihtaa vaatteita niin riisuminen ja pukeminen tapahtuu salamannopeasti. Samoin jos sanon että mennään kylpyyn niin riisuvat nätisti. Yökkärit on nopeasti vaihdettu kun iltasatu alkaa kun yökkärit on päällä. Kerron lapsille että nukkumaanmenoon on esim 20min aikaa, voidaan se aika joko käyttää lukemiseen tai sitten kinastella iltatoimista vaikka 15min ja lukea vain yksi sivu.

Ulkovaatteet jos pukee reippaasti niin saa tarran pukemistauluunsa(eteisen seinällä). Suostutella voi esim niin että minä puen toisen kengän ja lapsi toisen, laitan toisen lahkeen jos lapsi laittaa toisen jne. Tai sitten leikitään että ovat palomiehiä ja on hätätilanne. Tai sitten vain istun odottamassa hetken ja katson jos jotain alkaa tapahtua. 3v:n kanssa ulkovaatteista tulee kinastelua kun haluaisi vaan laittaa farkut ja takin ulos(tai leikit on kesken eikä haluaisi lähteä ulos jne jne). Välillä on sitten otettu vaatteet mukaan ja lapsi on pukenu rappukäytävässä(tää ei taida sopia sun filosofiaan mutta minusta ei oo muita lapsia kohtaan reilua että odottavat eteisessä kaikki kamppeet päällä hikisinä yhtä kiukkupussia).

Mut kai sitä voi keksiä kaikenlaista hassuttelua, pukemislaulua jne jotta se hermo pitäisi paremmin eikä heti turhautuisi jos ei osaa.

 

[chef]

No ei ole kyllä 4v ikäiseltä vaadittu "liikoja", jos häneltä vaatii sen, että hän pukee itse. Joten älä ainakaan siitä huolta kanna

Ja miksi se "jos et pue, et pääse ulos" on mielestäsi huono tapa? Kyllä sen voi lapselle ihan kauniistikin esittää, eli ei sitä tarvitse pää punaisena räyhätä.

Meillä on hyvin tiukat säännöt esim. juurikin tuon pukemisen suhteen. Mulla on 3 alle kouluikäistä lasta, enkä mä todellakaan pue heitä aamuisin. Jos niitä vaatteita ei saada riittävän nopeasti päälle, niin sitten sen päivän kerho peruuntuu ja päivä vietetään kotona. Kyllä vaan muutaman kerran on vedetty itku-potku-raivareita lattialla, kun äiti on niin kovin julma...mutta melkolailla helpommin sitten on seuraavat päivät asian suhteen sujuneet.

Meillä 3v pukee itse kaikki sisävaatteet (saa siis myös sukkahousut ylös saakka kunnolla, kun se on erikseen opetettu) ja ulkovaatteet. Lapsi tarvitsee apua vain joidenkin ulkohaalarien lahkeiden kanssa (ei saa kengän päälle). Isompi lapsi (täytti pari viikkoa sitten 5v) saa myös ne lahkeet laitettua kaikista puvuista ja housuista.

Mä itse tekisin niin, että mentäisiin aamusta valitsemaan lapsen kanssa hälle mieluisat vaatteet...antaisin lapsen tehdä valinnat itse, kunhan vaatteet olisivat säähän sopivat. Ja sitten vaan pyytäisin lasta pukemaan ne päälleen. Ohjaisin häntä suu-sanallisesti, mutta fyysisen työn saisi lapsi tehdä itse. Jos lapsi ei pukisi, niin sitten lapsi olisi alasti. Vaikka koko päivän.

Kyllä meilläkin sormikkaiden kanssa viime syksynä (lapsi 4,5v) pari päivää taisteltiin, mutta äkkiä nekin pukemaan oppi, kun asiaa harjoiteltiin. Annoin siis vieressä vinkkejä (ei oltu lähdössä mihinkään, vaan vain harjoiteltiin asiaa) ja sitä kautta lapsi oppi. Hänkin on luonteeltaan helposti periksi antava, jos ei heti onnistu, mutta painotin jatkuvasti sitä, että ainoa keino oppia, on se että harjoittelee ja piste. En pakottanut harjoittelemaan, mutta ilmoitin, että jos lapsi ei ole valmis harjoittelemaan, niin en minäkään kyllä niiden sormikkaiden kanssa auttaa aio, vaan lapsi saa sitten käyttää lapasia.

 

[vinkkejä kiitos..]

Siis kyse on enemmänkin siitä ettei halua edes yrittää/opetella. Pukee itse alushousut,väljät sisähousut (=pitkät kalsarit,verkkarit),kaulurin,pipon..kumisaappaat/kuomat. Riisuu sukat,lähes kaikki housut,avattavat takit/paidat (siis mitä ei tartte vetää pään yli).

