Miten päästä yli pettämisestä?

[Petetty]

Sain hiljattain kuulla, että mieheni petti minua. Kerran humalassa, tutun naisen kanssa. Tämä nainen kertoi asiasta minulle, eikä mieheni sitä kieltänyt. Olemme olleet yhdessä 14 vuotta, naimisissakin useamman vuoden. Meillä on parivuotias lapsi. Olen aina luottanut mieheeni. Uskon, kun hän sanoo, että tämä oli ainoa kerta. Kyse ei ole tosiankaan mistään pidemmän ajan suhteesta, vaan yhden yön jutusta. Olemme puhuneet, itkeneet, puhuneet... En halua erota, meillä on liian paljon pelissä. Mieheni on paras ystäväni. En voi ymmärtää miten hän saattoi tehdä minulle näin! Mies sanoo rakastavansa minua ja lastamme yli kaiken, ja katuu valtavasti. Ja tekisi mitä vain että saisi tehdyn tekemättömäksi.
Hakisin nyt vertaistukea naisilta, joita on petetty, ja jotka ovat jääneet suhteeseen. Miten olette rakentaneet luottamuksen uudelleen? Onnistuuko se edes? Koska pääsee yli ajatuksista, joissa miettii koko ajan miten ja missä pettäminen on tapahtunut? Onnistuuko seksi miehen kanssa enää ikinä ilman, että mietin sitä toista naista ja mitä he ovat tehneet? (Juuri nyt seksi ei kyllä kiinnosta miehen kanssa ollenkaan, asiasta on niin vähän aikaa.) Koska elämä taas tuntuu normaalilta, eikä asia pyöri mielessä koko ajan? Haluan siis jatkaa mieheni kanssa, rakastan häntä ja uskon häntä kun hän sanoo rakastavansa minua. Olen hänelle sanonut, että jos joskus kuulen hänen pettäneen uudelleen, on suhde ohi. Toista kertaa en kestäisi. Hän on samaa mieltä.

 

[Väenö]

On kaksi mahdollisuutta erota tai jatkaa.
Punnitse vaihtoehdot, itse suosittelen jatkamista.
Yhden yön jutut ovat melko yleisiä sekä miehillä että naisille, en puolustele niitä, enkä hae syitä se johda mihinkään.
Aika ja anteeksianto auttavat, itse jatkaisin jo yhteisen lapsenkin takia.

 

[original alte]

Haluan siis jatkaa mieheni kanssa, rakastan häntä ja uskon häntä kun hän sanoo rakastavansa minua. Olen hänelle sanonut, että jos joskus kuulen hänen pettäneen uudelleen, on suhde ohi. Toista kertaa en kestäisi. Hän on samaa mieltä.

Hyvinhän nuo on 'pullat uunissa ' joten jatkakaa tuosta eteenpäin!
Ei ole syytä tuhota kaikkea, yhden spermaruiskeen takia!
Hällä niitä riittää sinulle ja paljon !

 

[Helias]

Miehelläni oli aikoinaan aika pitkäkin suhde toiseen naiseen ja se paljastui naisen ottaessa minuun yhteyttä. Ensimmäinen reaktioni oli kiukku, koska olin todella kiireinen työssäni ja tuntui kuin joku kakarakaksikko olisi kesken kaiken päättänyt puhkoa autostani renkaat. Piti keskittyä ihan muuhun kuin selviämiseen työstä.

Kehoitin miestäni päättämään, mitä hän haluaa. Siinä vaiheessa ei oikeastaan muuta kannattanut asian eteen tehdäkään. Otin myös "henkisen vapaa" parisuhteestamme ja vetäydyin miettimään, märehtimään, murehtimaan tapahtunutta, kunnes itse tietäisin mitä haluan ja miten jatkan. Päätin jäädä suhteeseen,koska tajusin etten ottanut tapahtunutta niin raskaasti kuin yleisesti kai pitäisi ottaa. Johtuneeko siitä, että olen työkeskeinen ja elän aika lailla omilla ehdoillani?

Mitään järkevää syytä mieheni ei ole koskaan pettämiselleen osannut antaa.

