V
vierailija
Vieras
Heips, kaipailisin kokemuksianne miten olette päässeet yli vaikeasta erosta? Erosin muutaman vuoden kestäneestä suhteesta puoli vuotta sitten ja edelleen ajattelen exääni joka päivä, ikävöin häntä.
Entiedä johtuuko tämä siitä, että erosimme täysin ulkopuolisen ihmiseb takia, joka oli päättänyt saada meidät eroamaan kaikin keinoin. Riitelimme kyllä mutta näin jälkeenpäin olen tajunnut että ne riidatkin johtuivat suurimmaksi osaksi tästä ulkopuolisesta ihmisestä, joka teki kaikkensa että sai exäni uskomaan minusta kamalia asioita.
Olemme nähneet exäni kanssa muutamia kertoja eron jälkeen seksin merkeissä, tiedän ei helpota ylipääsyä, nyt kuitenkin viimeisimmän kerran jälkeen exäni sanoi että parempi jos emme enää sitä tee. Kultenkin ilmaisi haluavansa että kuulumisia vaihtaisimme silloin tällöin. Noh koitin sitten kysyä häneltä muutama päivä sitten miten menee niin sain vastaukseksi "ihan ok". Josta pahoitin mieleni koska olisin toivonut että kaiken sen pahan jälkeen mitä täysin ulkopuolinen ihminen meille aiheutti voisimme vihdoin olla oikeasti hyvissä väleissä. Jatkoin sitten keskustelua kysyen olisiko parempi ettemme kuulumisia enää vaihtele mutta exä vaan sanoi että ei hänellä mitään sitä vastaan ole. Mitä järkeä jos vastaus on noin tyly kun koitan ystävällisyyttäni kysyä miten menee?
Totuus taitaa olla se, että minulla on vieläkin tunteitani tuota miestä kohtaan. Tajusin sen kun seksiä silloin tällöin harrastimme ja kerroinkin hänelle tunteistani ja sanoin että lienee parempi lopettaa tapailu kun satutan vaan itseäni. Näin sovittiin mutta meni muutama viikko aikaa kunnes exä otti taas yhteyttä ja ehdotti seksiä ja minä hölmö suostuin. Jossain vaiheessa kysyin yhteenpaluusta hänen mieleipidettään niin sanoi että pärjää hyvin yksinkin eikä just nyt halua uudestaan yrittää.
Nyt antakaa hyviä vinkkejä miten voin unohtaa kyseisen tyypin? Vieläkin useampana iltana viikossa itken hänen peräänsä, onko ihan normaalia? Erosta kuitenkin aikaa. Ja asiaa ei todellakaan helpota se, että asumme pienellä paikkakunnalla ja täällä väistämättäkin törmäämme toisiimme jatkuvasti. Mitään uutta säätöä en halua, sen jo kerran kokeilin tai treffasin pari kertaa yhtä mukavaa jätkää, mutta sen jälkeen tuli paha mieli kun tajusin että hän ei ole sama asia kyin exäni ja minuun sattui entistä kovempaa. Ja miehiä kun on niin vaikea tulkita niin osaako joku sanoa miksihän exä mahtoi olla niin tyly kun viimesimmällä kerralla kuulumisia kysyin vaikka on nimenomaan ollut hänen toive, että voidaan hyvissä väleissä olla ja kuulumisia vaihdella? Tekisin mitä vaan että pystyisin unohtamaan exäni tai vaihtoehtoisestu aloittamaan hänen kanssaan uudestaan mutta se ei tunnu vaihtoehto olevan joten haluan vaan hänet pois mielestä ja pystyä jatkamaan elämääni ilman että ajattelen häntä viimeisenä illalla ennen nukkumaanmenoa ja ensimmäisenä aamulla kun herään.
Anteeksi sekava teksti ja mitään "exät on syystä exiä" kommentteja en kaipaa
ehkä tässä tapauksessa eron sureminen on pitkittynyt juuri sen takia kun tiedän että ilman tätä yhtä ulkopuolista, jolla oli pakkomielle saada meidät eroamaan, meillä olisi kaikki edelleen hyvin. Niin ja minä olen 22v mies 27.
