Miten päästä exästä yli henkisesti (katkeruus)?

[vierailijx]

Olimme siis naimisissa 15 vuotta, kun mies petti, rakastui toiseen ja sanoi minulle ettei ole oikeastaan koskaan rakastanut minua. Eron jälkeen hän oli kolme kertaa palaamassa luokseni, mutta aina seuraavana päivänä/hetkenä valitsi sitten tuon toisen.

Erosta on kohta kaksi vuotta ja huomaan edelleen olevani hänelle syvällä sisimmässäni katkera. Olen kyllä onnellisempi nyt kuin avioliiton ainaka, jolloin minusta tuntui aina että en kelvannut. Mies on siis nykyisin edelleen yhdessä tuon toisen kanssa. En halua miestä missään nimessä takaisin, mutta huomaan olevani vihainen hänelle kaikesta mitä hän teki.

Asumme ihan lähekkäin lasten takia ja joudun olemaan exän kanssa tekemisissä useana päivänä viikossa. Tulemme hyvin toimeen ja hän varmaan ajattelee meidän olevan nykyisin hyviä kavereita. Syvällä sisimmässäni toivon silti hänelle kaikkea pahaa. Kun hän usein kyselee lastenhoitoapua omille vuoroilleen kun on menossa nykyisen kumppaninsa kanssa matkoille/konserttiin/jonnekin muualle, tulee ensimmäisenä minulle kieltoreaktio päälle. En tajua miksi....sehän on ihan hölmöä. Ehkä olen katkera siitäkin, että hänelle taas ei ikinä sovi jos minä kysyn hoitoapua johonkin. En tiedä.

Mitkä ovat olleet teidän keinot päästä katkeruudesta ja vihasta eroon?

 

[vierailija]

Eipä ihme. Mies vaikuttaa tosi kusipäältä. Muuten sanoisin että on ansainnut sen pahan mitä sisälläsi tunnet, jos se paha kohdistuisi jotenkin häneen. Mutta valitettavasti se olet sinä joka edelleen joudut kärsimään.

Katkeruudesta pääset yli vain sillä että teet oman elämäsi onnelliseksi, ja ulkopuolistat exäsi itsestäsi. Miksi edes näyttelet kaveria? Riidellä ei kannata, mutta itse olisi välinpitämättömän kylmä. Ei lapset siihen kuole jos vanhemmilla on kylmät välit. Ehkä jopa päinvastoin, näkevät läpi jos teeskentelet.

 

[vierailijajep]

Itsestäni tuntui aivan samalta kun erosimme vaimon jäätyä kiinni sivusuhteesta. Tunteiden laimentumiseen meni muutama vuosi ja kokonaan katkeruudesta ei pääse eroon. Nyt erosta on 10 vuotta mutta silti välillä ajattelee että miksi ihmeessä joku haluaa rikoa ihanan perheen ihastuksen takia. Toki vaimo tuolloin kuvitteli kyseessä olevan elämää suurempi rakkaus. Suhde päättyi pian eromme jälkeen.

 

[vierailija]

No mikä sua vois auttaa...? Jooga meditaatio pehmotyynykurssi vai esim kuntonyrkkeily?
Itse olen ihan rauhaa rakastava ihminen, mut on se vaan myönnettävä, että kunnon fyysinen raivolla purkautuminen helpottaa myös hyvällä tapaa.

...omat vanhempani eivät ole ikinä unohtaneet eronsa ongelmia, ja erosta on aikaa jo 30vuotta.

 

[vierailija]

No mikä sua vois auttaa...? Jooga meditaatio pehmotyynykurssi vai esim kuntonyrkkeily?
Itse olen ihan rauhaa rakastava ihminen, mut on se vaan myönnettävä, että kunnon fyysinen raivolla purkautuminen helpottaa myös hyvällä tapaa.

...omat vanhempani eivät ole ikinä unohtaneet eronsa ongelmia, ja erosta on aikaa jo 30vuotta.