En tiedä unohtaako toisen pettämistä koskaan, mutta ajatuksen kanssa tottuu elämään ja lopulta vuosien saatossa vanhat teot alkavat näyttämään siltä kuin kyse olisi ihan eri ihmisistä kuin mitä me nyt olemme. Oppii katsomaan tapahtunutta ymmärtäväisemmin, osana kokonaisuutta ja ilman muuta oireena nuoruuden hölmöilyistä, epävarmuudesta ja itsensä hakemisesta. Tavallaan pettämistä on sekin, että on aina töissä ja keskittynyt työhön niin kuin minä tein. Omaa puolisoaan voi loukata monin tavoin, eikä pettäminen todellakaan ole se ainoa ja pahin.

Toiselle ei voi antaa neuvoja, koska me olemme yksilöitä ja suhtautuminen toisen pettämiseen on osana yksilön valtaisaa tunneskaalaa pitäen sisällään lapsuuden surut, pelot, ilot, turvallisuuden tunteen aina tähän päivään. Meillä on heikkoja ja vahvoja tunnekausia, jotka vaikuttavat miten me kestämme vastoinkäymisiä tai työstämme niitä. Tärkeäksi kuitenkin katsoisin järjen käytön, koska jos toinen ei kykene sitoutumaan suhteen keskinäisiin sääntöihin täytyisi jaksaa järjen valossa pohtia ja punnita huomisen mahdollisuuksia yhdessä. On pakko kestää totuus kuin paeta sitä, joten miehesi ja sinun tärkein keskustelu saattaisi olla keskustelu oman sisikuntansa kanssa aiheena mitä minä haluan.

 

[Saman kokenut]

Minulla on antaa vain yksi neuvo: anteeksi voi antaa, mutta ei unohtaa.

 

[Myös kokenut]

Minulla on antaa vain yksi neuvo: anteeksi voi antaa, mutta ei unohtaa.

Kyllä sen ajan kanssa unohtaakin tai ainakin se painuu niin taka-alalle, ettei sitä muista muuten kuin esim tällaisen keskustelun avaamalla ja silloin se jo on täysin merkityksetöntä.

 

[Toinen ketju]

Kopioin tämän tuolta seuraavalla sivulla olevasta keskustelusta:

"Minä annoin anteeksi. Miksi? Siksi, että yksinkertaisesti rakastin miestäni ja arvostin hyvää suhdettamme niin paljon, ettei tullut mieleenikään heittää hanskoja tiskiin "kerrasta poikki"- periaatteella. Ja olin myös täysin vakuuttunut mieheni rakkaudesta minuun; sillä syrjähypyllä ei ollut mitään tekemistä rakkauden kanssa.

Päätöstäni en ole koskaan katunut ja elämme edelleen onnellisesti avioliitossa, 15 vuotta tapahtuneen jälkeen. Rakastan edelleen syvästi miestäni ja hän myös osoittaa rakkautensa minuun kaikin tavoin. Virheistään voi oppia. Ja parempaa miestä tuskin olisin koskaan enää löytänyt.

Mekin käsittelimme asian keskenämme, nyt jo aikuistuneet lapsemme eivät tiedä asiasta mitään. Eivätkä sen puoleen ystävämmekään. Tai äitini. Tai kukaan muukaan. Olin niin varma itsestäni ja rakkaudestani, etten tarvinnut olkapäätä, johon turvautua. Tai kyllä, se oli mieheni olkapää."

Ja sitten hyvä neuvo: Pyri olemaan ajattelematta asiaa. Aina, kun se nousee mieleen, ala aktiivisesti ajattelemaan jotain muuta. Niin onnellisesti on asiat, ettei ihminen pysty ajattelemaan kahta asiaa samanaikaisesti.

Hieno juttu, jos pystytte miehesi kanssa keskustelemaan asiat halki, poikki ja pinoon. Jossain vaiheessa vain niiden analysointi on syytä lopettaa. Älkä koskaan, koskaan mieti yksityiskohtia syrjähypystä, älä pyydä miestäsi niitä kertomaan. Se oli täysin yhdentekevä juttu, ja mieshän haluaa jatkaa sinun kanssasi, mikä osoittaa, että olet paljon tärkeämpi kuin tuo toinen, joka hälläväliä tyylillä jakelee itseään. Tuolla toisella naisella ei ole mitään arvoa suhteessanne, hän on täysi nolla, se olet sinä ja miehesi sekä ennenkaikkea lapsesi, jotka olette tärkeitä ja merkityksellisiä.

