Miten osaan luottaa mieheeni enää?

[Loukattu...]

Viime syksynä selvisi asia, josta mieheni oli valehdellut, en nyt kerro sitä asiaa, koska tarkoitus ei ole puida sitä vaan miettiä, miten osaan luottaa ettei mieheni enää valehtele minulle, hän on luvannut, että on luottamuksen arvoinen yms, mutta en vaan osaa luottaa, päivittäin mietin salaako hän yhä minulta asioita. Kyseessä ei ole pettäminen, sen verran voin sanoa tähän.

Rakastan miestäni kovasti, yhteistä eloa takana pitkä aika ja lapsia on. Jos lapsia ei olisi ja historia lyhyempi olisi ero varmaan tullut... Haluaisin niin kovin takaisin entiseen, kun luulin todella että mieheni on erityinen, hän olisi todella maailman rehellisin mies, kuten luulin kaikki ne vuodet. On niin pettynyt olo, kun tajusin miten hölmö olen ollut.

Haluaisin kaikesta huolimatta yrittää luottaa ja elää onnellisesti. En vaan tiedä uskallanko koskaan luottaa täysin, jos joudun pettymään.

Itsetuntoni on romutettu täysin, mietin välillä jopa itsemurhaa, mutta vatsassa kasvava elämä ja lapset on estäneet sen. Tunnen itseni tiskirätiksi, johon saa pyyhkiä jalat mennen tullen, en ole minkään arvoinen.

 

["vieras"]

Mietit itsemurhaa? Alappas kalppia lekurille samantien.

 

[saman kokenut]

Mitäs jos vielä keskustelisit miehesi kanssa kertaalleen ja kävisit kaikki tuntemukset läpi niin, että miehellesi ne olisi päivänselvää. Sitten miehen pitäisi vaan osata vakuuttaa sinut tarpeeksi hyvin ja sinun pitäisi vaan pystyä luottamaan, edes pienen murusen verran joka päivä. Ja miehen pitää panostaa kaikkensa sen luottamuksen takaisin saamiseksi. Tehdä asiat juuri niin kuin on luvannut ja näyttää, että on luottamuksesi arvoinen, kertoa kaikki asiat avoimesti ja näyttää sinulle kuinka paljon merkitset hänelle. Kohdella sinua kuin kukkaa kämmenellä. Luottamuksessa on se huono puoli, että sen voi hetkessä menettää, mutta sen takaisin saamiseen taas menee paljon aikaa. Pikkuhiljaa, päivä kerrallaan se luottamus alkaa taas rakentua. Se on välillä raskasta, mutta ihan varmasti kaiken sen vaivan arvoista jos perheenne säilyy yhdessä ja löydätte taas sen onnen elämäänne. Puhu, puhu ja puhu miehesi kanssa aina jos alkaa tuntumaan pahalta. Tsemppiä elämääsi ja koita nähdä elämäsi positiiviset asiat negatiivisten sijaan.

 

["vieras"]

Jos nyt kuitenkin kertoisit, mistä asiasta on kyse? Suhteellisuudentajun vuoksi selventäisi asiaa.

Sulla on lapsia, silloin ei mietitä suikkaria minkään syyn takia.

 

[Ainut neuvo]

Eroa heti.

 

["vieras"]

To asia miä onkaan, ei selvästi ole vielä loppuunkäsitelty. Paras teidän on vielä jutella siitä.

Huom. Puhuminen se on ratkaisu, tarvittaessa ero, itsemurha EI OLE RATKAISU. Lopeta sen hautominen ja itsesäälissä rypeminen.

 

["vieras"]

Meillä ei puhuminen auttanut. Mies koki et syyllistän häntä kauan sitten tapahtuneista asioista ja olis pitänyt vaan unohtaa ja antaa anteeksi.
Parhaiten mua on auttanut kun oon käynyt yksin terapiassa juttelemassa tuntemuksista ja löytänyt uuden luotettavan miehen vierelleni.

 

[Ken guru]

[QUOTE="vieras";28579823]Meillä ei puhuminen auttanut. Mies koki et syyllistän häntä kauan sitten tapahtuneista asioista ja olis pitänyt vaan unohtaa ja antaa anteeksi.
Parhaiten mua on auttanut kun oon käynyt yksin terapiassa juttelemassa tuntemuksista ja löytänyt uuden luotettavan miehen vierelleni.[/QUOTE]

Joo tuo asia johtaa monilla siihen, ettei ole edes mahdollisuutta alkaa luottamaan uudelleen. Kun se luottamuksen pettäjä syyllistää ja vaatii vain itselleen kaiken "hyvän" eikä ole valmis työstämään asiaa. Todella itsekäs ihminen sellainen. Ensin pettää luottamuksen, ja sen jälkeenkin vaatii itselleen vain helpotusta ja pään silitystä.

 

["Vieras"]

Meillä takana täysi luottamuksen menettäminen, minun itsetuntoni ja koko parisuhteen rikkoontuminen. Meillä syynä oli pettäminen.

Ensimmäinen puoli vuotta asiaa puitiin oikeastaan päivittäin. Mies teki suuria muutoksia elämäänsä, hyväksyi sen, että jauhan asiasta koko ajan ja joutui siis keskustelemaan itsekin asiasta koko ajan vaikka ei olisi halunnut.
Vuoden jälkeen mietin asiaa välillä, en enää niin usein, luottamusta on tullut mutta.. eihän se koskaan samanlaiseksi palaa. Ei edes lähelle Se asia surettaa edelleen.

Mutta itselläni tuohon luottamuksen palautumiseen on nimenomaan vaikuttanut puhuminen, miehen asenne (halunnut tehdä kaikkensa asian selvittämiseksi, on ollut valmis ihan mihin vaan). Aina kun on alkanut taas mietityttää, olen nostanut asian esiin. Meillä ei todellakaan ole mennyt niin, että asia on kerran puitu eikä sitä enää nosteta esiin. Minä nostan sen esiin niin kauan kuin on tarvis, vaikka sitten loppuelämän. Toinen vaihtoehto olisi muutoin ollut ero.

 

["Siru"]

[QUOTE="Vieras";28580580]Meillä takana täysi luottamuksen menettäminen, minun itsetuntoni ja koko parisuhteen rikkoontuminen. Meillä syynä oli pettäminen.

Ensimmäinen puoli vuotta asiaa puitiin oikeastaan päivittäin. Mies teki suuria muutoksia elämäänsä, hyväksyi sen, että jauhan asiasta koko ajan ja joutui siis keskustelemaan itsekin asiasta koko ajan vaikka ei olisi halunnut.
Vuoden jälkeen mietin asiaa välillä, en enää niin usein, luottamusta on tullut mutta.. eihän se koskaan samanlaiseksi palaa. Ei edes lähelle Se asia surettaa edelleen.

Mutta itselläni tuohon luottamuksen palautumiseen on nimenomaan vaikuttanut puhuminen, miehen asenne (halunnut tehdä kaikkensa asian selvittämiseksi, on ollut valmis ihan mihin vaan). Aina kun on alkanut taas mietityttää, olen nostanut asian esiin. Meillä ei todellakaan ole mennyt niin, että asia on kerran puitu eikä sitä enää nosteta esiin. Minä nostan sen esiin niin kauan kuin on tarvis, vaikka sitten loppuelämän. Toinen vaihtoehto olisi muutoin ollut ero.[/QUOTE]

no, ei tuokaan ole minusta oikein eikä järkevää, että jauhetaan asiasta vaikka loppu elämä. Jossain vaiheessa pitää antaa menneiden olla ja jatkettava elämää.