Pyöräilyä ei ole halunnut opetella,kuuluu näihin turhautuu heti-juttuihin. Hyppiä osaa sekä yhdellä että tasajalkaa,ei luistele/hiihdä/ui (nämä ei johdu lapsesta vaan vanhemmista). Osaa laittaa vetoketjun kiinni,siis myös esim takin vetoketju (=puoliskot kokonaan irti toisistaan) ja tehdä solmun,on saanut esim kerhosta ja neuvolasta palautetta että piirtää hyvin.

En ole maininnu asiasta neuvolassa. Kaipaisin ideoita erityisesti siihen miten saisin lapsen innostumaan uusien taitojen oppimisesta niin että jaksaa harjotella? Esim ton solmun kun oppi niin sanoi itsekin että haluaa kesäksi nauhalenkkarit niin voi solmia nauhat itse,puhuttiin siinä yhteydessä myös että opetellaan tekemään rusettikin..

 

[woo]

Mä itse tekisin niin, että mentäisiin aamusta valitsemaan lapsen kanssa hälle mieluisat vaatteet...antaisin lapsen tehdä valinnat itse, kunhan vaatteet olisivat säähän sopivat. Ja sitten vaan pyytäisin lasta pukemaan ne päälleen. Ohjaisin häntä suu-sanallisesti, mutta fyysisen työn saisi lapsi tehdä itse. Jos lapsi ei pukisi, niin sitten lapsi olisi alasti. Vaikka koko päivän.

Meidän 4v olisi todella onnellinen tuosta vaihtoehdosta, se ei kannusta ainakaan meidän naturalistia pukemaan.

Meillä 4v osaa pukea, mutta yleensä ei viitsi ja vetkuttelee, niin tulee turhan paljon autettua. Itse valitut vaatteet puetaan helpoiten.

 

["Veera"]

Ei sitä lasta tartte suojella turhautumiselta. Anna turhautua ihan rauhassa vaan. Jos motovaatio on tarpeeksi hyvä niin kyllä se sitte yrittää uudestaan kun on saanu harmituksensa ensin purettua.

 

["vvieras"]

Lehdessä oli kerran juttu, että esim kuivaksi opettelu tai pukeminen (tai mikä tahansa hankala esim. Huono ruokapöytäkäytös), jossa negatiivinen asia käännetään "saavutukseksi". Esimerkiksi jutellaan, että opetellaan nyt pukemaam vaatteet, tehdään siitä positiivinen iloinen asia, vähän kuin lukemaan oppiminen. Kerrotaan tutuille tästä "opettelusta", niin että lapsi kuulee kuinka vanhemmat kertoo "meidän Niilo opettelee vastteiden pukemista" ja katsotaan Niiloa ylpeästi hymyillen.

Jokainen voi tehdä tuosta opettelusta erilaista. Esimerkkinä voisi vaikka opetella aluksi saamaan jalat housuihin (äiti auttaa loppuun). Aina edetään eteenpäin ja lopulta opetellaan sukkia. Kerrotaan miten ollaan jo tässä vaiheessa ja miten hienosti Niilo on oppinut jo housut pukemaan. Kannattaa aloittaa helpoimmasta vaatteesta niin että lapsi onnistuu ja kehuminen taas kannustaa opettelemaan seuraavaa. Hiljaa hyvä tulee. Voi vaikka antaa vaikka tähtiä tai parhain olisi vaatteen näköiset tarrat jos jostain löytyisi.

 

[chef]

Meidän 4v olisi todella onnellinen tuosta vaihtoehdosta, se ei kannusta ainakaan meidän naturalistia pukemaan.

Meillä 4v osaa pukea, mutta yleensä ei viitsi ja vetkuttelee, niin tulee turhan paljon autettua. Itse valitut vaatteet puetaan helpoiten.

Eikö mieli muuttuisi edes silloin, kun olisi aika lähteä kauppaan...vaikka ei siellä nyt pakkasta taida olla, niin kyllä siellä kylmä silti on

 

["Taitsu"]

Toimii lähes kaikessa kisat: kumpi eka valmis? Tai sit se klassinen "en usko että osaat", jolloin kummasti osataan. Ja sit on "ite-päivät", jolloin saa tehä ite myös jotain kivaa, esim. Leipoo tai kaupassa tehä jotain ostoksia(karkkia).

 

[ksddj]

Mulla on 5,5-vuotias lapsi, joka pitää aika usein pukea tai siis avittaa vaatteet päälle. Lapsi osaa kyllä pukea, eikä päiväkodissa asian suhteen ole mitään ongelmia, mutta kotona toi pukeminen välillä tökkii. Joskus pukee ihan itse hyvinkin reippaasti, toisinaan ei vaatteet tahdo mennä millään päälle.
Lahkeiden ja hanskojen kanssa tarvii apua, että saa ne kunnolla.

