Miten päästä eroon ei-toivotusta ihailijasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Apua"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"Apua"

Vieras
Mulla on ongelmana työpiireistä tuttu mies, joka on ihastunut muhun. Tunne ei todellakaan ole molemminpuolinen enkä oo missään vaiheessa ees atanu ymmärtää että multa ois hälle tarjolla muuta kuin korkeintaan normaalia kohteliasta käytöstä työtovereiden välillä.

Hän on jostain (numerotiedustelusta ehkä) onkinu mun numeroni selville, ja lähettelee mulle oikeestaan päivittäin tekstareita, tyyliin "Huomenta kaunotar! Toivottavasti nukuit hyvin. Nähdään töissä!" tai muuta vastaavaa. Ei siis mitään irstasta tai inhottavaa, vaan tuollaisia höpöhöpöturhakkeita. Oon nyt jo muutamaan kertaan sanonu että en välitä noista ja ne lähinnä ärsyttää, mutta hän vaan hymyilee aurinkoisesti ja selittää jotain tyyliin "No mä nyt oon vaan tämmönen, tykkään piristää sun päivää viesteillä, musta on vaan niin kiva lähetellä sulle piristäviä viestejä, älä anna niiden häiritä."

Eihän noi periaatteessa mitään häiritsekään kun ne saa poistettua eikä niissä lue mitään törkeyksiä. Mutta en HALUA saada siltä äijältä yhtään mitään, en edes tekstaria. Tiedän että kaikki vastaa että no sano sille, mutta kun sanottu ON JO, eikä sana mene perille? En nyt pomollekaan viitsi mennä itkemään kun ensinnäkin ollaan eri osastoilta (eli hällä on eri esimies) ja toisekseen tuntuisi hölmöltä mennä pomolle itkemään että yhyy, toi toivottaa mulle hyvää huomenta.

Miten tän saa loppumaan? Oon sen verran arka etten mitään hirveää kohtausta halua nostaa. Meneekö tää vaan ohi aikanaan? Yhteenkään tekstariin en oo vastannu enkä muutenkaan yllyttäny niiden lähettelyyn.
 
Onko sulla puolisoa?

Mulla oli kimpussa yksi superärsyttävä vanhempi työkaveri, jolle ei mennyt mitenkään jakeluun, että ei kiinnosta. Olin joo ainoa nainen töissä, mutta en silti vapaata riistaa. Kokeilin vastaamatta jättämistä, keskustelin tyypin kanssa töissä ja kerran väkipakolla myös töiden ulkopuolella, kun törmättiin kaupassa ja tyyppi yritti pussata. Kielsin. Ok, tämä sitten tulkitsi asian niin, että "okei, ollaanko me sitten vaan työkavereita?" mihin vastasin, että ollaan. "Eli ihan vaan työkaveripohjalta?" tyyppi varmisti ja jumalauta yritti pussata uudestaan. En antanut, jolloin tämä jäi parkumaan, että miksi olen hänelle niin ilkeä?

Sillä tavalla sain pari viikkoa omaa rauhaa, mutta oikeasti pääsin tyypistä vasta, kun oma mieheni kävi sanomassa pari valittua sanaa hänelle. Ilman miestä tyyppi roikkuisi varmaan vieläkin lahkeessa vonkaamassa.
 
Mä sanoisin, että olen suhteessa eikä suhteen toinen osapuoli oikein pidä noista sun viesteistäsi. Että ollaan töissä kavereita, mutta ei enää viestejä. Tiukka, mutta selvä ote.
 
En oo tällä hetkellä parisuhteessa, en tiedä pitäisikö mun sitten keksiä joku mielikuvitusmies jonka sanoisin noista ärsyyntyvän? Mutta auttaako sekään kun eihän häntä haittaa ees se että MUA ärsyttää?
 

Yhteistyössä