Tämä prosessi vie aikaa, mutta alkuperäisestä tekstistäsi saa kuvan, että asian eteen todella kannattaa tehdä töitä. Älä kuuntele hetkeäkään niitä, jotka ovat valmiita panemaan kerrasta poikki. Heillä ei joko ole elämänkokemusta, tai he eivät yksinkertaisesti ole kokeneet niin suurta rakkautta, että se voittaa kaiken! Sinä olet arvokas, syrjähyppy ei ole sinun syytäsi vaikka siltä saattaa tuntua. Jokainen ihminen tekee virheitä, mutta virheistään voi ja pitää oppia. Sen sinäkin tiedät sanomalla, että toista kertaa ei sitten tule, silloin se on poikki. Ja uskon miehesi ymmrtävän tämän myös, loputtomiin rajoja ei voi kokeilla. Ehkä miehelläsi vain ole tarve todistaa itselleen, että hän kelpaa vielä muillekin, miehet ovat joskus vähän lapsellisia... Ja tilaisuus teki varkaan.

 

[Suuria sieluja]

Miten ihminen voi muka unohtaa sen, että häntä on kusetettu? Luottamus petetty. Minä olisin emotionaalisesti aivan jäässä, mutta ilmeisesti olen sitten kypsymätön.

 

[Myös kokenut]

Miten ihminen voi muka unohtaa sen, että häntä on kusetettu? Luottamus petetty. Minä olisin emotionaalisesti aivan jäässä, mutta ilmeisesti olen sitten kypsymätön.

Niin olet. Kunhan vanhenet ja kypsyt, huomaat, että elämässä tulee eteen paljon vaikeampia tai merkityksellisempiä asioita kuin yksi syrjähyppy. Merkityksellisempää on se, millainen parisuhde muuten on, miten se jatkuu. Yhden syrjähypyn vuoksi ei kannata hermojaan menettää eikä varsinkaan alkaa rikkomaan muuten hyvää parisuhdetta, perhettä ja kotia.

Jos ajattelee vain "minä, minun tunteeni, minun luottamukseni, minä,minä, minä", niin tottakai heittää hanskat tiskiin. Mutta asioita voi myös ajatella kypsällä ja järkevällä tavalla, se on jopa suositeltavaa

 

[Inhorealisti kai...]

Miten ihminen voi muka unohtaa sen, että häntä on kusetettu? Luottamus petetty. Minä olisin emotionaalisesti aivan jäässä, mutta ilmeisesti olen sitten kypsymätön.

Miten kauan tuosta pettämisestä on? Miksi tuttavanne kertoi siitä sinulle? Mitä luulet miksi miehesi petti? Onko suhteenne väljähtynyt ja seksielämä hiipunut? Miten miehesi suhtautuu sinuun nyt ja onko katumus todella aitoa ja vilpitöntä?

Mikäli suhteenne on ollut onnellinen etkä itse realistisesti tilannetta tutkittuasi ole huomannut muutoksia elämässänne, on outoa että mies pettää. Minusta on järkyttävää, että jotkut ajattelevat "yhden hairahduksen" ihan normaaliksi. "Sellaista sattuu kaikille ja sitä tämä nykypäivä on". Kamalaa.

Minua on petetty ja olen pettänyt itsekin. Kun pettää toista, se ei ole normaalia. Se jättää jälkensä ja ison avohaavan josta jää arpi ikuisiksi ajoiksi. Minä en petetyksi tullessani kyennyt tuon arven kanssa elämään, enkä myöskään itse pettäessäni. Petetyksi tullessa luottamus vain kertakaikkiaan meni ja pettäessäni en voinut katsoa kumppaniani enää häpeämättä ja syyllisyyttä tuntematta silmiin. Tosin voi olla että rakkautta ei ollut tarpeeksi alun alkaenkaan, vaikka vilpittömästi niin luulin. On surullista, että minun piti kokea sekä petetyksi tuleminen ja pettäminen ennenkuin tavoitin oikeat moraaliarvot. Nykyisessä suhteessani olen onnellinen, toivon että en tule petetyksi, mutta itse en aio enää koskaan pettää. Minä siis pettäjänä koen oppineeni läksyni, maksoin siitä kovan hinnan.