Näin arkiaamuisin joudun pukemaan molemmat lapset, nuorempi 3v., kun muuten me ei ikinä ehdittäisi päiväkotiin kun on niin aikaiset aamut. Puen lapset puoliunessa ja kannan alakertaan ja haalarit niskaan. Hyvä vaan kun kesä taas tulee, niin tuokin homma helpottuu.

 

["Mona"]

Mä niin tiedän tunteen. Meillä kotihoidossa 4,5v ja on ollut erittäin takkuista tuo pukeminen. Kyse ei ole ollut etteikö osais/oppia vaan ettei vaan kiinnosta opetella. Meillä itseasiassa kävi niin että mun käsi murtui ja oli kipsissä enkä ihan oikeasti voinut auttaa, vasta silloin alkoi pukea itse ja hyvinhän sen vähitellen alkoi pukemaan.

Parhaiten meillä toimi just toi et "en usko että osaat" eli kävin vaikka vessassa ja sanoin ettet varmaan osaa laittaa haalaria ja sit olin aivan ihmeissään. Tarrataulu vois kyllä myös motivoida hyvin, vaikkei meillä sitä ole käytössä ollutkaan.

Muutenkin kaikki uuden opettelu lapsen kanssa on hankalaa, ei halua opetella pyöräilemään, ei halua luistelemaan jne. Mut on kyllä suostutelttu/pakotettu. On erittäin mukavuudenhaluinen, mieluummin istuis mun pyörän kyydissä kuin ajaisi itse. On muuten erittäin fiksu lapsi ja saa kovasti kehuja kerhossa. Mutta sielläkin havaittavissa että lapsi ottaa erittäin mielellään apua vastaan eikä yritä itse.

 

["hops"]

Meidän esikoinen on vähän samanlainen ja lievä pakottaminen toimii ensi"kannustimena". Niin oppi pukemaan, pyöräilemään, luistelemaan ja hiihtämään. Nyt 5v ja kaikki nämä sujuu jo aika luonnostaan. On fiksu lapsi, osaa esim lukea sujuvasti, mutta on sellainen vähän laiskanpulskea liikkuja

 

[Minimahakas]

Meillä varsin kilpailuhenkinen mukula ja riisuminen ja pukeminen opittiin reilu kolmevuotiaana hauskalla pelillä; otetaan aikaa ja katsotaan tuleeko uusi ennätys..

Seinäkellosta jännättiin, että viisari meni ylös asti ja sitten sai alkaa riisumaan ja pukemaan. Jos sai ennätyksen, niin sitten tuli kaksi ksylitolipastillia ja jos ei entinen ennätys mennyt rikki sai yhden.

Vieressä selosti vuoroin minä, vuoroin isä tyyliin "Tervetuloa kaikki urheilun ystävät tänne stadionille, jossa jo XXXX valmistautuu suoritukseen. Aika alkaa nyt. Oijoi-joi, heti alkuun haastetta tuottaa kantapäähän takertuva sukka, mutta JEEEEE XXXX saa tempaistua sukan irti, sitten on vuorossa paita! Tiukkaa tekee ja paita vastustelee, mutta ei mahda mitään. Tuleeko tästä uusi ennätys?? Jännitys tiivistyy ja on aika siirtya housuihin...."..

Leikin varjolla päästiin ilman huutoja ja oli kivaa sekä lapsella, että vanhemmilla.

 

["kolmen mamma"]

Meillä varsin kilpailuhenkinen mukula ja riisuminen ja pukeminen opittiin reilu kolmevuotiaana hauskalla pelillä; otetaan aikaa ja katsotaan tuleeko uusi ennätys..

Seinäkellosta jännättiin, että viisari meni ylös asti ja sitten sai alkaa riisumaan ja pukemaan. Jos sai ennätyksen, niin sitten tuli kaksi ksylitolipastillia ja jos ei entinen ennätys mennyt rikki sai yhden.

Vieressä selosti vuoroin minä, vuoroin isä tyyliin "Tervetuloa kaikki urheilun ystävät tänne stadionille, jossa jo XXXX valmistautuu suoritukseen. Aika alkaa nyt. Oijoi-joi, heti alkuun haastetta tuottaa kantapäähän takertuva sukka, mutta JEEEEE XXXX saa tempaistua sukan irti, sitten on vuorossa paita! Tiukkaa tekee ja paita vastustelee, mutta ei mahda mitään. Tuleeko tästä uusi ennätys?? Jännitys tiivistyy ja on aika siirtya housuihin...."..

Leikin varjolla päästiin ilman huutoja ja oli kivaa sekä lapsella, että vanhemmilla.

Tämä muuten on hyvinkin toimiva keino.
Vaikka lapsi ei olisikaan kilpailuhenkinen tämän saman metodin voi muunnella lapselle sopivaksi "hehkutukseksi".

