Miten pääsisi tästä autolla ajamisen kammosta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ajokammo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ajokammo

Vieras
Aina näin syksyisin minulla alkaa hirveä pelko ajamista kohtaan kun ilma kylmenee ja on mustaa jäätä ja sataa räntää..yms... Kesäisin ei mitään ongelmaa. Nyt minun sitten pitäisi alkaa talvella ajamaan töihin toiselle paikkakunnalle ja pelottaa ihan hirveästi suoraan sanottuna.

Pari vuotta sitten olin kolarissa, joka sattui olemaan oma vikani koska lähdin ohittamaan liukkaalla tiellä traktoria ja auto karkasi käsistä. Ilmeisesti pelkään että sattuu taas jotain samanlaista..se on hirveä tunne kun ei enää saa autoa takaisin hallintaansa vaan se on menoa sitten :(
 
Minä kanssa jännään ajamista kun talvi tulee.
Mutta olen päättänyt kun kyydissä on kallis lasti( rakkaat lapseni)
Niin ajan sen miten uskallan, en rupea urheilemaan, talvella en ohita jos ei ole pakko,
Se on NIIN kuskista kiinni miten ajellaan tuolla teillä.
Aja varovaisesti ja lähe tarpeeksi aikaisin että voit ajaa sitten hissuksiin.

Ite asun täällä pohjoissuomessa ja täällä sitä lunta riittää talvisin..van kun en rupea kävelemään niin se on ajettava autolla.
TSEMPPIÄ!
 
Ei se kammo taida muuten parantua kun ajamalla vaan. Varaat tarpeeksi aikaa, ettei tarvii kellon kans kilpaa mennä, ja ajat keliin sopivalla nopeudella. Ja varaa sitä aikaa NIIN PALJON, että voit vaikka välillä pysähtyä, jos tarve sitä vaatii. Kyllä se siitä =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Alkuperäinen kirjoittaja emmu:
Ajamalla.

Jep. Ei se kammo muuten hellitä.

Näin just... ja aluksi vaikka hyvin varovasti kun on liukasta/ pimeää ym. Kun ajaa paljon, siihen huonoissa olosuhteissakin ajamiseen tottuu ja se ei enää pelota. Mulla itellä lähti arkuus ajamiseen kelilä kun kelillä, kun jouduin työn puitteissa ajamaan tosi paljon, ympäri vuoden.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tyttö naapurin:
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Alkuperäinen kirjoittaja emmu:
Ajamalla.

Jep. Ei se kammo muuten hellitä.

Näin just... ja aluksi vaikka hyvin varovasti kun on liukasta/ pimeää ym. Kun ajaa paljon, siihen huonoissa olosuhteissakin ajamiseen tottuu ja se ei enää pelota. Mulla itellä lähti arkuus ajamiseen kelilä kun kelillä, kun jouduin työn puitteissa ajamaan tosi paljon, ympäri vuoden.


hassua tässä on se, etten ennen kolaria pelännyt ollenkaan, olin ehkä liiankin itsevarma kuski..mutta sen jälkeen kun pelti rytisi niin se itsevarmuus karisi pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Tyttö naapurin:
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Alkuperäinen kirjoittaja emmu:
Ajamalla.

Jep. Ei se kammo muuten hellitä.

Näin just... ja aluksi vaikka hyvin varovasti kun on liukasta/ pimeää ym. Kun ajaa paljon, siihen huonoissa olosuhteissakin ajamiseen tottuu ja se ei enää pelota. Mulla itellä lähti arkuus ajamiseen kelilä kun kelillä, kun jouduin työn puitteissa ajamaan tosi paljon, ympäri vuoden.


hassua tässä on se, etten ennen kolaria pelännyt ollenkaan, olin ehkä liiankin itsevarma kuski..mutta sen jälkeen kun pelti rytisi niin se itsevarmuus karisi pois.

Se on tavallaan hyväkin, ettei ole liian itsevarma. Mutta uskon, että paljon ajamalla lähtee myös ton kolarin aiheuttama epävarmuus.
 
Itselläni oli vuosia sitten myös tuo sama kammo, mutta siitä todellakin voi päästä eroon =) Pakotin itseni ajamaan ja vähitellen se kammo hävisi.Nyt ajan kesät, talvet; oli keli mikä tahansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Tyttö naapurin:
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Alkuperäinen kirjoittaja emmu:
Ajamalla.

Jep. Ei se kammo muuten hellitä.

Näin just... ja aluksi vaikka hyvin varovasti kun on liukasta/ pimeää ym. Kun ajaa paljon, siihen huonoissa olosuhteissakin ajamiseen tottuu ja se ei enää pelota. Mulla itellä lähti arkuus ajamiseen kelilä kun kelillä, kun jouduin työn puitteissa ajamaan tosi paljon, ympäri vuoden.


hassua tässä on se, etten ennen kolaria pelännyt ollenkaan, olin ehkä liiankin itsevarma kuski..mutta sen jälkeen kun pelti rytisi niin se itsevarmuus karisi pois.

