Miten päästä katkeruudesta lapsen isää kohtaan?

["jellona"]

Erottiin kun lapsi oli 6v,pari vuotta sitte.Mies oli todella hyvä isä pojalle,tekivät yhdessä paljon ym.
No,löyty uus nainen kenen kanssa melkein heti teki lapsen ja nyt on meidän poika unohettu
Ei nainen kiellä tapaamisia (mielestäni),mutta miestä ei vaan kiinnosta enää!Siis onko lapset kun akkoja joillekkin miehille,jos löytää uuden ei "vanha" enää kiinnosta??

Vaikea isäänsä kaipaavalle pojalle selittää miksi ei pääse isän luo tai miksi isä ei ole kiinnostunut sen asioista,kun en itsekään tiedä syytä
Onneksi mulla maailman paras miesystävä ja lapselle oikein hyvä isäpuoli,vaikka ei se sitä oikeaa isää korvaa

Onko muita saman kokeneita?

 

[---]

Olen kokenut saman. Nyt mun poika jo aikuinen ja hänellä myös ollut aivan mahtava isäpuoli elämässään onneksi.

Mun katkeruus lapsen puolesta loppui oikeastaan vasta siihen kun lapsen isä erosi puolisostaan ja heidän lapsille kävi samalla tavalla, isä vain lakkasi juurikaan pitämästä yhteyttä. Mä tajusin, että ei se ihminen muutu. Se oli mies joka halusi koko paketin, vaimon ja lapset. Jos ei enää ollut vaimoa ei ollut lapsiakaan....

 

["jellona"]

Olen kokenut saman. Nyt mun poika jo aikuinen ja hänellä myös ollut aivan mahtava isäpuoli elämässään onneksi.

Mun katkeruus lapsen puolesta loppui oikeastaan vasta siihen kun lapsen isä erosi puolisostaan ja heidän lapsille kävi samalla tavalla, isä vain lakkasi juurikaan pitämästä yhteyttä. Mä tajusin, että ei se ihminen muutu. Se oli mies joka halusi koko paketin, vaimon ja lapset. Jos ei enää ollut vaimoa ei ollut lapsiakaan....

Surullista Onneksi sinun poikasi sai kanssa hyvän miehen mallin.
Onko pojalla katkeruutta isäänsä kohtaa?

 

[---]

[QUOTE="jellona";23636413]Surullista Onneksi sinun poikasi sai kanssa hyvän miehen mallin.
Onko pojalla katkeruutta isäänsä kohtaa?[/QUOTE]

Mun poika oli vasta 2v kun erottiin. Ei hän varmaan kovin muista aikaa, että isä olisi ollut aktiivisesti elämässä mukana. Eikä ainakaan minkäänlaista katkeruutta pojan puolelta ole ollut havaittavissa. Olen hänelle aikoinaan selittänyt, että kaikista ei vaan ole isäksi lapsilleen. Mutta en myöskään koskaan ole puhunut pahasti lapsen isästä lapselle.

Ja isäpuolen kanssa ovat todella läheisiä. Olenkin joskus miettinyt, että jos se bioisä olisi ollut kuvioissa saattaisi suhde isäpuoleenkin olla erilainen. Nyt se on saanut rauhassa kehittyä ilman minkäänlaista "kilpailuasetelmaa".

Toki jos saisi valita olisin suonut, että bioisä olisi ollut lapselle isänä ja läsnä.