Uskon, että mahdollisimman onnellinen parisuhde saavutetaan vain 100 % luottamuksella. Jos tuohon luottamukseen tulee särö, en itse pystyisi suhteessa jatkamaan. Joku toinen pystyy. Tässä tilanteessa täytyy vain mielestäni pohtia vaakakupissa asioita, onko suhde sellainen että siinä riittää rakennusaineita eheytymiseen? Vai onko särö niin syvä, että se romahduttaa loppujen lopuksi koko perustuksen..

Voimia sinulle!

 

[Pidä päätöksesi]

Pyysit tosin vertaistukea niiltä, jotka ovat kokeneet saman ja jääneet suhteeseen, mutta kommentoin silti.

Meillä meni ex-miehen kanssa huonosti, takana oli (kenties liian nuorena solmittua) avioliittoa reilut kymmenen vuotta ja jotenkin mikään suhteessa ei tuntunut toimivan. Mies jäi sitten kiinni pettämisestä, takana oli siinä vaiheessa "vasta" se yhden illan juttu ja puhelinnumeroiden vaihtaminen. Nainen sitten otti ja soitti minulle, ja mies tunnusti. Mies sanoi, että häntä imarteli, kun hän saikin yhtäkkiä huomiota kauniilta naiselta, että hänestä oli jo pitkään tuntunut, että hän on epäonnistunut yksilö, kun minä en selvästi enää rakastanut jne. jne.

Itkimme, puhuimme, puhuimme ja itkimme ja päätimme yrittää vielä uudelleen. En silti osannut unohtaa, vaan jokaisen erimielisyyden aikana kaivoin tuon pettämisen esiin. Lopulta erosimme. Eli jos päätätte jatkaa, pysy päätöksessäsi, äläkä kaiva pettämistä esiin sopivin väliajoin, sillä siitä ei seuraa mitään muuta kuin riitaa. Joku totesi, että anteeksi voi antaa, mutta ei unohtaa, mutta omasta kokemuksestani tuntuu siltä, että ellei pysty unohtaa, ei pysty myöskään antaa anteeksi, eikä suhde myöskään toimi.

Kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa ilmoitin hänelle heti, että valehtelu ja pettäminen ovat sitten sellaiset, joita en hyväksy. Nykyinen mieheni kertoi, että hänellä on aivan samat kriteerit, parisuhteeseen ei kuulu pettäminen.

 

[rehellisesti]

Hieno juttu, jos pystytte miehesi kanssa keskustelemaan asiat halki, poikki ja pinoon. Jossain vaiheessa vain niiden analysointi on syytä lopettaa. Älkä koskaan, koskaan mieti yksityiskohtia syrjähypystä, älä pyydä miestäsi niitä kertomaan. Se oli täysin yhdentekevä juttu, ja mieshän haluaa jatkaa sinun kanssasi, mikä osoittaa, että olet paljon tärkeämpi kuin tuo toinen, joka hälläväliä tyylillä jakelee itseään. Tuolla toisella naisella ei ole mitään arvoa suhteessanne, hän on täysi nolla, se olet sinä ja miehesi sekä ennenkaikkea lapsesi, jotka olette tärkeitä ja merkityksellisiä.



Tulihan se sieltä. Syy kaadetaan pelkästään sen toisen naisen niskaan, vaikka se oli oma mies, joka tietoisesti petti ap:tä. Se mishän se oli luvannut uslollisuutta ja rakkautta.. ei se toinen nainen ollut mitään luvannut ap:lle.
Ja se toinen, ei ole täysi nolla. Hän on ihminen, tunteva, elävä nainen, jolla on ihmisarvonsa ja omat syynsä toimia kuten toimi. mistään ei käy ilmi, että hän hälläväliä tyylillä jakelisi itseään, kysessä on saattanut olla idot tunteet ja/tai pidempiaikainen ihastus tai jopa vain vastustuskyvyn puute, kun mies on oikein urakalla jallittanut.]
'
Yksityiskohtia voit kysellä niin paljon kuin haluat tietää. Miehellä on velvollisuus ne kertoa, mikäli hän haluaa oikeasti olla rehellinen ja jatkaa kanssasi. Jos mies on viisas, hän ei kuitenkaan kerro miten ihanaa se oli, vaan värittää asian päinvastaiseksi.

