Miten osaisin opetella keskittymistä, elää hetkessä, olla lasten kanssa?

["alkup."]

Vaikka olen vain kotiäiti 2 lapselle niin tekemisen määrä on melkoinen. Mies aina töissä mutta onneksi se tilanne kohta helpottuu, alkaa normaali työaika.

Nyt meillä on menossa pieni remontti, mutta eiköhän se jouluksi valmistu.

Nousen aamulla yhtäaikaa lasten kanssa ja koko päivä meneekin touhutessa. Jo pelkät normaalit kotityöt kuten ruoan laitto, imurointi, raivailu ja pyykinpesu tuntuu vievän ison osan päivästä saatikka nyt kun pitää välillä remppaakin tehdä. Tehokasta työaikaa on vain muutama tunti päivässä ja hetki lasten nukkumaan menon jälkeen.

Harmittaa kun ei ole aikaa olla lasten kanssa silleen kunnolla, laatuaikaa. Tykkäisin touhuta vaikka mitä kivaa lasten kanssa mutta juurikin nuo mainitsemani asiat tuntuu vievän kaiken aikani. Mistä ihmeestä osaisin enää pihistää aikaa?

Aina on jokin juttu menossa tai kesken. Onko vika pääni sisällä vai organisoinnissani? En saa selvää siitäkään. Miten pelkästään kotona voi olla näin paljon tekemistä?

Olisi ihanaa retkeillä lasten kanssa, käydä paikoissa, istua majassa ja syödä vaikka keksejä tai leikkiä junaradalla. Mutta.... aina on jotain muuta.
Toinen lapsista on todella vilkas 3 vuotias, energiaa on ihan liikaa ja ainut millä väsyy on reippaat ulkoilut juoksemisineen ja hyppimisineen. Toinen on vasta vauva joten vaatii erilaista huomiota.


Väsyttävää kun nämä päivät on vain yhtä suorittamista, eläminen jää väliin. En löydä omaa aikaa enkä perhe-aikaa.

Mistä raosta löytäisin sen ajan milloin istuisin lasten kanssa lattialle niin että mielikin olisi mukana?

 

[Lilja1]

no eikö sitä siivomista voi vähän lykätä ja olla enemmän lasten kanssa? siivoot sitten seuraavana päivänä.

 

[alkuperäinen]

No kun nuo mainitsemani asiat on kuitenkin vain niitä jokapäiväisiä hommia. Pakkohan ruokaa on tehdä ja normaali sotkut siivota ettei kaaoksessa tarvitsisi elää. En tee paljoakaan ylimääräistä, vain sen verran että ruokaa, puhtaita astioita ja vaatteita löytyy.
Sotkua tulee päivän mittaan koko ajan mutta en kuitenkaa ihan sitä mukaa ole niitä selvittelemässä. Jos olen yhden päivänkin tekemättä yhtään mitään, turautuu joka paikka ja menee tuplasti aikaa niitä selvitellessä.

 

["pulla"]

anna välillä itsellesi lupa mennä sieltä, missä aita on matalin. Jätä sängyt petaamatta - makkarin ovi vaan kiinni, niin ei häiritse silmää. Osta kaupasta valmisruoat, ei kukaan muu kun sä itse pakota sua kokkaamaan alustaloppuun joka päivä. jne.

 

[ä+2]

ja jätän kaiken kesken siksi aikaa. Aina on joku kesken kuitenkin. Leikin, luen tms. ehkä 5-10min ja palaan sitten töihini. Lapset tietävät, että äidillä on paljon kotitöitä. Yritän, että he tietäisivät silti myös, että äiti on kiinnostunut ja tulee kun häntä kaivataan. Eivät vielä ole pyykit karanneet tai ruoka palanut pohjaan, vaikka olen muutaman minuutin ajan sirtänyt koko huomioni muualle.

 

[muistutus]

Siinä kirjoittaa äiti, joka on palaamassa töihin viiden kotona vietetyn vuoden jälkeen ja kirjoittaa siitä, mikä on jäänyt mieleen ja kaiholla on jättämässä ajan taakseen. Sitä kun vilkaisen, niin muistan taas, että tämä on vain välivaihe, aika jolla on myös päätepiste. Ei siis loputon suo, jolla ei ole alkua eikä loppua. Kun esikoinen oli pieni ja meillä oli vauva, nin en tehnyt ruokia itse eikä sekään vaihe silti kestänyt kuin vajaan vuoden. Ehdit kyllä, kun muistat mikä olikaan jutun juoni.