Entiedä johtuuko tämä siitä, että erosimme täysin ulkopuolisen ihmiseb takia, joka oli päättänyt saada meidät eroamaan kaikin keinoin. Riitelimme kyllä mutta näin jälkeenpäin olen tajunnut että ne riidatkin johtuivat suurimmaksi osaksi tästä ulkopuolisesta ihmisestä, joka teki kaikkensa että sai exäni uskomaan minusta kamalia asioita.
Olemme nähneet exäni kanssa muutamia kertoja eron jälkeen seksin merkeissä, tiedän ei helpota ylipääsyä, nyt kuitenkin viimeisimmän kerran jälkeen exäni sanoi että parempi jos emme enää sitä tee. Kultenkin ilmaisi haluavansa että kuulumisia vaihtaisimme silloin tällöin. Noh koitin sitten kysyä häneltä muutama päivä sitten miten menee niin sain vastaukseksi "ihan ok". Josta pahoitin mieleni koska olisin toivonut että kaiken sen pahan jälkeen mitä täysin ulkopuolinen ihminen meille aiheutti voisimme vihdoin olla oikeasti hyvissä väleissä. Jatkoin sitten keskustelua kysyen olisiko parempi ettemme kuulumisia enää vaihtele mutta exä vaan sanoi että ei hänellä mitään sitä vastaan ole. Mitä järkeä jos vastaus on noin tyly kun koitan ystävällisyyttäni kysyä miten menee?
Totuus taitaa olla se, että minulla on vieläkin tunteitani tuota miestä kohtaan. Tajusin sen kun seksiä silloin tällöin harrastimme ja kerroinkin hänelle tunteistani ja sanoin että lienee parempi lopettaa tapailu kun satutan vaan itseäni. Näin sovittiin mutta meni muutama viikko aikaa kunnes exä otti taas yhteyttä ja ehdotti seksiä ja minä hölmö suostuin. Jossain vaiheessa kysyin yhteenpaluusta hänen mieleipidettään niin sanoi että pärjää hyvin yksinkin eikä just nyt halua uudestaan yrittää.
Nyt antakaa hyviä vinkkejä miten voin unohtaa kyseisen tyypin? Vieläkin useampana iltana viikossa itken hänen peräänsä, onko ihan normaalia? Erosta kuitenkin aikaa. Ja asiaa ei todellakaan helpota se, että asumme pienellä paikkakunnalla ja täällä väistämättäkin törmäämme toisiimme jatkuvasti. Mitään uutta säätöä en halua, sen jo kerran kokeilin tai treffasin pari kertaa yhtä mukavaa jätkää, mutta sen jälkeen tuli paha mieli kun tajusin että hän ei ole sama asia kyin exäni ja minuun sattui entistä kovempaa. Ja miehiä kun on niin vaikea tulkita niin osaako joku sanoa miksihän exä mahtoi olla niin tyly kun viimesimmällä kerralla kuulumisia kysyin vaikka on nimenomaan ollut hänen toive, että voidaan hyvissä väleissä olla ja kuulumisia vaihdella? Tekisin mitä vaan että pystyisin unohtamaan exäni tai vaihtoehtoisestu aloittamaan hänen kanssaan uudestaan mutta se ei tunnu vaihtoehto olevan joten haluan vaan hänet pois mielestä ja pystyä jatkamaan elämääni ilman että ajattelen häntä viimeisenä illalla ennen nukkumaanmenoa ja ensimmäisenä aamulla kun herään.
Anteeksi sekava teksti ja mitään "exät on syystä exiä" kommentteja en kaipaa
ehkä tässä tapauksessa eron sureminen on pitkittynyt juuri sen takia kun tiedän että ilman tätä yhtä ulkopuolista, jolla oli pakkomielle saada meidät eroamaan, meillä olisi kaikki edelleen hyvin. Niin ja minä olen 22v mies 27.