 

[no]

Miksi nainen, jonka kanssa mies pettää, ilmoittaa pettämisestä miehen puolisolle?

 

[arvaaja]

Miksi nainen, jonka kanssa mies pettää, ilmoittaa pettämisestä miehen puolisolle?

En tiedä. Minä en kertoisi. Enkä ole kertonut. Mutta en olekaan rakastunut niihin miehiin, en haluaisi heistä ketään itselleni, sillä minulla on oma mies, jota en vaihda. Ja jonka ei tarvitse näitä muista tietää.

Arvauksia:
Oletettavasti tämä ko. toinen nainen on sinkku. (oma suhde ei vaarannu kertomisen takia)
Hän haluaa että pari eroaa (ainakin aiheuttaa kriisin), ja mies on saatavilla. Ehkä hän on rakastunut. Ehkä hän kertoo, koska mie son luvannut kertoa itse, mutta ei ole saanut sitä aikaiseksi ja nainen ajattelee, ettei vuosiksi jää salarakkaaksi jolle annetaan tyhjiä lupauksia.

 

[Ihimettellee myös]

Miksi nainen, jonka kanssa mies pettää, ilmoittaa pettämisestä miehen puolisolle?

Ka, sitäpä minnäi hämmästelen. Jos kerran oma morraali on niin korkialla, jotta tuota suurena syntinä pittää, niin miten ihimeessä sinne saman peiton alle mentiin? Vie sie-mie vikisen???

Sevverran kiltti tyttö ehti olla vappaana naisena aikuisiässään, jotta nämä raatollisemmat puolet parisuhteista tulivat kyllä seleväksi. Tulipa mentyä petipuuhiin asti yritteliään miehenpuolen kanssa. Oli kiva kaveri ja molemmin puolin selevää, jotta yhteistä hyvvää tässä vaan hajetaan. Jos se en olisi ollu minä niin sitte joku toinen, ehkä vähemmän kiltti ihiminen. Muutaman kerran tavattiin ja jokunen kortti lähetettiin mukavalle immeiselle. Hyvällä muistelen.

En olisi kuuna kummosenakkaan menny soittelemmaan sen kotiväjelle! Pittää se olla kunnioitus puolisolle, joka puolestaan oli säilyny ilimeisen viattomana vaimona - kohtalaisen hyvä aviomies tämä "petturimiehensä" siis oli ja vaimuaan hyvin kohteli. Muuta en siitä uskokaan, eiköhän nuo lie naimisissa ja mummina ja ukkina nyt.

Eimikkään oo mustavalakosta. Etes nämä uskollisuusasiat.

 

[Pidä päätöksesi]

Miksi nainen, jonka kanssa mies pettää, ilmoittaa pettämisestä miehen puolisolle?

Meillä minä satuin vastaamaan puhelimeen ja nainen kertoi sitten kaiken. Tämä oli siis aikaan ennen kännyköitä. Mutta sitä, että miksi nainen ei vain väittänyt olevansa väärä numero/lehtimyyjä/gallupin tekijä/keksi itse lisää vaihtoehtoja en tiedä. Miksiköhän hän kertoi tavanneensa mieheni ja vaihtaneensa numeroita jne?!

 

[Annie.]

No nämä naiset haluaa tuoda julki tämän asian, koska muuten siitä ei saa kaikkea irti. Pitäähän sitä nyt vaimolle kuuluttaa, että kuules kun minä olen sitten saanut sinun miehesi paulaani. Häh-häh, mitäs siihen sanot? Salarakkaana oleminen on siitä keljua, kun ei voi kertoa asiasta kenellekään ja varsinkaan sille vaimolle, josta se "voitto" on saatu. Siksi se salarakkaus täytyy tuoda julkisuuteen. Sitten se ei enää salaista olekaan, mutta onpahan voitonriemuissaan saanut edes hetken olla jotain. Viisas ihminen ei hiiskahtaisi sanallakaan, mutta nämä naiset kun ei ole järin viisaita.