Keskimmäisemme on helposti harmistuva tyyppi joten kun hän joskus pienempänä (alle 2 vuotiaana) meinasi saada itkupotku-raivarin kun jokin vaate takkusi puettaessa niin aloitin "selostuksen". Tätä meidän harmistuvaa tyyppiä kun ei saanut eikä saa nytkään, auttaa vaikka kuinka olisi vaikeuksia jonkin hankalamman vaatteen pukemisessa.

Selostin kissalle "katsopas nyt tarkasti kuinka XX keskittyy, ottaa hihan rauhallisesti pois ja asettelee paidan tuohon sohvalle kuvapuoli alaspäin ja hihat seinää kohti...." Ja kun lopulta se paita meni oikein päälle niin taputin hurjana käsiäni ja hurrasin ja hehkutin kissalle "eikö vaikka olekkin nokkela poika tuo meidän XX "

Nyt tämä harmistuva tyyppi on 3 vuotias, osaa pukea aivan kaikki vaatteet itse ja kehuu kovasti siskoaan, 14 kuukautta, kun sisko yrittää laittaa sukkia jalkoihinsa. Ei tokikaan osaa vielä vaikka pipon ja lapaset saakin jo itse laitettua. Mutta veli kannustaa ja sitten kysyy "saako XX auttaa?" ja auttaa siskoaan joka ottaa avun vastaan tyytyväisenä hymyillen.

 

[leijona76]

Leikin varjolla minkäkin näitä vastahakosia opetan ja kannustan töissä. Millon varpaat ja sormet on peikkoja joita kaivetaan luolasta ja millon mitäkin.

 

["Senna"]

Meillä toimii seuraava: lapsi ei halua pukea vaikka nyt sukkia: tilanteessa voi äiti heittäytyä tyhmäksi, eikä osasta myöskään itse pukea, laittaa sukat vaikka käsiin; pyytää lapselta neuvoa, esimekkiä ja/tai pyytää lapselta apua, auttamisesta saa sitten maireasti kehuja. Onnistumisista (ja alusi vain yrittämisestä) kannattaa tehdä iso numero ja ylenpalttisesti kehua suoritusta, ei haittaa vaikka se olisi edes aluaksi sinne päin.

 

[leijona76]

Kyllä lapselta voi ja tulee odottaa omaa toimintaa eikä sitä turhaumaakaan kannata pelätä. Silottaa ei kannata tietä ja ajatella että normitoiminnoissa vaatii liikaa. 4v kyllä on jo kyllin iso tekemään itse vaikkei huvittas.

 

[leijona76]

[QUOTE="Senna";29609721]Meillä toimii seuraava: lapsi ei halua pukea vaikka nyt sukkia: tilanteessa voi äiti heittäytyä tyhmäksi, eikä osasta myöskään itse pukea, laittaa sukat vaikka käsiin; pyytää lapselta neuvoa, esimekkiä ja/tai pyytää lapselta apua, auttamisesta saa sitten maireasti kehuja. Onnistumisista (ja alusi vain yrittämisestä) kannattaa tehdä iso numero ja ylenpalttisesti kehua suoritusta, ei haittaa vaikka se olisi edes aluaksi sinne päin.[/QUOTE]

Tääkin on muuten hyvä keino. Panna laps opettajaksi.

 

["lastenhoitaja"]

no aloita sillä,että pukee ensin itse haalarin päälleen ja sitten kehut kovasti jos osaa sen samoin kun tulette ulkoa,riisuu sen haalarin.Pipo on myös helppo.Hanskojen pukemisessa tarvitsee apua(riisumisessa ei) ja kengissä.Yksi keino on tarrat elikkä saa liimata yhden tarran vaikkapa jääkaapin ovessa olevaan paperiin jos pukeminen ja riisuminen onnistuu hyvin.Viidesta tarrasta pikku palkkio.

 

["Lissu"]

Ilmeisesti olen julma äiti mutta mä olen (ihan nätisti ja rauhallisesti) todennut että tuossa on sinun vaatteesi, menenkin jo ulos valmiiksi kun tulee niin kuuma näissä tamineissa. On se lapsi sieltä aina perässä tullut vaatteet päällä.

 

["Lissu"]

[QUOTE="Lissu";29609783]Ilmeisesti olen julma äiti mutta mä olen (ihan nätisti ja rauhallisesti) todennut että tuossa on sinun vaatteesi, menenkin jo ulos valmiiksi kun tulee niin kuuma näissä tamineissa. On se lapsi sieltä aina perässä tullut vaatteet päällä. [/QUOTE]

...ja tämä siis juuri niissä tilanteissa kun lapsi on marttyyri eikä osaa/halua/jaksa/huvita jne äiiiiitiii laita säää... ->äiti poistuu paikalta, kitinä loppuu.