 

[meillä näin]

Niin, jokaisen kannattaa oikeasti pysähtyä miettimään mitä itse pitää tärkeänä!!
Asioita joilla säästää paljon aikaa (edes silloin tällöin) on mm. valmisruuat tai einekset. Vai tekeekö gourmeaterioita siksi että hyvä äiti niin tekee vai arvostaako oikeasti sitä puhdasta terveellistä ruokaa enemmän kuin laatuaikaa lasten kanssa. Itse en koskaan kuvitellut että ostaisin purkkiruokia tms. koska olen ollut luomun ystävä ja lähiruuan jnejne. Lopulta kuitenkin olen todennut että tärkein asia minulle on se, että olen läsnä oikeasti enkä vain silloin kun lapsi pyytää ja 5 min kerrallaan.

Se, että lapsilla on sen verran paljon vaatteita että vaatepyykin voi suorittaa pidemmällä aikavälillä. Esim. itse pesen 4 päivän välein ja 4-5 koneellista peräkkäin.

Se, ettei stressaa esim. lasten vaateasioista vaan tekee ostosreissut kerralla ilman että kahlaa miljoona vuottaa tietoa siitä mikä on paras haalari jne..

On paaljon ulkona niin siivottavaa sotkua ei tule niin paljon. Itsellä 170 neliön ok-talo enkä oikeasti kyllä ymmärrä miten siivoamiseen saa hukattua niin paljon aikaa? Itse herään tuntia aiemmin kuin lapset ja hoidan silloin aamuvalmisteluja. Illalla kun lapsen on saatu nukkumaan on vuorossa puolen tunnin pikasiivous. Kun oikein ranttaliksi laittaa ehtii paljon.

Itsellä lisäksi se tapa, että ennen päiväunia ei kosketa kotitöihin eli näin minulle tulee joka päivä 3-5h tehokasta aikaa lasten kanssa ja päiväunien aikana ja jälkeen voin sitten tehdä kotitöitä.

 

[Non compos mentis]

Huh, 4-5 koneellista 4 päivän välein? Okei, meitä on vain kolme, mutta meillä tulee pyykkiä 2 koneellista viikossa. Omaa työmäärää voi vähentää, jos hiukan muuttaa omia kriteerejä. Kotipaidassa yksi tahra ei vielä tee mitään.

 

[Horuksen silmä]

Ainakin sen 3-vuotiaan voit ottaa mukaan niihin kotitöihin. Jos ei varsinaisesti auttamaan niin siihen vierelle seuraamaan tekemisiäsi. Juttelet lapsen kanssa samalla kun itse kokkaat, pyykkäät yms. Ei lapset aina kaipaa äidistä sitä leikkikaveria vaan äidin seuraa.

 

[Horuksen silmä]

Huh, 4-5 koneellista 4 päivän välein? Okei, meitä on vain kolme, mutta meillä tulee pyykkiä 2 koneellista viikossa. Omaa työmäärää voi vähentää, jos hiukan muuttaa omia kriteerejä. Kotipaidassa yksi tahra ei vielä tee mitään.

Eli noin koneellinen per päivä. Jos taloudessa on pieni pesukone, niin ei oo mikään ihmettelyn aihe. Meillä kestoiluaikana oli käytössä 4,5 kg kone ja silloin sitä pykkiä tuli päivässä noin 2 koneellista.

 

["äitix4"]

Kaikesta huolimatta sinun täytyy olla miettimättä menneisyyttä ja turhaa on huolehtia seuraavastakaan päivästä, kun et voi ennustaa. Joten ainoa todellinen vaihtoehto on olla ja elää vain se käsillä oleva hetki.

 

[nöppäri]

Jospa nousetkin ylös sängystä 1-1,5h ennen muksujen heräämistä, oi siinä ajassa ehtii tehdä vaikka ja mitä.
Okei edellyttää ettei muksut herää itsekseen aamu viideltä.

Mulla on edelleenkin hyväksi todettu sarkalista kaapin ovessa mihin olen laittanut päivän tekemiset ja jaksottanutkin ne vielä aamuun päivään ja iltaan, sillä keinoin alkoi löytä aikaa muuhinkin kuin kämpän raivaamiseen ja kuitenkin meillä on siistimpää kuin ennen.
Eli kaikki turha jäi pois.