 

[Toinen ketju]

Tulihan se sieltä. Syy kaadetaan pelkästään sen toisen naisen niskaan, vaikka se oli oma mies, joka tietoisesti petti ap:tä. Se mishän se oli luvannut uslollisuutta ja rakkautta.. ei se toinen nainen ollut mitään luvannut ap:lle.
Ja se toinen, ei ole täysi nolla. Hän on ihminen, tunteva, elävä nainen, jolla on ihmisarvonsa ja omat syynsä toimia kuten toimi. mistään ei käy ilmi, että hän hälläväliä tyylillä jakelisi itseään, kysessä on saattanut olla idot tunteet ja/tai pidempiaikainen ihastus tai jopa vain vastustuskyvyn puute, kun mies on oikein urakalla jallittanut.]
'
Yksityiskohtia voit kysellä niin paljon kuin haluat tietää. Miehellä on velvollisuus ne kertoa, mikäli hän haluaa oikeasti olla rehellinen ja jatkaa kanssasi. Jos mies on viisas, hän ei kuitenkaan kerro miten ihanaa se oli, vaan värittää asian päinvastaiseksi.

Tarkoitan, että se toinen nainen on täysin nollan arvoinen parisuhteessa, jota halutaan jatkaa. Hänellä ei siinä parisuhteessa ole yhtään mitään merkitystä. Samoin jos on pakko vihata jotakuta, on parempi vihata ulkopuolista kuin omaa rakastaan. Toisn minusta viha on turhaa, halveksunta on oikeampi tunne "tuttua naista kohtaan, joka katsoo asiakseen tulla kertomaan asiasta".

Eikä hemmetisää kannata kysellä yksityiskohtia. Jos on päättänyt antaa anteeksi, mitä siitä kostuu, että tietää yksityiskohtaisesti, mitä ne kaksi tekivät. Ei niin yhtään mitään, se on pelkkää masokismia.

 

[Myös kokenut]

No nämä naiset haluaa tuoda julki tämän asian, koska muuten siitä ei saa kaikkea irti. Pitäähän sitä nyt vaimolle kuuluttaa, että kuules kun minä olen sitten saanut sinun miehesi paulaani. Häh-häh, mitäs siihen sanot? Salarakkaana oleminen on siitä keljua, kun ei voi kertoa asiasta kenellekään ja varsinkaan sille vaimolle, josta se "voitto" on saatu. Siksi se salarakkaus täytyy tuoda julkisuuteen. Sitten se ei enää salaista olekaan, mutta onpahan voitonriemuissaan saanut edes hetken olla jotain. Viisas ihminen ei hiiskahtaisi sanallakaan, mutta nämä naiset kun ei ole järin viisaita.

Minä sain selville ihan itse ja samana yönä, vahingossa. Ei nyt sentään rysän päältä kiinni jäänyt. En hetkeäkään ajatellut, että tuo toinen nainen olisi jotenkin vienyt minusta "voiton". Päinvastoin, minähä se voittaja olin, jos nyt siitä pitää kilpailla. Ja jos "asemaa" ajatellaan, olen siinäkin voittajana. Minun luokseni mies jäi hetkeäkään epäröimättä ja on sen jälkeen kaikin tavoin osoittanut kuinka rakas ja arvokas hänelle olen.

Minä olisin kostaakseni voinut tietysti soittaa tuon toisen naisen aviomiehelle, mutta tunsin olevani niin paljon tuota naista ylempänä, että en olisi kuuna päivänä sellaiseen alentunut. Tänä päivänä, vuosien jälkeen, en tiedä tuosta naisesta mitään, en sitä, onko eronnut vai edelleen naimisissa. Eikä kiinnosta. Tunsin hänet aikoinaan ulkonäöltä (vein muuten voiton siinäkin ), enää en ole varma tunnistaisinko edes. Jouduin myös työn puitteissa erilaisissa juhlissa häntä joskus tapaamaan, tervehdin ystävällisesti ja jatkoin juhlimista; hän oli siellä vain työjuhtana ja minä kutsuttuna.