Mä ajoin kans kolarin muutamia vuosia takaperin ja kammo iski... Mies vaan "pakotti" rattiin uudestaan ja uudestaan. Ajamalla se pikkuhiljaa helpotti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja päätön:
olisko lähellä mitään liukkaan kelin ajoharjottelu rataa ?
semmoselle vaan totuttelemaan liukkaaseen tiehen ...

itseasiassa vuosi sitten kävin autokoulun toisen vaiheen, jolloin oli myös tuo liukkaankelin harjoittelu, mutta ei siitä oikeastaan mitään apua ollut. Mietin vain sitä että ei se auton oikaiseminen tosi tilanteessa ja kovemmassa vauhdissa ole niin helppoa :(
 
Olin alkuun tosi arka liukkailla keleillä. Sitten kun "opin" ajamaan olin itsevarma, koska milloinkaan ei ollut sattunut mitään.
Sitten kerran sattuikin (olosuhteiden summa, talvirenkaatkin olis olleet ihan hyvä idea, muttei ollut minun auto) ei onneksi käynyt mitään kenellekkään eikä peltikään rytistynyt. Ripustukset ja alatukivarsi kärsivät vain jonkin verran vahinkoa.
Sen jälkeen kammo tuli, mutta ajamalla lähti pois, nyt muistan aina, että jotain saattaa sattuakkin ja kaikki olosuhteet (liukkaus, auton kunto, oma reaktioaika jne) pitää huomioida.
 
Alkuperäinen kirjoittaja päätön:
olisko lähellä mitään liukkaan kelin ajoharjottelu rataa ?
semmoselle vaan totuttelemaan liukkaaseen tiehen ...

Sanoisin että aika kallista totuttelua.. Itse heitin kanssa auton ojaan eräänä talvena, oli pieni pelko sitä autoa kohtaan sen jälkeen. Muutama vuosi myöhemmin omistin itse samanlaisen. Ja leikin sen kanssa talvella, tuhma minä. Kyllä se pelko ajamalla lähtee, ajat varovasti, ja sen mukaan miten itsestä hyvältä tuntuu :)
 
Hei ap, mun mutsi ajo joskus 80-luvun puolessa välissä kans kolarin, eikä suostunu enää ajamaan, isän patisteluista huolimatta. Siitä muutama vuosi eteenpäin mutsin paras kaveri menehty liikenneonnettomuudessa, ja se vei viimeisetkin ajohalut äitiltä. Mut nyt, muutama vuosi sitten, se vaan otti itseään niskasta kiinni, ja rupesi uudestaan opettelemaan ensin isän opastuksella mökkitiellä, ja sit se pääsi autokoulun opettajan mukana ajamaan niin kaupunkiin, kun liukkaan radallekin. Ja nykyään se köryyttelee menemään, kun vanha tekijä. Voit vaan kuvitella, miten sitä pelotti ekat liukkaat...
 
Toisaalta sitten taas ajattelen, että koska itse aiheutin kolarin niin kuka tahansa muukin sen voi tehdä ja minun tuurillani satun juuri silloin tulemaan vastaan. Huomaan säpsähtäväni jos joku ajaa risteykseenkin liian kovaa, näyttää siltä että tulee päälle :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Toisaalta sitten taas ajattelen, että koska itse aiheutin kolarin niin kuka tahansa muukin sen voi tehdä ja minun tuurillani satun juuri silloin tulemaan vastaan. Huomaan säpsähtäväni jos joku ajaa risteykseenkin liian kovaa, näyttää siltä että tulee päälle :(

tarkoitan siis että joku törmää minuun.. selitin vähän vaikeasti
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sisu:
Hei ap, mun mutsi ajo joskus 80-luvun puolessa välissä kans kolarin, eikä suostunu enää ajamaan, isän patisteluista huolimatta. Siitä muutama vuosi eteenpäin mutsin paras kaveri menehty liikenneonnettomuudessa, ja se vei viimeisetkin ajohalut äitiltä. Mut nyt, muutama vuosi sitten, se vaan otti itseään niskasta kiinni, ja rupesi uudestaan opettelemaan ensin isän opastuksella mökkitiellä, ja sit se pääsi autokoulun opettajan mukana ajamaan niin kaupunkiin, kun liukkaan radallekin. Ja nykyään se köryyttelee menemään, kun vanha tekijä. Voit vaan kuvitella, miten sitä pelotti ekat liukkaat...


todellakin voin kuvitella :( loukkaantuiko äitisi vai jäikö kammo muuten vain?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja päätön:
olisko lähellä mitään liukkaan kelin ajoharjottelu rataa ?
semmoselle vaan totuttelemaan liukkaaseen tiehen ...

itseasiassa vuosi sitten kävin autokoulun toisen vaiheen, jolloin oli myös tuo liukkaankelin harjoittelu, mutta ei siitä oikeastaan mitään apua ollut. Mietin vain sitä että ei se auton oikaiseminen tosi tilanteessa ja kovemmassa vauhdissa ole niin helppoa :(

Totta!! Olen aivan samaa mieltä. Tien reuna tulee kovalla vauhdilla (about 60km/h, sovitaan että on kova vauhti :D ) todella nopeasti vastaan ja sitten ollaankin jo vähintään penkassa, ellei jopa ojassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Toisaalta sitten taas ajattelen, että koska itse aiheutin kolarin niin kuka tahansa muukin sen voi tehdä ja minun tuurillani satun juuri silloin tulemaan vastaan. Huomaan säpsähtäväni jos joku ajaa risteykseenkin liian kovaa, näyttää siltä että tulee päälle :(

Näitä risteyksiin tulevia kattoo varmaan yks sun toinenkin.. Ainakin itse hidastan aina kun en ole varma tuleeko se toinen syliin vaiko eikö tule.
 

Yhteistyössä