K
kivitystä odottava
Vieras
Ikää on jo nelisenkymmentä,joten teinihuimuuteen tätä asiaa en voi painaa(eikä kukaan muukaan)
Eletyä elämää siis on jo takana,kolhuineen ja iloineen.Viimeisimmät suhteet on kaatuneet miehen pettämiseen.Vaikka suhteet oli toimivia niin makuuhuoneessa kuin muutenkin,niin joku ajoi miehen pettämään.Viimeisin suhde sattui pahiten,olin juuri saanut tiedon olevani raskaana ja suurin piirtein samaan aikaan saan miehen silloiselta pettäjäkumppanilta tietää,että heidän suhde on kestänyt jo neljä kuukautta.Lapsi olisi ollut molempien toive,ei vahinko.Mies lähti "hoitonsa" matkaan,minä en katsonut moista silmissäni yhtään pidempään.Raskaus meni kesken rv 18.
Nyt olen voiko sanoa seurustellut tämän miehen kanssa parisen vuotta,saman katon alla on asuttu noin puoli vuotta.Koko ajan etsin,tutkin merkkejä siitä,että miehellä on toinen!Jokainen "väärä" ele,pitkä hiljaisuus saa taas aivohiiret juoksemaan ja hokemaan "sillä on toinen,varaudu jäämään yksin,epäonninen olet taas rakkaudessasi" ja sitten alkaa se itsensä ruoskiminen "joku vikahan minussa on kun aina käy huonosti".Siinä kaiken pahimman keskellä ei paljon auta ja paina se,että mies sanoo rakastavansa.
Kyllä minä tuota miestä rakastan,koko pienen sydämeni voimasta - vaikka epäilys onkin välillä kamala =( Miten minä voin oppia,tai ainakin opetella siihen,että voin luottaa,uskoa..
Eletyä elämää siis on jo takana,kolhuineen ja iloineen.Viimeisimmät suhteet on kaatuneet miehen pettämiseen.Vaikka suhteet oli toimivia niin makuuhuoneessa kuin muutenkin,niin joku ajoi miehen pettämään.Viimeisin suhde sattui pahiten,olin juuri saanut tiedon olevani raskaana ja suurin piirtein samaan aikaan saan miehen silloiselta pettäjäkumppanilta tietää,että heidän suhde on kestänyt jo neljä kuukautta.Lapsi olisi ollut molempien toive,ei vahinko.Mies lähti "hoitonsa" matkaan,minä en katsonut moista silmissäni yhtään pidempään.Raskaus meni kesken rv 18.
Nyt olen voiko sanoa seurustellut tämän miehen kanssa parisen vuotta,saman katon alla on asuttu noin puoli vuotta.Koko ajan etsin,tutkin merkkejä siitä,että miehellä on toinen!Jokainen "väärä" ele,pitkä hiljaisuus saa taas aivohiiret juoksemaan ja hokemaan "sillä on toinen,varaudu jäämään yksin,epäonninen olet taas rakkaudessasi" ja sitten alkaa se itsensä ruoskiminen "joku vikahan minussa on kun aina käy huonosti".Siinä kaiken pahimman keskellä ei paljon auta ja paina se,että mies sanoo rakastavansa.
Kyllä minä tuota miestä rakastan,koko pienen sydämeni voimasta - vaikka epäilys onkin välillä kamala =( Miten minä voin oppia,tai ainakin opetella siihen,että voin luottaa,uskoa..