 

[syrän]

Jossain tämä toinen nainen oli kuitenkin parempi, koska miehesi sinua petti hänen kanssaan. Tuo itseriittoinen ylemmyys on aika kalsaa ja luotaantyöntävää. Olisko ollut lämpimämpi sydämeltään?

 

[Myös kokenut]

Jossain tämä toinen nainen oli kuitenkin parempi, koska miehesi sinua petti hänen kanssaan. Tuo itseriittoinen ylemmyys on aika kalsaa ja luotaantyöntävää. Olisko ollut lämpimämpi sydämeltään?

Katin kontit siinä mitään yleviä tunteita ja lämpimiä sydämiä humalassa pikkutunneilla ajatella . Minä olen itsevarma ihminen ja juuri se on minut pelastunut vaipumasta turhaan mihinkään koston tai alemmuuden tunteiden syövereihin. "The winner takes it all" on minun mottoni.

 

[rehellisesti]

Minä taas suuntaisin halveksuntani tai ylenkatseeni siihen ihmiseen, joka petti minut, petti lupauksensa minulle, petti luottamukseni. Sitä ei voi tehdä ihminen, joka ei ole minulle mitään luvannut. Ja siinä sitä sitten on ylipääsemistä, jos aikoo parisuhteen pelastaa. Minun pitäisi myös muuttua, jos aikoisin antaa anteeksi. Minun pitäisi hyväksyä tapahtunut ja se olisi todella vaikeaa.
Se, mitä se vieras nainen teki tai oli tekemättä, se taas ei parisuhteessani merkitse yhtään mitään. Enhän ole hänen kanssaan suhteessa ja ihmisiä on kaikenlaisia. En myöskään alkaisi kaveriksi naiselle johon en luottaisi. Jos tällainen kaverinainen pettäisi luottamukseni se olisi samalla tavalla vaikea läpikäytävä asia kuin se, että mies sen tekisi. Kaveruus ei palaisi koskaan entiselle tasolle. Tuskin palaisi parisuhdekaan. Jotain jäisi aina kytemään, pinnan alle. Tulisi aina vaikeassa paikassa mieleen.

Pahinta on jos oma mies ja paras kaverini pettäisivät minua yhdessätuumin. Näinkin elämässä välillä käy.

 

[nkmk]

Muista ap, että et sitten syytä kun itseäsi jos mies jää kiinni myöhemmin! Anteeksiantamalla annat hänelle luvan jatkaa pettämistä, hän näkee ettet uskalla häntä jättää vaikka hän kohtelee sainua kuin p*skaa.

 

[Myos kokenut]

Minun ensimmäinen ajatukseni oli: "Kyllä tästä selvitään, ihan niin kuin on kaikesta muustakin selvitty". Ja se kantoi. En minä voi halveksia ihmistä, jota rakastan yli kaiken.

Elämässä voi kohdata niin paljon vaikeampia asioita kuin yksi syrjähyppy. Mutta jos muuten on elänyt helppoa ja suojattua elämää, niin kai sitä sitten antaa periksi ensimmäisen vastoinkäymisen yhteydessä? En millään muotoa hyväksynyt sitä, mitä tapahtui, mutta ei se mikään ylittämätön este ollut. Näillä palstoilla saa kuitenkin lukea ihan ihmeellisiä juttuja kännyköiden ja sähköpostien kyttäämisestä, jatkuvista epäilyistä, hirveästä paniikista, kun toinen taas lähti sinne pikkujouluihin/risteilylle, ravintolaan jne. Mahtaa olla raskasta elämää molemmille sellainen koko ajan varpaillaan olo.

No, me ihmiset olemme erilaisia. Minä olin kohdannut elämäni suuren rakkauden jo useita vuosia ennen tuota syrjähyppyä ja kuten sanoin, ei yksi syrjähyppy painanut vaakakupissa mitään sen rinnalla, mitä meillä oli ja on edelleen, useita vuosia sen jälkeen. Se ei myöskään estä minua luottamasta mieheeni täysin sydämin. En ole koskaan ollut ihminen, joka jaksaisi elää miettien, että mitähän tuokin taas seuraavissa pikkujouluissa tms. tekee. Minä luotan ja se riittäköön. Jos se luottamus petetään uudelleen, niin sitten ollaan uudessa tilanteessa. Uskon kuitenkin, että mieheni otti opikseen kerrasta ja huomasi, mitä olisi voinut menettää. Meillä on niin kivaa yhdessä, että en jaksa uskoa, että suhteemme voisi päättyä muuten kuin toisen kuolemaan.