Ja sitäpaitsi, miten niin hölmöä? Tai "katkera".
Ole rehellisesti ihan vaan vihainen miehelle. Ihan rehellisestihän sanottuna se on Paska äijä.
En mää sitä sano ettetkö vois olla asiallinen miehelle. Mut älä halveeraa itseäsi "katkeraks tai hölmöks".

 

[vierailija]

Käy noi tunteet läpi. Katkaise välit exään. Mene eteenpäin.

 

[vierailija]

Olen ymmärtänyt, että kaikki eroneuvot lähtevät siitä, että pidät mahdollisimman etäiset välit mieheen. Et tapaa häntä, et soita, et ole fb-kaveri jne. Lasten vaihdot voi esim. toteuttaa niin, että pukee heidät valmiiksi ja laittaa odottamaan eteiseen, lähettää hissillä alas tms.

Ole siis mahdollisimman vähän tekemisissä koko ihmisen kanssa. Hoitoapua täytyy tästä lähtien pyytää muualta kuin sinulta.

 

[vierailija]

Olen ymmärtänyt, että kaikki eroneuvot lähtevät siitä, että pidät mahdollisimman etäiset välit mieheen. Et tapaa häntä, et soita, et ole fb-kaveri jne. Lasten vaihdot voi esim. toteuttaa niin, että pukee heidät valmiiksi ja laittaa odottamaan eteiseen, lähettää hissillä alas tms.

Ole siis mahdollisimman vähän tekemisissä koko ihmisen kanssa. Hoitoapua täytyy tästä lähtien pyytää muualta kuin sinulta.

Näin juuri!

 

[vierailija]

Nyt etäisyyttä mieheen. Tuo on todella tekosyy, että lasten takia täytyy olla yhteyksissä useita. Kertoja viikossa. Miksi, kun asiat voi sopia siten ettei todellakaan tarvi olla tekemisissä?

 

[vierailija]

Etsi hyvä terapeutti käsitelläksesi tunteitasi ja eroa. Lyhytterapia, esim 3 kertaa voi jo auttaa.

Minulla hyvin samankaltainen tarina. Yhdessä 15v. Saimme lapsen ja mies lähti pian synnytyksen jälkeen. Koko raskausajan ei ollut kiinnostunut raskaudesta tai suhteestamme. Eikä oikeastaan sitä ennenkään enää.

En nyt koko ikävää tarinaa halua tilittää tässä. Mutta ex olisi paremminkin eron voinut hoitaa. Suhteen loppuajat olivat ihan hirveitä, mies ei vastannut puhelimeen, kun olisi oikeasti tarvinnut, oli öitä pois selittämättä ja kotona ollessaan huusi, raivosi ja haukkui minua. Aloin jo pelkäämään häntä ja samalla oli vauvan hoidon opettelu, yövalvomiset jne. Hän teki tilanteesta äärimmäisen stressaavan enkä saanut häneltä mitään tukea. En edes läsnäoloa.

En tunne katkeruutta. En ole edes vihainen. Olen surullinen, että lapsi ei voinut saada ehjää perhettä miehen vuoksi, mutta en voisi enää jatkaa elämää miehen kanssa, joka haastavimmalla hetkellä veti maton jalkojeni alta ja teki lapsemme kodin ilmapiiristä alussa ahdistavan. En pysty luottamaan mieheen lainkaan enkä todellakaan ole hänen kaverinsa, mutta pystyn olemaan asiallinen lapsen vuoksi. Ikäviä asioita tapahtuu elämässä, niiden kanssa pitää vain elää ja rakentaa elämä parhaaksi mahdolliseksi niillä palikoilla, jotka on.

Neuvoni on, että et enää sotkeudu miehen arkielämään. Hoidatte lasten asiat, sillä hyvä. Sinulle ei kuulu, koska miehesi menee konserttiin tms. Toki voit ottaa lapset luoksesi myös miehen lapsiajalla (tai itse ainakaan en käännyttäisi lasta luotani) mutta pyydä heitä vain ilmoittamaan hyvissä ajoin, että isän luona vietetään vaikka viikosta ma-ti ja to-la, jos heillä ke ja su menoa tai miten teillä nuo lasten tapaamiset isän kanssa meneekään.

