V
Vierain
Vieras
Tilanne on se, että ollaan vuosi sitten erottu lapsen isän kanssa. Kummallakin on uudet puolisot ja uudet elämät joihin meistä toinen kuuluu vain yhteisen asuntolainan ja yhteisen lapsen kautta. Alussa asiat meni erittäin nopeasti; muutettiin yhteen ja pian olin jo raskaana ja synnytyksestä vuosi eteenpäin ostimme yhteisen talon. Elämä meni siihen, että mä pyöritin arkee, olin lapsen kanssa kotona, kävin kaupassa, tein ruuat, siivosin yms. ja mies kävi töissä ja eli muuten aivan omaa elämäänsä, vaikka saman katon alla asuttiinkin. Hän sulkeutu töiden jälkeen tietokonehuoneeseen ja tuli sieltä pois vasta iltapalalle. Sitten mulle riitti. Monista yrityksistä huolimatta tahti ei muuttunut, joten päätin erota.
Kaipaan miestä, lapseni isää. Olen yrittäny päästä tunteistani yli itse ja olen käynyt puhumassa tilanteesta myös ammattilaisen luona, mutta en vain osaa päästää menneisyydestä irti. Muistot satuttavat eniten. Tietysti aika kultaa muistot, mutta välillä mietin, että päätinkö kaikki sittenkin liian nopeasti. Tiedän, etten tahdo samaan elämään takaisin, vaan tahdon olla onnellinen nykyisen mieheni kanssa ja tahdon elää nykyistä elämää, mutta menneisyys ja hyvät aikamme exän kanssa roikkuu mukana.
Kaipaan miestä, lapseni isää. Olen yrittäny päästä tunteistani yli itse ja olen käynyt puhumassa tilanteesta myös ammattilaisen luona, mutta en vain osaa päästää menneisyydestä irti. Muistot satuttavat eniten. Tietysti aika kultaa muistot, mutta välillä mietin, että päätinkö kaikki sittenkin liian nopeasti. Tiedän, etten tahdo samaan elämään takaisin, vaan tahdon olla onnellinen nykyisen mieheni kanssa ja tahdon elää nykyistä elämää, mutta menneisyys ja hyvät aikamme exän kanssa roikkuu mukana.