Ja tähän on turha sanoa, että miehesi ei sitten rakastanutkaan sinua yhtä paljon. Minusta tuollaisella jutulla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Se on vain hetken huuma ja erehdys, virhe, jota ei pidä toistaa. Kyse voi myös olla ihmisen tarpeesta todistaa jotain itselleen.

Minä olen kohdallani analysoinut tämän jutun silloin kauan sitten perinpohjin ja tullut siihen tulokseen, että meillä on niin hyvä parisuhde, perhe ja elämä, että sitä on turha lähteä särkemään, kun tulevaisuudesta ei kuitenkaan tiedä. Ja nyt jälkikäteen voin sanoa, että minun on täysin mahdotonta kuvitella, että olisin elänyt parempaa elämää tekemällä toisenlaisen ratkaisun. Niin täyttä ja hyvää elämää nämä vuodet ovat olleet, rakastamme toisiamme edelleen ja lapsetkin oelmme jo kasvattaneet aikuisiksi.

Jokainen tekee tietysti omat ratkaisunsa, mutta minun kirjoitukseni olkoon tueksi ap:lle joka jo oli päättänyt jatkaa suhdetta ja kyseli muiden kokemuksia ylipääsemisestä. Minä en ole katunut ratkaisuani hetkeäkään ja olen todellakin onnellinen, edelleen. Se onnellisuus toki painui taka-alalle tapahtuman yhteydessä, mutta yhtä ainoata kertaa en ajatellut, että eron ottaisin, tiesin suhteemme olevan vahvan ja kantavan. Ja sitä se on ollut.

Eräs timanttihääpäivän kunniaksi haastateltu vanha nainen sanoi kysyttäessä, että onko ero käynyt koskaan mielessä: "Erota en ole meinannut koskaan, tappaa kyllä monta kertaa". Siinä on huumori kohdallaan pitkässä liitossa.

 

[OMGOMGOMG!!]

Tarkoitan, että se toinen nainen on täysin nollan arvoinen parisuhteessa, jota halutaan jatkaa. Hänellä ei siinä parisuhteessa ole yhtään mitään merkitystä. Samoin jos on pakko vihata jotakuta, on parempi vihata ulkopuolista kuin omaa rakastaan. Toisn minusta viha on turhaa, halveksunta on oikeampi tunne "tuttua naista kohtaan, joka katsoo asiakseen tulla kertomaan asiasta".

Siis yhä edelleen joku on sitä mieltä, että naisen arvo riippuu siitä saako pidettyä miehen?! Käsittämätöntä itsensä alentamista. No, miehellä on kissanpäivät kun pikkuvaimo roikkuu epätoivoisena perässä teki mies mitä tahansa ja sitten jos vielä panokseen saa samanlaisen miesriippuvaisen naisen niin jestas, siinähän mies kohotetaan universumin ykköspalkinnoksi, josta naiset verissäpäin kamppailevat.

Miksi muuten mies pettää eli on valmis tuhoamaan hänelle rakkaan ja tärkeän pitkäaisen suhteen jonkun "merkityksettömän" kanssa. Eikö se vaimo ole tässä se merkityksetön, jonka tunteista ei välitetä? Yksi siemensyöksy on miehelle tärkeämpi kuin vaimo, lapset, pitkä parisuhde, yhdessä hankittu omaisuus..Onko sellainen mies todella jonkun naisen mielestä "rakas", joka kusettaa, pettää, valehtelee eikä piittaa omasta naisestaan pätkän vertaa? Vai onko se niin, että "miehet on vaan miehiä ja pojat poikia" ja kaikki täytyy sallia suu hymyssä jottei vain (IIIIIKS!!!) jäisi hetkeksikään ilman miestä?

No, minä en sekaannu varattuihin paitsi silloin (eli aika usein) kun eivät varaustilanteestaan vaivaudu informoimaan. Ja suhteessa en kyttää, mutta jos mies minua pettää ja jää kiinni niin se on lähtö saman tien, en ole mikään sylkykuppi.