Älkää puhuko muusta kuin lapsista, jos se saa olosi kurjaksi. Riitelemään ei kannata ruveta, ei se mihinkään johda eikä ketään auta. Mutta ei teidän tarvitse olla muuten yhteydessä.

Käsittele ero. Jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja katkeruus syö vain sinua itseäsi. Iloitse lapsistasi. Ala rakentaa elämääsi nyt tältä pohjalta, jolla olet. Kuka olet? Mitä haluat elämältä? Mikä on suuntasi? Ala tavoitella unelmasi.

Älä takerru enää ajatuksiin ex-miehestäsi. Se on ollutta ja mennyttä. Suuntaa tulevaan.

 

[vierailija]

Etsi hyvä terapeutti käsitelläksesi tunteitasi ja eroa. Lyhytterapia, esim 3 kertaa voi jo auttaa.

Minulla hyvin samankaltainen tarina. Yhdessä 15v. Saimme lapsen ja mies lähti pian synnytyksen jälkeen. Koko raskausajan ei ollut kiinnostunut raskaudesta tai suhteestamme. Eikä oikeastaan sitä ennenkään enää.

En nyt koko ikävää tarinaa halua tilittää tässä. Mutta ex olisi paremminkin eron voinut hoitaa. Suhteen loppuajat olivat ihan hirveitä, mies ei vastannut puhelimeen, kun olisi oikeasti tarvinnut, oli öitä pois selittämättä ja kotona ollessaan huusi, raivosi ja haukkui minua. Aloin jo pelkäämään häntä ja samalla oli vauvan hoidon opettelu, yövalvomiset jne. Hän teki tilanteesta äärimmäisen stressaavan enkä saanut häneltä mitään tukea. En edes läsnäoloa.

En tunne katkeruutta. En ole edes vihainen. Olen surullinen, että lapsi ei voinut saada ehjää perhettä miehen vuoksi, mutta en voisi enää jatkaa elämää miehen kanssa, joka haastavimmalla hetkellä veti maton jalkojeni alta ja teki lapsemme kodin ilmapiiristä alussa ahdistavan. En pysty luottamaan mieheen lainkaan enkä todellakaan ole hänen kaverinsa, mutta pystyn olemaan asiallinen lapsen vuoksi. Ikäviä asioita tapahtuu elämässä, niiden kanssa pitää vain elää ja rakentaa elämä parhaaksi mahdolliseksi niillä palikoilla, jotka on.

Neuvoni on, että et enää sotkeudu miehen arkielämään. Hoidatte lasten asiat, sillä hyvä. Sinulle ei kuulu, koska miehesi menee konserttiin tms. Toki voit ottaa lapset luoksesi myös miehen lapsiajalla (tai itse ainakaan en käännyttäisi lasta luotani) mutta pyydä heitä vain ilmoittamaan hyvissä ajoin, että isän luona vietetään vaikka viikosta ma-ti ja to-la, jos heillä ke ja su menoa tai miten teillä nuo lasten tapaamiset isän kanssa meneekään.

Älkää puhuko muusta kuin lapsista, jos se saa olosi kurjaksi. Riitelemään ei kannata ruveta, ei se mihinkään johda eikä ketään auta. Mutta ei teidän tarvitse olla muuten yhteydessä.

Käsittele ero. Jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja katkeruus syö vain sinua itseäsi. Iloitse lapsistasi. Ala rakentaa elämääsi nyt tältä pohjalta, jolla olet. Kuka olet? Mitä haluat elämältä? Mikä on suuntasi? Ala tavoitella unelmasi.

Älä takerru enää ajatuksiin ex-miehestäsi. Se on ollutta ja mennyttä. Suuntaa tulevaan.