Miten opin luottamaan?

[ap]

Olen ollut mieheni kanssa 8 vuotta yhdessä. En ole koskaan pystynyt luottamaan täysin, vaan epäilen ja syytän ihan turhasta. Tämä kaikki johtunee huonosta lapsuudestani ja nuoruudestani, kun kaikki hajosi ympäriltä. Mikään ei ollut pysyvää, ja en tuntent saavani rakkautta ja hyväksyntää lainkaan.

Olemme nyt päättäneet mieheni kanssa mennä pariterapiaan. Ja lisäksi itse käyn sitten yksin myös välillä, ehkä myös mies käy välillä yksin. Voinko oppia, vai onko tämä kaikki ihan turhaa? Ahdistaa, kun kaikki olisi tässä mun lähellä, kaikki mitä haluan ja tarvitsen onnelliseen elämään. Silti en tartu niihin, koska pelkään niin paljon että mua satutetaan ja loukataan.

Voidaanhaan me onnistua?

 

[sykoloki]

Voitte ja olet jo oikealla tiellä pohdiskelussasi.

 

[voi kuule]

No tolla asenteella ette onnistu. Sun täytyy päättää, että onnistutte. Tietenkin.

 

[ap]

No tolla asenteella ette onnistu. Sun täytyy päättää, että onnistutte. Tietenkin.

Milä asenteella? Tottakai mä haluan onnistua! Tässä nyt vaan ollaan sen verran pitkä matka jo tultu, että väkisinkin tulee välillä mieleen, että voiko täältä suosta vielä nousta. Toivottavasti!

 

[jojo]

Onhan sulla jonkunnäköinen toivo ja usko onnistumisesta oltava, kun kerran viitsit käydä terapiassakin. Jos tietäisit, ettei homma voi millään toimia, mitä varten sinä siellä kävisit?

 

[ap]

Onhan sulla jonkunnäköinen toivo ja usko onnistumisesta oltava, kun kerran viitsit käydä terapiassakin. Jos tietäisit, ettei homma voi millään toimia, mitä varten sinä siellä kävisit?

On tietenkin, mä haluan onnistua. Sanoinhan sen jo heti.

 

[ahma]

saahan siinä muutamaan kertaan mietiskellä pelkojaan ja miten niistä päästetään irti. Mutta suunnilleen jokainen sitä joutuu tekemään jossain kohtaa elämäänsä, jos haluaa elää vapaampana eli rikkaampana. Moni onnistuukin.

Se pelon ja turvallisuudentunteen kytkeytyminen yhteen on hankala juttu. Eli ihmisellä on hyvin syvä tarve pitää pelostaan kiinni, kunnes ymmärtää ettei se olekaan turvallisin ratkaisu.